maanantai 25. maaliskuuta 2013

Merirosvon synty, retket ja surullinen kuolema

Lisiä sarjakuvan esihistoriaan









Vuonna 1871 ilmestymään alkanut pilalehti Weitikka julkaisi eriskummallisen kuvasarjan Merirosvon synty, retker ja surullinen kuolema (Seitsemässä näytöksessä). Kuvakertomus julkaistiin viidessä osassa, numerossa 4/1871 ilmestyi kolme ensimmäistä ruutua, jatko ruutu kerrallaan numeroissa 6, 7, 9 ja 10.

Tekijästä ei ole lehdessä mainintaa, mutta "lähetetty" viittaa suomalaiseen avustajaan ja myös aihe kotimaiseen tekijään. Nykylukijalle ei enää kertomuksen huumori avaudu. Joku ruotsalainen on ilmeisesti lähtenyt suuri suisesti Suomea valistamaan/valloittamaan.

Weitikasta ei tullut pitkäikäistä lehteä. Sen ilmestyminen loppui vuoden 1872 keväällä. Numerosta 1/1872 lehti aloitti vastaavan kuvasarjan Filosofin (tieto-viisaan) kosto, kertoelma kuudessatoista luvussa. Vain yksitoista kuvista ehti ilmestyä.




7 kommenttia:

Kaisa Kyläkoski kirjoitti...

Linkitin tämän Tekno-kekon blogiin, jossa ilmesisesti tulossa enemmänkin sarjakuvahistoriaa.

Reijo Valta kirjoitti...

Kiitos Kaisa. Me ollaan porukalla esitelty, mietitty ja vertailtu löytöjä Kvaakissa, sillä nämäkin kaksi yhtäaikaista kirjoitusta.

Valto Ensio kirjoitti...

"Opettavainen" tyyli on hieman kuin Jörö-Jukassa ja niissä muissa sen genren piirroksissa.

Reijo Valta kirjoitti...

Tuollaiseksi jäykäksi melkein kaikki 1800-luvulla meni, koska kuvat oli ensin kaiverrettava painolaatoille. Tekniikan vaatimukset loivat tyylin.

Ajoittain siinäkin oma viehätyksensä.

Anonyymi kirjoitti...

M.V. 26.12.2013, Tuikahdus valoa suomen sarjakuvan historiaan:

Weitikka 1871: Uteliaisuutta, kateutta vai kansallisuusaatetta? – Kuvasarjan ”Merirosvon synty, retket ja surullinen kuolema” lyhyt selitys:

Tarina näyttäytyy lyhykäisyydessään kitkerähkönä kertomuksena laivalla Suomeen hyökkäävästä oudosta mutantti-merirosvosta, joka epäonnistuu yrityksessään tappaa Suomen kansa. Weitikan aluksi outolta tuntuva wanha kuvakertomus kaipaa luonnollista selitystä.
Tässä se on, hyvä lukija:

Kuvatarinan idea ja sisältö selittyy suoraan suomenkielisen Weitikka-pilalehden toimituksen omasta kokemuksesta ja siihen vastaamisesta, nimittäin epäonnistuneesta yrityksestä saada oma tilaus-ilmoitus ruotsinkieliseen Hufvudstadsblad-sanomalehteen. Weitikan toimitus närkästyi tästä ilmoituksen poisjättämisestä. Julkaisemattomuus tulkittiin pilalehden toimituksessa mahdollisesti sisältävän kielipoliittisia aineksia suomen kieltä vastaan ja puolusti omaa suomenkielisyyttään mm. toteamalla kansallisuuden varmimmaksi merkiksi kansan käyttämän kielen – siis suomen.

Toimitus viittaa kielikysymykseen siis vihjaamalla ilmoituksensa epäämisen syyksi enemmän tai vähemmän tosissaan Hufvudstadsbladet'in kateuden uutta suomenkielistä lehtitulokasta kohtaan. Toisaalta Hufvudstadsbladet itse oli kertonut ilmoituksen poisjättämisen syyksi, että ilmoitus oli ollut puutteellinen, koska ilmoituksen alla oli ollut nimenä pelkkä sana ”Weitikka”.

Weitikan toimitus hyväksyy tämän selityksen pienen pilkan kera antaen ”husarille” synninpäästön jos kerran syynä oli vain tällainen ”nais-synniksi” luonnehdittu liika uteliaisuuden halu eli halu tietää kuka ilmoituksen takana oleva Weitikka olisi. Tämän liian uteliaisuuden halun pilkka on ko. kuvasarjassa näkyvästi esillä.

Edellä mainitun tapahtuman takia Weitikka pilkkaa - pilalehdelle sopivaan tyyliin – mainoksen lehdestään pois jättänyttä Hufvudstadsbladet'ia ”muinaisruotsia tai iislannin kieltä” puhuvaksi ”Wiikinkingiksi”, joka sanoo itsetään: ”Meriroswo o'on ja tahdon roswoin Suomen ruotsintaa”. Tähän vastaa Weitikka: ”Niin sen puusta katsoin luulis, ellei oisi Weitikkaa. Leiki sinä wauwain kanssa, hernepalko laiwana”.

Weitikan kuvailema leikillinen? närkästys ilmoituksen poisjättämisestä erityisesti kuvaus Huvudstadsbladet'ista liian uteliaana, suomen kieltä kohtaan hyökkäävänä merirosvo-viikinkinä poiki mitä ilmeisimmin ko.toimitukselle lähetettynä kyseisen suomalaisuutta puolustavan kuvasarjan, joka painettiin pienenä pilana Hufvudstadbladet'ia kohtaan Weitikkaan numerosta 4 alkaen.

Kuvatarinassa tämä liian utelias svea-wiikinki-merirosvo syntyy jättikorvaisena. Ylpeydessään hän haluaa tappaa vaurauteen kykenemättömän suomalaisen kansan ja lähtee merirosvona viikinkilaivallaan hyökkäämään suomen kieltä vastaan.Tarina päättyy kuitenkin merirosvon kannalta varsin nolosti kun tämä kompastuu uteliasuudesta kertoviin jättimäisiin korviinsa. Yritys kiusata suomenkielistä Weitikkaa tulee haudatuksi maan poveen.

Anonyymi kirjoitti...

Merirosvon aseena on luonnollisesti sanan säilä - sulkakynä. M.V.

Reijo Valta kirjoitti...

Kiitos lisätiedosta. Jotain kahnausta toisten lehtien kanssa taustalla ajattelin olevan, mutta tarkempi tieto puuttui.

LinkWithin

Blog Widget by LinkWithin

Viimeisimmät kirjoitukset