Tänään 1953 sai ensi-iltansa ensimmäinen Pekka Puupää -elokuva. Suositusta sarjakuvasta valkokankaalle temmatut hahmot eivät saaneet aikalaisarvioissa juurikaan kehuja, sikäli kun elokuvaa ylipäätään suvaittiin noteerata. Kansallisfilmografian mukaan vain harva kriitikko siitä kirjoitti.
Pekka Puupää - Reino Helismaan käsikirjoitukseen perustuvana - kuuluu niihin elokuviin, joita kai suuret kansanjoukot rientävät katsomaan, mutta joita ei ole tehty arvostelua varten.Heimo Kallio, Uusi Aura 5.5.1953
Esikuvat ovat helposti tunnettavat: on lainailtu Majakan ja Perävaunun kommelluksia ja itsensä Chaplinin tyyliä, mm. nyrkkeilyottelu. Mutta jotakin puuttuu: huumoria ja sydäntä.
Olavi Veistäjä, Aamulehti 5.5.1953.
Kyllä huononkin aiheen voi käsitellä hauskasti, kun vain yritetään [...] mutta kun ei panna minkäänlaisia vaatimuksia paitsi ehkä käsikirjoituksen valmistumisen nopeuteen nähden, niin hukkaan menevät kaikki hyvätkin ajatukset.Mies [Esa Pakarinen] on kuluttanut itsensä loppuun aivan perin pohjin. Ei minkäänlaista uutta edes tavoitellakaan. Ainainen savonmurteella haastaminen ei jaksa huvittaa enää.A. S., Jyväskylän Sanomat 5.5.1953Esa Pakarisessa on enemmän Esaa kuin Puupäätä, mutta Siiri Angerkoski käy täydestä Justiinana. Masa Niemi olisi kovan käden alla käyttökelpoinen voima tämän lajin tehtäviin.Keskisuomalainen 3.5.1953.Äänitystä vaivasi kumma käheys, joka pilasi ei vain Toivo Kärjen valppaasti asiain menoa myötäilevää musiikkia vaan repliikkejäkin.Valma Kivitie, Elokuva-Aitta 10/1953.
* Pekka Puupää. Elonet.
2 kommenttia:
Asiahan ei tietysti minulle kuulu, mutta...
Pekka Puupäissä, rillumareissä ja kaikissa Helismaan kirjoittamissa elokuvissa on hauskat hetkensä, mutta kokonaisen katsomisen jälkeen olo tuntuu puupäiseltä; työlästä on.
Helismaa tunnettiin salmannopeana kirjoittajana, radioon teki kuunnelmasarjaa niin, ettei itselläkään ollut aavistusta mitä seuraavassa osassa tapahtuisi. Silti olivat suorastaan loistavan hauskoja.
Miksi elokuva ei ollut Helismaan parhaita puolia? - Liika nopeus käsikirjoituksissa ei riitä ainoaksi selitykseksi. Ehkäpä sota korkeakulttuurin harrastajien kanssa, toisaalta (mahdollisesti) pienet palkkiot käsikirjoituksista vaikuttivat.
Sinänsä huvittavia nämä arviot ensimmäisestä Puupää-elokuvasta, koska luvassa oli vielä kaksitoista lisää seitsemän vuoden sisään. Tahti tekemisessä oli melkoinen kaikin puolin kun muistetaan että tuotantotiimi teki samaan aikaan paljon muitakin elokuvia.
Elokuvista kai pyrittiin tekemään koko perheelle sopivaa katsottavaa. Sellaista niistä tulikin, ja pitkälle 1970-luvulle Puupäät muodostivat yli puolet luettelosta suomalaisista lastenelokuvista. Niissä onkin lapsille tehdyt kohtauksensa, mutta mutta myös aikuisille. Kokonaisuus jäi hahmottomaksi, syntymättä.
Paljon Puupäitä lapsille näyttänyt muisteli, että elokuvissa oli kohtaukset joita jaksettiin katsoa tarkkaavaisesti seuraten, toisten aikana taas katsomossa nahisteltiin.
Lähetä kommentti