sunnuntai 31. lokakuuta 2010

Kaikkiin aisteihin vetoavat kirjamessut

Charles Berberianin vatsa alkoi kurnia kanelipullien tuoksusta.

Ensimmäinen puoli tuntia Helsingin kirjamessuilla meni totuttautuessa aistiärsykkeiden suureen määrään. Äänet ja visuaaliset viestit olivat yhtä kakofoniaa messuhallin lattiatasolla, paikalleen pysähtyminenkään ei ihmisvilinässä onnistunut. Hitaasti kiertäen tilassa olemisen ehdot kuitenkin löytyivät.

Kaiken kiihoituksen lähteet alkoivat hahmottua. Ympäri hallia oli esiintymislavoja, joilla keskusteltiin. Paneeleissa ja haastattelijan kanssa. Myös osastoilla oli omia esiintymispaikkoja. Yleisradion osasto oli kokonaisuudessaan keskustelu- ja lähetyspaikka. Kristillisillä medioilla oli myös omat viestimensä paikalla suoraa lähetystä tekemässä.

Tämähän on tuttua messukävijöille. Silmiin ja korviin vetoaminen on perin yleistä sähköisten ja printtimedian kautta.

Messuvieraana ollut ranskalainen sarjakuvataiteilija Charles Berberian (s. 1959 Bagdadissa) nosti haastattelunsa kuluessa esiin vielä yhden aistin. Hänen nenäänsä kantautui viereisestä kahviosta tuoreiden kanelipullien tuoksu niin, että hänelle tuli nälkä.

Eikä kesken haastattelun sopinut kahville ja pullalle lähteä.

Havainto ja sen ääneen ilmaiseminen sopisi suoraan Dupuyn ja Berberianin Jeanin elämää-albumisarjan episodiksi. Ehkä päätyykin, kuka tietää.

Berberian oli messuilla uuden suomennoksen Teoria yksinäisistä ihmisistä (Jeanin elämää 7, WSOY 2010) ja messujen Ranska-teeman saattelemana. Sarjaa WSOY on julkaissut Mikael Ahlström suomennoksin vuodesta 2003 alkaen keskimäärin albumi vuodessa tahtia.

Koko sarja alkaa kaksisivuisella episodilla porraskäytävässä, jossa talkkari naapurinrouvan kanssa pohtii Jeanin elämäntapaa. Televisioesiintyminen muutti suhtautumisen täysin. (Rakas talkkarini, WSOY 2003)

Jotenkin samoin kävi minulle. Sen jälkeen kun olin radiossa Aristoteleen kantapäässä haastateltavana, niin päivittäinen kotonaolo ja iltaiset menot saivat selvityksensä.

Onneksi radiota kuunnellaan.

lauantai 30. lokakuuta 2010

Helsingin eKirjamessut

Erkki Tuomiojan omistuskirjoitus oli kysyttyä tavaraa.
Eilinen vierähti Helsingin kirjamessuilla. Paikan päällä ei eKirja tullut vastaan, pikemminkin messuhalli oli yhtä perinteisen koodeksin juhlaa. Eräissä paneelikeskusteluissa sitä lienee puitu, ainakin uutisoinnin perusteella. Messujen nimikirjoitusjonoja katsellessa heräsi kysymys, että miten eKirjaan pyydät omistuksen?

Paradoksaalista kyllä sähköisten kirjojen leviämisen suurimpana esteenä taitaa olla tällä vuosituhannella uuteen muotoon rukatut tekijänoikeuslait. Ainakin näin kotimatkalla Yle Puheesta kuullussa Tekniikan taustapeilissä haastateltu Mace Ojala Turun kaupunginkirjastosta asian hahmotti.

Sähköiset kirjat ovat akateemisessa ympäristössä ovat jo arkipäivää. Kokotekstitietokannoista haut tuottavat nopeasti relevantteja tuloksia, ja asiat selkenevät nopeasti. Eritoten luonnontieteilijöillä on erinomaiset mahdollisuudet kartoittaa sitä, mitä jo tiedetään ja mitä on jo tutkittu.

Kansallisten humanististen tieteiden puolella tilanne on heikompi, mutta paljon on tiedonhankinnassa tälläkin puolella tapahtunut. Erilaisten sähköisten julkaisujen käyttö on arkipäivää.

Kuten Ojala huomauttaa, sähköisistä aineistoista ollaan valmiita jopa maksamaan enemmän, koska niiden käyttö on helpompaa perinteisiin tietoteoksiin verrattuna.

Yleisenä maksiimina voisi pitää, että mitä vähemmän julkaisulla on ns. kaupallista potentiaalia, niin sitä pidemmällä siirtymä sähköisiin välityskeinoihin on.

Oikeastaan eKirjan (tulevasta) läpimurrosta puhuttaessa puhutaan vain siitä, milloin romaaneja aletaan saamaan sähköisissä muodoissa. Kaikki muut muodot ovat jo siirtymän tehneet. Esimerkiksi korkeatasoista suomalaista nykyrunoutta julkaisevan poEsian teokset ovat netissä luettavissa, heti ilmestyttyään.

Tietosanakirjakirjoja ei kohta pariin vuosikymmeneen ole tehty perinteisessä muodossa. Ensin asiat katsottiin CD-Factasta tai Microsoftin Encartasta, nyttemmin Wikipediasta tai minne googlen haut vievätkään.

Yleisissä kirjastoissa olisi valmis infrastruktuuri romaanienkin sähköiseen levittämiseen. Ansaintalogiikkakin vuosi sitten Suomeen luotiin, tosin yli kymmenen vuoden viiveellä - EU olisi sellaista edellyttänyt jo liittyessä 1995.

Mutta miksi asia ei etene? Nykymuotoisille kustantajille ei uudessa maailmassa ole tilaa. Kirjaston lainauskorvaukset maksetaan suoraan kirjailijoille. Mikäli kustannustalot haluavat olla olemassa tulevaisuudessakin, niiden pitäisi uudistaa koko toimintansa perusta.

* Kirjastot korvaavat kustantajat 2015. kirjoitus 30.10.2009 tässä blogissa.
* Taustapeili.: Utelialla asenteella tekniikasta. Yle areena.

perjantai 29. lokakuuta 2010

Virkkauksia ja vaginoita

Vaginavirkkaajat
Taina Kontio ja Sari Hakala
19.10.-4.11.2010

GALLERIA 12 Kauppakatu 12
Kuopio

Keskiviikkona poikkesin Galleria 12:sta katsomassa Taina Kontion, Sari Hakalan ja kumppaneiden käsitöitä. Vaginavirkkaus on osa Pohjois-Savon taidetoimikunnan Avantgarde-festivaalia, jota olen seurannut lähinnä facebookin sosiaalisten verkostojen kautta. Festivaali on löyhä ja avoin, uusia tapoja taiteeseen avaava ja uusia tulkintoja hakeva.

Festivaalia tuottaa Sari Hakala, joka on facebookissa heitetystä ideasta kehitellyt vaginavirkkauksen. Noin vuoden verran pääasiassa kuopiolaiset naiset ovatkin kokoontuneet ylistämään naiseuttaan käsitöin.

Tulokset ovat siis nyt esillä. Näyttelyesitteen mukaan vaginavirkkaus on kunnianosoitus naisille. Keskeisessä osassa tekemisessä ja näyttelyssä on yhteisöllisyys, naisten avoin ja julistamaton puhe.

Puhe kuului ja näkyi näyttelyssäkin. Ensimmäisessä huoneessa taustalla soi nauhoitus virkkauspiiristä. Peremmällä sisätilassa esillä olevassa videoteoksessa kaksi naista istui sohvalla, toinen teki käsitöitä ja toinen luki Eve Enslerin Vaginamonologeja.

Miehenä jäin jotenkin yhteisöllisyyden ulkopuolelle, mutta laajemminkin vaikuttava teos oli kolmesta juhlamekosta koostuva työ. Tämä käsilaukun salat paljastava teos sai näyttelyssäkävijän sen verran hämilleen, että unohdin ottaa kuvia. Kuvia muista töistä esim. vaginavirkkaajien blogissa.

Naisten taidekäsityöelinten sijaan otin samana iltapäivänä kuvia Siilinjärven kirkonkylällä moottoritien laidassa olevasta Liikenneyhteyksien kehittäjien muistomerkistä (Helvi Miettinen, Hanneli Janatuinen, Paavo Halonen ja Päivi Lammi 1992). Se kuvastanee, että toinenkin näkökulma taiteeseen on tarpeen.


* vaginavirkkaajat. Galleria 12
* vaginavirkkaajat. posterous.com


* * *

Avantgardeen ja naisiin liittyy eilen julkaistu kirja-arvioni Bocquetin ja Catelin Kiki, Montparnassen kuningatar -sarjakuvaelämäkerrasta.

torstai 28. lokakuuta 2010

Tammelan pastorin kronikasta


Eilen julkaisin Tammelan pastorin Laurentius Petri Aboicuksen (1605-1671) teoksen SYNOPSIS CHRONOLOGIÆ FINNONICÆ RYTHMICA ELI AJAN TIETO Suomenmaan menoist ja uskost, erinomaisest Suomen Pispoist cungin Cuningan ajall, Lyhykäisijn rijmein coottu. Teoshan on joltisenkin tunnettu, siitä monia sanonnan tapaisia luonnehdintoja on kieleen tarttunut, päällimmäisenä mieleen tulee "Suomeen suostunut" piispa Rothovius.

Pahoittelen etten osannut toiseen palstaan kovin taidokkaasti aika- ja muita määritelmiä laittaa. Jos häiritsee kovasti, alkuteos on Historiallisessa sanomalehtikirjastossa luettavissa Eteenpäin-lehden lokakuun 1890 numeroista. Ihan antikvalla, kuten kuvat osoittavat.

Eteenpäin-lehteä ei pidä sekoittaa tunnetumpaan, vuonna 1905 ilmestymään alkaneeseen Eteenpäin-lehteen. Johan Fredrik Holmströmin julkaisema Eteenpäin ilmestyi vain vuoden 1890 ajan Uudessakaupungissa ja jatkui Uudenkaupungin Sanomina.

Holströmin lehti oli syvästi kristillinen. Se julkaisi paljon suomalaista kirkkohistoriaa, jollaiseksi Laurentius Petri Aboicuksen Ajantieto on luettavissa. Laurentius Petriä ei puolestaan pidä sekoittaa Laurentius Petriin (1499-1573), Ruotsin ensimmäiseen luterilaiseen arkkipiispaan.

Tuleva Tammelan pastori väitteli 1641 Turussa, julkaisi väitöksen lisäksi seitsemän kirjaa. Niistä Ajantieto saavutti suurimman suosion ainakin painosten lukumäärän mukaan.

Teos ilmestyi ensimmäisen kerran 1658. Toinen painos ilmestyi hänen kuolinvuonnaan 1671 ja kolmas 1684. Eteenpäin-lehden teksti on kolmannesta, J. A. Cederbergin toimittama. Neljäs ilmestyi 1695. Myöhempiin painoksiin on tehty lisäyksiä ainakin Laurentius Petrin kuoleman jälkeisistä tapauksista.

Cederbergillä lienee ollut tarkoitus saada julkaisu aikaiseksi, mutta ainakaan Kansallisbibliografia ei tunne vuoden 1890 laitosta Ajantiedosta. Eikä teosta mainita Cederbergin tuotannossakaan (15 uskonnollista teosta 1800-luvun lopulla).

Kirjasia lienee silti liikkeellä. Lehteen juttu oli painettu niin, että leikkaamalla ja sitomalla leikkeistä syntyi kirja. Yleinen ajantapa.

Ajantieto on Einon Leinon Suomalaisen kirjallisuuden historiassa mainittu ensimmäisenä suomalaisena historiallisen runouden edustajana. Agricolan Suomen historian kronologiassa se mainitaan ensimmäisenä suomenkielisenä historian esityksenä.

Sitä tosiaan, kuten Cederberg alkusanoissaan toteaa, pitkään luettiin ainoana historian esityksenä. Sittemmin teoksesta on selvitetty ja tulkittu monia asioita. Esimerkiksi käynee Virtuaalisen vanhan kirjasuomen sivut (1600-luku, runo).


* Eteenpäin.

keskiviikko 27. lokakuuta 2010

Laurentius Petrin Ajantieto (1684)



SYNOPSIS
CHRONOLOGIÆ
FINNONICÆ
RYTHMICA

ELI

AJAN TIETO
Suomenmaan menoist ja uskost, erinomaisest
Suomen Pispoist cungin Cuningan ajall,
Lyhykäisijn rijmein coottu

á

Laurentio Petri Ab.
PRÆP. & PASTORE TAMM.

Syr. 44.
Kijttäkäm cunniallisia Miehiä, ja meidän
Isiäm, yhtä toisens jälkeen. Monda cunnialist
työtä on Herra tehnyt heidän canszans. He
ovat jaloia töitä tehnet. He ovat aicanans
ollet kijtettävät, ja nijn oauvan cuin ho elit,
suures cunnias pidetyt. He ovat rauhas hau-
datut, mutta heidän nimens pysyy ijakaik-
kisest.

TURUSA.
Vastudest prändätty Johan Winterillä
Cuning: da Bookt: dä Vuonna 1684.


Edessä oleva ensimäinen Suomen kielinen his-
toria, joka aikain kuluessa on ilmestynyt useassa eri
painoksessa, ja joka jo kauvan on ollut loppunun-
na kirjakaupasta, ilmestyy täten uudessa painok-
sessa. Toivomme että nykyinen polvi mielellään
tutustuu siihen kirjaan, josta sen esiisät ovat
kaikki tietonsa armaasta isäinsä maasta ammen-
taneet.

J. A. Cederberg.


UUSIKAUPUNKI.
UUDENKAUPUNGIN KIRJAPAINO OSAKEYHTIÖ
1890.




Pispa suuri Suomenmaalle
Papix pandu pacanoille
1. Henrick ensin Engelandist.                Anno Christi 1150
Sepä seurais tänne Ruotzist
Corciat Erick Cuningasta                       Rex Sveciae 1102. S. Eric.
Suomeen silloin culcevaista;
Se sitt Suomes Cansaa casti
Suomalaiset Uscoon saatti.
Jota Pacanat pahax panit,
Taca ajoit, tyhmäst tapoit.                       1151. Carolus VII Canutus.
Siihen siaan sitt ainian
Toimitt Jumal toiset pian.
2. Her Rodolph Wästgötin Maalda
Opett stten Suomen Saarta,
Cuurilaisild Fangix vietin,                       1178. Sverch. III.
Cuurinmaalla cuoliax lyötin.
3. Colmas Her Folqvinus Ruotzist.
4. Neljäs Thomas Engelandist.              Ericus X Johan I. Ericus XI. 1249.
Cosca vuotta sata cului
Sitt cuin Suomen Usco tuli,
Birges Järli jalo Herra
Samoisi se Suomeen kerran,
Samois Hämesen Huovinensa,
Voitti Hämen Jouckoinensa:
Pacanat siell caicki käänsi.
Uscoon okial (!) Opil väänsi;
Hämeen Linnan lujan rakens,
Johon jällen jätti Väkens,                        1250. Waldemar. 1260.
Coht sitt Ruotzissa perusti
Suuren Stockholmin kijrusti.
5. Sitt Pispan oli Wästgötist
Bero 6. Nijn Ragvald Östgötist.
He Rändämäel Haudattin,
Cusa Duomiokircko pidettin.
7. Her Catillus Västgötist taas
Oli Pispana Suomen Maas.                   Magnus Ladulåås
8. Sitt Her Johan Sigtunaasta,
Vietin Upsalaan Suomesta.
9. Maunus sitten sijryi sian                      1281.
Cuta caicki kijtit ijan,
Ruscol syndyn Pispa Suomeen,             Birgerus
Cosca vihdyi vierax Tuoneen,
Unicangarell cannettin.
Turcun ensimmäis haudattin,
Torkil tain Pispan ajalla
Voitti caicki Carjanmaalla:
Caicki oikiaan Uscoon käänsi,              1293.
Wiburihin Linnan väänsi.
10. Tuli taas Turcuun Her Ragvald,
Aivan oppen Ahvenan Maald;
Jonga ajal Wenäläisild,
Häpiällä häijynlaisild
Turcu tuhille poltettin,
Kircko kivinen poljettin.                            1318 Magnus. Smeek. Eri. XI.
11. Sitt Her Bengti Upsalasta.
12. Jäl Her Hemming samast maasta
13. Nijn Her Henrik Herman huonest.     Albert. 1370. obiit.
14. Johannes Petri jäll Suomest.
15. Johan Westphali Turusta,                  1374 obiit.
Vihdoin viisas viljasuosta.
16. Bero Baleki Wehmalainen                Marg. 1412 ob.
Jäll oli Pispan Suomalainen,
17. Maunus Tavast Mynämäest,             1412 Ericus XIII.
Hyvin syndyn hyväst Wäest
Tästä Pavi paljo piti,
Cuningas cans tätä kijtti                          Crist. Carolo. VIII.
Suomell suurex Hyvydexi
Pysyi pispana vanhaxi.                           1452.
18. Mestar Oloff saavui sian                  1450. Crist. I.
Piickiön Rungiost Pispan Tilan,
Hyvi töitä paljo teki
Cuta cuollutt kijtti Väki.
19. Sitte Mestar Conrad Bitzi.               1460. Steno Sture.
Joka Opis oli vizsi,
Aniniemen Adeleista,
Turun Linnan turvaista Gub. Regn.        1489.
20. Mestar Maunus Särkilahdest,         1489.
Suomen hyväst Herrasväest,
Ylösotet Ylimmäisild Johan II.
Aina kijtet alimmaisild.
21. Mestar Lauritz Suuripää                  1500. Svanto. Sture. Gud. Regn.
Turculainen viisas tämä
Hiljaxens cans caickein oli,
Juuri Jumalisest cuoli.                            1507.
22. Mestar Johan Paraisilda,
Sanoi pian ijäis Ilda,
Cutta Pala Rindaan painui,                    1510.
Huikia tuttin Calman Haju.                      1510.
23. Her Arvei Kurki Laucosta,                Sten St. junior R. G.
Syndynyt suurest Sugusta,
Oli Pispan orjan ajall,                              Cristi ernus I. Tyrannus. 1521.
Cosca Juuti julmal tavall
Ryösti Ruotzin, ryösti Suomen,
Jumal costi Juutin Juonen,
Nämät caick ehk Cansaa castit,
Pavist cuiteng erimäst estit;
Enä paha palvelit Pavi,
Cuin oikiast Opist otit vari.
Nyt olcon Kijtos Jesuxen,                        D. Lutherus 1517.
Joca lähet Lutheruxen.
Sepä Opin selväst selitt
Pavin exyxist meit erit':
Ehk se saarnas Saxalaisill,
Culkip Sana Suomalaisill.
Cuin tuli cuuluis Cuningas
Gösta suur Ruotzin Ruhtinas,                Gustavus I. 1522.
Se samoit Juutin juonen taan
Vapaht vaivast Suomen Maan,
Opin saatt oikian Maacundans,
Saarnajat selvät seuracundans:
Pavist pahast Ruotzalaiset
Selit sekä Suomalaiset,
Ain Apostolein Saarnalla,
Ratk' Lutheruksen tavalla.
Cutta vuotta cuusi cului,
24. Her Martin Skytt Pispax tuli;            1528.
Hämesä se Adel asui,
Jonga Poica Papix paisui.
Vaan jo ennen ensimäissä
Lutheruksen Oppi tässä
Mestar Pietar Särkilahdest                    1522.
(Joc' oli tullut Saxast Hahdes
Oikein opetti Turusa)
Kylis, Kircois ja Schouluisa,
Ettei Paavi palvellaisi;
Mutt ain' Jesust muistetaisi.
Ja cosc itze Pispa tuli,
Jot' vanha ja nuori cuuli;
Sepä Pavist perät eroitt
Ruotzis, Suomes Kirkon menot,
Tai Lutheruksen tavalla,
Käski meszut Isänmaalla,
Latinan Laulut pojes hajot,
Mungit, Nunnat ulossamot
Saarnans lähett Suomalaisill,
Hämäläisill, Carjalaisill,
Kijttä Jesust Äitin Kielell,
Eikä käydä Pavin Tiellä.
Piti vaarin Kircoist, Schouluist,
Menoist pyhist, Luguist, Lauluist,
Cahdexan caunist Nuorucaista
Valitz Turust Wijburista,
Maille muille matcustaman,
Mestareixi menestymän,
Tarpex suurex Suomalaisill,
Pispan cuitengin culutuxil.
Cosca caicki caunist sääsi.
Lepoon sitte vijmein pääsi.                    1550.
25. Mestar Michel Agricola
Syndyn uljas Udellamaalla,
Turun Schoulumestarixi säättin              1538.
Sijtä viimein Pispax väättiin,                  1554.
Suomex Kirjoi käänsi Pränttijn
Joist on Usi Testamenti
Psalmi- Rucous- Käsi-Kirja,
Joit oppiman ole virjä
Cosca Venäjäldä palais,
Picaiselda tääld pojes halais.               1557.
24. Riensi Ruotzist Mestar Petrus        1558.
Lijald nimeldä Follingus,
Sepä Suomes hyväx luultin,
Jopa cohta pahax cuultin:
Tätä Cansa se kadetti,
Aivan paljon ain ahnetti
Cuin pääl cauvan cannettin,
Virca toisell annettin,                              Ericus XIV.
Jona Vuonn' Veljexet sodit                    1563.
Erick Johan yhten otit.
27. Paulus Juusten jalo Mies,
Turun Wijburin tavat ties;
Turcuun tai Wijburist tuli,
I Cusa Pispana ensimmäis oli              1554.
Venäjäll vaeldaan pandin,                      Johannes III.
Cusa pahoin canssa mendin:
Vuonna kolme fangiutta
Kärsei cova angarutta.
Tuli tai viimeijn Turcuhun
Cuoli siellä sitt Sulcuhun                        1576.
Sitt oli suuri Yskä vuosi                          1580
Jona monda Suomes cuoili;
28. Sitten Pispa Laitilasta                     1583.
Papin Poica Pappilasta,
Mestar Erick Erikin Poica,
Joca Opis oli okia (!):
Miehex se cuin selväx nähtin,
Cuningas Johald Adelix tehtin
Kirjoitti se caunin Kirjan                          1594.
Suomenkielisen postillan,                       Sigismundus.
Catechismuxen, ja muuta,
Joisa on vaanha ja uutta.
Tain ajalla Rutto Suomes,                      1588.
Lijckui melkein joka Huones.                 1603.
Turcu paloi Tupinensa,                           1593.
Kircko kempi kelloinensa.                      1600.
Nuja sita sitten oli                                    Car. IX.
Claus Flämming canssa cuoli,              1597.
Herttu Carlei tuttin tuimax.                      1599.
Adelill monell sukiax (surkiaks) surmax.
Sitte haikia hallavuosi.                           1601.
Tuotti monda Tuonen luoxi.
Jään Sulut veit Turun Sillan                    1612.
Valke poltti Turun Linnan                       1614.
Pyrstö Tähti ilmenepi.                            1618.
Auring armas pimenepi.                        1621.
Keisar alca Saxan Sodan                     1618.
Saatta monel Cuolemas covan.
Gösta Adolp voitti Rijan,                        1621.
Siirtyi sieldä Pryssiin pian:                    1626.
Vaan jo ennen Venäläisild,
Saatti Rauhan alammaisill.                    1611.
Mätäjärvi paloi Turus.                             1124.
Pispan cuollost oldin surus.                   1625.
Pispat vijsat vijburis olit,
Jotca Herras elit, cuolit:
II. Mestar Erick Härkäpä Suomest.       1578. Obiit
III. Mestar Oleff Elimäest.
29. Turcun Ruotzist Rothovius.               1627.
Mestar Isacki Smolandus.
Uro uljas, taitava Tavois,
Oikia opis, selkiä Sanois.
Joca Pispax luodun luotu,
Pappei Suomen suotu.
Sepä Suomest surun piti,
Sitä kirjatoingi kijtti.
Corkian Schoulun, Gymnasiumin,          1630.
Toimitt Turcun kyllä caunin,
Sitt Her Pietar Brahen avust.
Drotningin Christinan Armost.                Christina
Academian Suomeen saatti,                 1640.
Kirian Präntäjän Turcun tuotti.                1642.
Ah mun armast Isänmaata.
Sangen suloist Suomen Saarta.
Ei sill' mennä Saxan vesill,
Oppi corke coton käsill,
IV. Mestar Niles Vijburiin vielä.              1628.
Tuli Pispax tain ijällä.
V, Mies viisas Mestar Gabriel,              1630.
Oli sitten Pispana siel;
Turus toimel Teinei opett,
Pispan pian Ikäins lopett,
VI. Mestar Pietar Bingge jällen;            1641.
Pispax panda Maalle sillen;
Herra hyvä Hämäläisill,
Kelpais tai cans Carjalaisill.                  1656 ob.
Suuri Gösta Saxaan saavui.                  1630.
Siellä suurest Voitost caadui.                1632.
Rutto Turus oli tuikia.                              1639.
Surma Silmäin edes surkia                   1630.
Juuti viekas vielä sodel                          1644.
Hädäs Rijdan rieten sovei.                    1645.
Jumal sovinnon Saxast annoi,               1648.
Keisar covan Valan vannoi
Sitt oli callis Catovuosi,                          1649.
Moni Näljän hädäs huusi,                       1650.
Mutt' tai Pispa Birgerin poica
Kirckoi corjais joca aica
Turun Kirkon caunijst caunist
Caton caiken Valkell vahvist                 1644.
Hyvin eli, hyvin opett,
Hyväst vijmein Ikäns lopett,                   1682.
Cuin tätä Suomi suurest suri,
Annoi Jumal Armost juuri
30. Doctor Eskel Petreuxen                  1652.
Ruotzis syndynen, suomen suostunen
Teineil Turus Ramatut pyhät                 1629.
Tai kyll tutkei Kirjat hyvät.
Turkulaisi Kirckoherran,                        1634.
Opett oikein monin kerran
Biblian Suomex tulkitz Suomel             1642.
Caikell hyväx Herran huonell.
Andoi monda muuta pränttijn.
Joilla vireydens näytti.
Ett näin Virastans vaarin piti.
Sill oli Pispax tuleman viti.
Olip oike Opettaja,
Siveyden totuttja.
Ei se rameill räyhäille,
Eikä juopun Juomingeille
Christin itzens vaeldaan anda,              1655.
Orpanallens Cruunun canda.                 Carol. Gust.
Paloi Turun isoi puoli,                             1656.
Jota monen Sydän cuoli.
Cuin puoli toista vuotta cului.
Pispan Hengi Rinnoist riutui,                 1657.
Ah tät Aica, aica camall!
Vaivat monet monell tavall
Tauti tappa taitavat,
Sota vaivutta valdiat;                               1655.
Puolacat puskiat väjy meitä,                  1657.
Keisar, mond muut autta heitä.
Venäläinen vielä sitten,                           1656.
Läpi käy Maita Läpimitten
Miehet, Vaimot monel Murhall
Suretta, surmaa, surkiall surmall.
Rutto Ruotzis, Suomes, Kesois.            1657.
Rijas, Narvas, Vijburis, Virois.
Juuti juonikas vielä soti,                          1658.
Välis sopi, välis oti;
Hollandikin hoila vedell,                          1658.
Ollek vara mennä Merell.
Brandeburgi caiket canssa
Ahkeroitze Ruotzi ansaan
Ah cuing saartan Saarta tätä,
Mones paikas näky hätä.
Sota surma, tauti tappa,
Ket eij vijmein kiinni nappa
Cuules cuiteng Suomiculda,
Sanomat sanon. muista mulda;
Culki cuuluisa Cuningas,
Ruotzin crunattu Ruhtinas,
Carl Gösta cannucainen,
Sangar sangen voimallinen
Puski puskeit Puolukoita,
Jumi Jutei juonicoita.
Hajot Hahdet Vihollisten
Vieckainvesill olevaisten,
Toimit Turvan tuocalaisil
Carcot cauvas Venäläiset,
Hajott Häpiäll häjynlaiset.
Mutta vaipui vijmein valdia.
Isänmaan tai hyvä haldia.
Valdakunnan cocon cutzui,
Göteborijn, cusa nuckui.                         1660.
Tästä tuli Ruotzalaisill,
Suru sekä Suomalaisill,
Surciast surit Saxalaiset,
Vaikiast valitit Virolaiset.
Kijtos cuitengin Jumalan,
Cunnia corkia Caickivallan;
Joca Rijdoist Rauhan saatti
Viholliset caasi caicki
Andoi Rauhan joca culmald,                    1666.
Asett Juutin Juonet julmat,
Suututti pojes Puolacat,
Väsytti vieckat Venäläiset.                      1661.
Rauha Maalla, Rauha Vesill
Meno hyvä, coton käsill.
Tuli vielä Herran tuomast
31. Doctor Jöns Jumalan suomast.
Pispaks valitt Valdialda,
Carl culuisald Cunincalda.
Taitava tai Ruotzin Dalist.
Parhax arvatt Pappein parist,
Suotu Pispax Suomalaisill,
Pappein pääxi Pohjalaisill:
Niincuin enneng täällä tuttiin,
Cuin Academia aljettiin,
Tänne tuli Professorixi,                           1640.
Täällä tehtiin Doctorixi,                           1649.
Ett oli vitjä virasansa,
Corkeest oppen opisansa.
Tääldä cutzuttin cuuluisaan                     1649.
Upsalan Academiaan,
Siellä sijtt Pispaxi tehtiin,                        1658.
Sieldä jällens Suomeen siirtiin.
Vaan cuin oppineille Rijta tuli.                1663.
Jonga Cuningaskin cuuli.
Pispa tääldä pojes cutzuttin,
Saarnamiehex asetettin
Pääcaupungin Ruotzin Rannall
Kirckoherrax Ridderholmall.
Custa nytt culke cummingiin
Pispan tilaan Linköpingiin.          1671.
Sitt Superintendens Rijast
Tuli Pispax hänen sijaas,                        1665.
32. Doctor Johan Gezelius
Joka opin oikian (!) hyväst ties
Professor ennen cuuluisas                      1640.
Oli Dorpten Academias,
Sitte Schedevijs Ruotzin Maal                1649.
Oli Kirckoherran Tilall.
Sitten Superintendens Rijcalaisill,          1660.
Nytt jäll pandu Suomalaisill
Seuracundia holhoman
Opill oiciall edes catzoman,
Catz cuinga virjä Virasans
Hurscas hyvisä Tavoisans
Kirjoill caunill autta nijtä,
Joita virjäst prändat anda,
Lahjat hyvät meille canda.
Vielä Vijburisa oli
Pispan, joca pian cuoli                            1658.
VII. Mestar Niles Nycopensis
Tai Professor Aboensis,
Hurscas ja hyvin oppenut
Kirjans kyll kijsten lukennut.
Nytt jäll VIII Mest. Pietar Bromius           1666.
Paippein seas pidet arvos.
Herra hurscas hyvä Isä
Armos heille luja lisä,
Että virjär virasansa
Nuhtettomat neuvoisansa
Laumas tääl caunist caitzisit
Oikial tielle talutaisit;
Vahvist heit hurscaita holhoman,
Nurioita nuhteleman;
Varjel varast vainoitten,
Kirvot kimbust kiuckuitten;
Engeleilläs heitä holhoel,
Köyhä Christicundas suojel,
Ett pyhydes pysytäisin
Pahudest pois poikettaisin.
Isä armias auta vielä,
Älä käyhild apus kiellä;
Turju Taudit, suista Sodat,
Poista pääldäm vaarat covat
Armos oma Lahjas laina,
Meidän Cuningallen aina;
Ett menestyis hyvis Tavois,
Ja Cuningalisis avuis
Carl Cuningas cannucainen,                   Carolus XI. natus 1655.
Isänmaan Isänd ihanainen,
Avux, Ilox ylimmäisill
Turvax, Tuex alammaisill.
Laupias Isä Herra hyvä
Suo meil aina sanas pyhä,
Että Ruotzis, Viiburis, Virois,
Suomes suures, Kylis, Kircois
Olisitt oikiat Opettajat,
Opin oikian selittäjät,
Pidä Pispat Papit meille,
Ojendamas oikiall teille,
Joiden avull uscon cautta,
Jesus tääld Taivaseen autta.
Anna Herra Rauha caikille Maacunnille.
Onni ja Terveys cullekin Säädelle.


Loppu.




Lähde: Eteenpäin - Sanomalehti Uudellekaupungille ja sen ympäristölle n:ot 32-35 4.-25.10.1890.

tiistai 26. lokakuuta 2010

Lukijat ja kehno laatu


Eilen uutisoitiin laajasti Liina Puustisen ja Janne Seppäsen tutkimuksesta Luottamus uutiskuviin (2010), jossa tarkasteltiin kuvajournalismia. Tampereen yliopiston Journalismin tutkimusyksikössä on tutkittu millainen luottamus suomalaisilla lukijoilla on paperi- ja verkkolehtien uutiskuviin. Samalla uutiskuvan lukijoiden visuaalista lukutaito on ollut syynissä.

Tutkimuksen julkistuksesta tehtyjen uutisten mukaan suomalaisilla on hyvä kuvien lukutaito. Puustisen mukaan kysyttäessä ihmiset kykenevät analysoimaan ja olemaan kriittisiä kuvia kohtaan. Iltapäivälehtiä ei arvosteta, niitä useimmiten epäillään kuvamanipulaatioista käyttäjiksi.

Yllättävänä tutkimustuloksena tekijät esittivät, että lukijoiden lähettämiä kuvia pidetään yhtä luotettavina kuin ammattikuvaajien otoksia.

Tämän aiheen Ylen uutiset ja Helsingin Sanomat nostivat uutisjuttujensa otsikoihin.

Toistettakoon vielä tutkija Puustisen sanoma ennen otsikoihin puuttumista. Sen molemmat lehdet laittoivat suoraksi sitaatiksi:

"Lukijat pitävät lukijoiden lehtiin lähettämiä kuvia yhtä luotettavina kuin ammattilaisten ottamia kuvia." (HS)

"Lukijoiden lähettämiä kuvia pidetään vähintäänkin yhtä luotettavina kuin ammattikuvaajan ottamia uutiskuvia." (YLE).
Ylen uutiset otsikoi kuitenkin "Lukijoiden kuviin luotetaan uutiskuvia enemmän". Mistä se enemmän tuli? Puhui Puustinen juttujen mukaan myös ammattikuvaajien liian taiteellisten otosten epäilyttävyydestä, joten ehkä lukijoiden positiivinen, ylimielistelevä huomioiminen voitaneen antaa anteeksi.

Helsingin Sanomissa otsikoidaan puolestaan "Kehnoa laatua pidetään merkkinä uutiskuvan aitoudesta". Mistä tämä sitten tuli? Ovatko lukijoiden lähettämät kuvat lehden mukaan automaattisesti kehnoja laadultaan? Puhui Puustinen juttujen mukaan siitä, että lukijoiden kuvia pidetään jopa alkuperäisempinä ja välittömämpinä kuin virallisia uutiskuvia.

Hesarille ja jutun kirjoittaneelle Teemu Luukalle lukija ei anna anteeksi. Syytetään huonosta arvostelukyvystä ja onnettomasta kamerankäsittelytaidoista. En hyväksy!

Toinen tutkijat yllättänyt asia oli, että lukijat kaipaavat suoraa journalismia ilman ammattilaisten väliintuloa. Se ei liene esitettyjen esimerkkien valossa kohtuuton odotus.


Enemmän aiheesta:

* Käsittämättömiä vastauksia lehtikuvatutkimuksessa - Tuomo Björkstenin Havaintovihossa kerrotaan, että lukijat eivät ymmärrä mistä on kyse.
* Huono kuva on hyvä ja hyvä kuva on huono? - Peter Forsgård toteaa uutisoinnin herättävän mielenkiintoisia kysymyksiä.
* Suomalainen ei epäile usein uutiskuvan luotettavuutta. - STT:n uutinen, Kalevasta.
* Få tvivlar på nyheterna - FBN:n uutinen, HBL:stä.

sunnuntai 24. lokakuuta 2010

Katse menneisyyden ja nykyisyyden ihmiseen


Kustaa H.J. Vilkunalta on ilmestynyt uusi, mielenkiintoinen teos Katse menneisyyden ihmiseen (SKS 2010). Monin osin tarkkaan perustutkimuseen perustuva tutkimus käy läpi suomalaisten aineettomia elinehtoja uudella ajalla (n. 1500-1850). Yhtenä teemana teoksessa kulkee suhtautuminen erilaisuuteen, ja sen käsittelyyn tutkimus loppuu.

Vanhemmassa yhteiskunnassa erilaiset ja poikkeavat käytännössä piilotettiin. Eri tavalla ajatelleet mielisairaat, kehitysvammaiset ja sairauden tai onnettomuuksien vuoksi ulkonäöltään poikkeavat toimitettiin pois pilaamasta tervettä ilmaa.

1700-luvun mittaan sivistyneistö, eliitti alkoi kiinnostua näistä erilaisista ihmisistä. Erityisesti kaupungeissa ulkonäöltään ja ruumiinrakenteeltaan poikkeavat herättivät mielenkiintoa.

Alettiin ymmärtää, että kaikki ihmiskohtalot eivät olleet Jumalan rangaistuksia, muilta piilotettava häpeä. Kun vielä ymmärrettiin epämuodostumien ja tartuntatautien ero, niin 1700-luvun mittaan kummajaisnäytöksistä tuli suurta huvia.

Tavalliselle rahvaalle erilaisuus tuli tutuksi vaivaistalojen myötä, jotka olivat saman kehityksen tulos. Kaikkia erilaisia ei tarvinnut tauti- tai Jumalanpelon vuoksi eristää jonnekin kauas Seilin saaren kaltaisiin paikkoihin.

Vaivaistalot olivat yleensä sijoitetut keskelle kylää, ja ylläpidetty yhteisin varoin. Vilkuna puhuu totuttautumisprosessista. Erilaisuutta nähtiin ja tiedettiin omienkin verorahojen kuluvan.

Kylähulluudelle ja vajaakuntoisuudellekin määrittyivät normit, ja kykynsä mukaan monet otettiin tuottamaan jotakin yhteiseksi hyväksi.

Samaan aikaan sivistyneistö, ylemmät luokat jatkoivat vanhaa piilottamisperinnettä. Säätyläistö omilla tai kuninkaalliselta majesteetilta anomilla varoilla toimitti omat kummajaissukulaisensa ties minne.

Paine erilaisuuden ymmärtämiseen tuli eliitiltä. Mutta rahvas puolestaan otti seuraavan askeleen, kirjoittaa Vilkuna, se hyväksyi heidät omikseen ennen säätyläisiä ja kaupunkien varakkaampaa väestöä. Paine hyväksymiseen kääntyi toisin päin.

Kuten hyvään tutkimukseen kuuluu, Vilkuna ei vedä lankoja tai analogioita nykyaikaan. Mutta lukija voi sen hyvinkin tehdä.


* Susanna Eskola. Valta ja marginaalit. Arvio Vilkunan kirjasta Agricolan kirja-arvosteluissa 11.10.2010
* Thomas Boreman. Daniel Cajanuksen tarina (suom. rv). Osuuskunta Jyväs-Ainola 2006. - yhden suomalaisen kummajaisen tarina lontoolaisen kirjakauppiaan kertomana.

LinkWithin

Blog Widget by LinkWithin

Viimeisimmät kirjoitukset