sunnuntai 31. toukokuuta 2015

Sickertin Winston Churchill


Tänään 1860 syntyi Münchenissä Walter Richard Sickert (k. 1942). Hänet tunnetaan brittiläisenä avantgardistina ja Camden Town Groupin jäsenenä. Vuonna 1927 hän opetti maalausta Winston Churchillille ja sai samalla mahdollisuuden ikuistaa oppilaansa. Myöhemmin teoksen pohjalta on tehty muun muassa postimerkki.

Vaikka maalauksesta tunnistaa Churchillille tyypilliset piirteet, niin malli itse ei pitänyt Sickertin työstä. Hän luovutti maalauksen eteenpäin pian sen jälkeen, kun se oli esitelty. Nykyisin potretti on National Portrait Galleryn pysyvässä näyttelyssä.

Churchill itse maalasi pääasiassa maisemia. Hän teki joitakin muotokuvia ja ainakin yhden omakuvan.



* National Portrait Gallery: Winston Churchill


lauantai 30. toukokuuta 2015

Paluu tulevaisuuteen, vuoteen 2015


Eilen televisiossa esitettiin jälleen kerran Paluu tulevaisuuteen II (Yhdysvallat 1989). Maininnan arvoiseksi esittämisen tekee se, että filmin tulevaisuus on vuosi 2015.

Marty McFly ja Doc Brown yrittävät järjestellä asioiden kulkua parhain päin. Soppahan siitä syntyi, joka piti korjata. 1980-luvun lopun uskottava vuosi 2015 ei oikein vastaa nykytodellisuutta. Rullalaudat korvaavia leijulautoja ei ole vieläkään keksitty ja lentäviä autojakaan ei kaupungilla näe.

Elokuvan tapaan poliisivaltion suuntaan on kyllä siirrytty. Tosin asianajajien käyttöä ei ole ainakaan vielä kokonaan kielletty vaikka nopeutettuihin oikeusistuntoihin on pyritty.

Elokuvassa tulevaisuuteen matkaavat tulevat Kalifornian Hill Valleyhin 21. lokakuuta kello 4.00 paikallista aikaa. Facebookiin on tehty lukuisia tapahtumasivuja juuri tuolle ajankohdalle. Ihmisiä kutsutaan seuraamaan miten Doc Brownin aikakoneauto ilmestyy nykyaikaan.

Varmaankin Hill Valleyssä kuvauspaikalla pidetään jonkinmoiset kekkerit ja/tai fanitapaaminen. Saattavatpa näyttelijät  Michael J. Fox  ja Christopher Lloyd ilmestyä paikalle.


perjantai 29. toukokuuta 2015

torstai 28. toukokuuta 2015

Kulttuurin karsiminen kunnista


Eilen julkistettiin Sipilän tulevan hallituksen ohjelma. Vastoin ennakkotietoja ohjelmassa oli myös hyvin yksityiskohtaisia kirjauksia. Esimerkiksi puoluelakia aiotaan muuttaa niin, että eduskuntaryhmän jakautuessa puoluetukea ei enää jyvitetä uudelleen. Näihin kävi esimerkiksi 1970-luvun alussa SMP:n eduskuntaryhmän enemmistön perustaessa uuden puolueen SKYP:n. Noita loikkareita Veikko Vennamo kutsui seteliselkärankaisiksi.

Paljon oli puhetta myös kuntien tehtävien karsimisesta. Asia toteutetaan kummallisella tavalla. Tehtäviä ei karsita, vaan säädetään uusi laki, jossa määritellään mitä lakeja kuntien ei tarvitse noudattaa. Tai tarkemmin sanottuna, palvelut on tuotettava, mutta ei laeissa ja asetuksissa määrätyllä tavalla.

Hallitusohjelmassa tällaisiksi laeiksi, joita kuntien ei tarvitsisi jatkossa noudattaa, luetellaan laki yksityisistä teistä, kiinteistörekisterilaki (kiinteistörekisterin pitämisen osalta), laki vapaasta sivistystyöstä, laki taiteen perusopetuksesta, kirjastolaki, nuorisolaki, museolaki, liikuntalaki, ulkoilulaki, laki kuntien kulttuuritoiminnasta, teatteri- ja orkesterilaki, laki lasten päivähoidosta (leikkitoiminnan ja muun päivähoitotoiminnan osalta), laki sosiaalisesta luototuksesta ja laki ajoneuvojen siirtämisestä. Luettelon alussa määritellään, että nämä muun muassa. Muitakin lakeja mahdollisesti muutetaan sellaisiksi ettei niitä tarvitse noudattaa.

Huomattavaa tässä lakien luettelossa on kulttuuripalvelupainoitteisuus. Kansanopistot, taidekoulut, kirjastot, nuorisotalot, museot, urheiluseurat, liikuntahallit ja -kentät, ulkoilureitit, sinfoniaorkesterit, kaupunginteatterit yms. menettäisivät nykyisissä laeissa niille määrätyn rahoituksen. Toki kunnat voivat sen jatkossakin myöntää, mutta pakkoa siihen ei enää olisi.

Näiden alojen saamien, mukaanlukien yksityisteiden rahoittaminen, kiinteistörekisterin ylläpito ja hylättyjen autojen siirtäminen katujen varsilta, kunnallisen rahoituksen määrä on hyvin pieni koko kunnallistaloutta ajatellen. En usko, että näistä karsimalla saataisi hallitusohjelmaan kirjattu "merkittävä säästö".

Ellei sitten joukkoon ujuteta myös myös muita lakeja perusopetuksen, terveydenhoidon tai vanhustenhoidon piiristä.


keskiviikko 27. toukokuuta 2015

Kenttäkeitin m/29


Kaponieerissa on esitelty eri maiden armeijoiden historiallista kalustoa, viimeksi Varsovan liiton kalustoa. Omaan blogiini ehkä paremmin sopii kotimaisten muonituslaitteiden esittely. Näissä kuvissa on kenttäkeitin m/29, johon on vaihdettu tuoreempi akseli.





tiistai 26. toukokuuta 2015

Suomen luolat


Näkyvä läsnäolo netissä tuo joskus mukavia pyyntöjä. Talvella Suomen luolat -teoksen tekijät ottivat yhteyttä ja kyselivät kuvaa Pirunpesästä. Sitä kuvasin heinäkuussa 2012 veneretkellä Tuovilanlahteen.

Tuomo Kesäläinen ja Aimo Kejonen ovat isomman avustajajoukon kanssa keränneet tietoja suomalaisista luolista yksien kansien väliin. Hanke on alkanut jo vuonna 1982 ja mukana on ollut monia geologian tutkimuskeskuksessa ja Helsingin yliopistossa työskennelleitä geologeja. Kartoituksen pohjana on ollut Suomen Kirjallisuuden Seuran kansanrunousarkisto. Tarinakortiston luola-aineistossa mainituissa paikoissa reilussa 70 prosentissa oli tosiaan jonkinlainen luola tai onkalo. Aineistoa on täydennetty monin tavoin, satoja ilmoituksia on saatu yksityisiltä kansalaisilta hankkeen saatua julkisuutta.

Suomalaisia luolia on pidetty vaatimattomina kalliokoloina. Suomen kallioperästä ei tosiaan löydy kilometrien pituisia luonnonmuovaamia luolia, mutta pienemmätkin onkalot voivat tarjota huikeita elämyksiä. Näin ainakin kirjan tekijät vakuuttavat. Kieltämättä lämpimänä kesäpäivänä vaikka Rapalan luolille ja kallioille poikkeaminen on elämys.

Maaningan Pirunpesän on synnyttänyt muinainen maanjäristys, joka teki noin metrin siirroksen Tuovilanlahden muuhun kallioseinämään verrattuna. Tarinoiden mukaan rakoluolassa asustaa naapuritalosta häädetty piru.

Suomen luolat toimii mainiona matkaoppaana luolaharrastajalle. Tuntuu mukavalta, että pääsin mukaan pitkäaikaiseen ja laajaan projektiin, vaikkakin vain yhdellä valokuvalla.



* Suomen luolat. Salakirjat 2015.


maanantai 25. toukokuuta 2015

Kuvia Kuopion Juuret-sarjakuvafestivaalilta (sunnuntai)


Savon Sanomat huomioi Juuret-sarjakuvafestivaalin etusivulla ja kulttuurisivujen jutulla. Kolea keli ja raekuuro verottivat kävijämäärää, mutta silti juttua riitti.











sunnuntai 24. toukokuuta 2015

torstai 21. toukokuuta 2015

System error


Tea Tee
System error
Daada 2015


Tea Tee on tullut tunnetuksi Mad Tea Party -blogistaan ja kahdesta samaa nimeä kantavasta sarjakuvakirjasta (Mad Tea Party, 2013; Mad Tea Party II, 2014). Blogin ja kirjojen lyhyissä, yleensä sivun mittaisissa tarinoissa Tee ihmettelee arjen, luonnon ja maailmankaikkeuden eriskummallisuuksia omalaatuiseen tapaan.

System error (Daada 2015) Tea Teelle uusi aluevaltaus, pitkä, koko albumin mittainen tarina. Sen ainekset ovat tekijän omasta elämästä, suhteesta omaan ruumiiseen kaikkine siihen liittyvine ongelmineen.


Oma koko, suhde syömiseen ja terveysongelmat tulevat kukin vuorollaan ja toisiinsa limittyvinä käsitellyiksi. Jossakin tarkkaan määrittymättömässä vaiheessa tapahtui väärinymmärrys, tietokonekielellä sanottuna system error.

Kuvasto ja tyyli on tuttua Teen aikaisemmista sarjakuvista. Se sopii vakavampienkin aiheiden käsittelyyn varsinkin kun ruutujakoa sirpaloimalla voi ilmaista synkempiä tuntoja tehokkaasti. Sarjakuvassa voi ilmaista mitä moninaisimpia asioita ja tämän taidon Tee osaa.


Humoristi ei ole kokonaan jäänyt vakavampien aiheiden peittoon. Mad Tea Partyjen ystävienkin kannattaa tarttua tähän pitkään tarinaan. Vaikka takakannen virallinen sinetti vakuuttaa teoksen olevan "sekavaa paskaa", niin leimaan ei kannata luottaa. System error on eheä kokonaisuus.


* System error. daada.fi

keskiviikko 20. toukokuuta 2015

Voi rähmä #PKN


Voi rähmä. Pertti Kurikan nimipäivät ei selvinnyt Euroviisujen finaaliin. Vasta koko kisan voittajan selvittyä paljastetaan millaista kannatusta puhelinäänestäjät suomalaisille punkkareille antoivat.

Hyvin oleellinen osa Euroviisuja on aina ollut äänestystuloksen hidas selviäminen. Nykyinen pistejärjestelmä on osin Suomen vaikutuksesta syntynyt. Suomi Pohjoismaiden ja muutamien muiden maiden kanssa boikotoi kisoja vuonna 1970 pistelaskusysteemin vuoksi. Vuonna 1969 kisat päättyivät neljän maan tasapeliin. Kunkin maan kymmenjäsenisten raatien kullakin jäsenellä oli yksi ääni ja lopputulos laskettiin niiden perusteella.

Vuoden 1969 ääntenlaskussa Suomi kertoi viimeisenä pisteensä. Ennen Suomen pisteitä Espanja, Alankomaat ja Ranska olivat tasapisteissä. Suomen odotettiin ratkaisevan voiton näiden maiden kesken. Suomen raadista kukaan ei kuitenkaan antanut pisteitä näille maille. Suurimmat pisteet, kolme kappaletta, saivat Irlanti ja Ruotsi. Yksi suomalainen antoi pisteen Isolle-Britannialle, jolla aikaisemmin oli 17 pistettä. Näin kaikkien hämmästykseksi 18 pistettä oli neljällä maalla, jotka kaikki julistettiin voittajiksi.

Pisteiden jakaminen 1-12 asteikolla oli Suomen Yleisradion ehdotus ongelman ratkaisemiseksi. Boikottivuoden 1970 jälkeen se otettiinkin käyttöön. Sillä on pärjätty hyvin halki vuosien.

Semifinaalin jälkeinen jatkoon päässeiden maiden ilmoittaminen satunnaisessa järjestyksessä on jotenkin valju systeemi. Itävallan juontajat eivät onneksi venyttäneet turhaan seremoniaa pitämällä ylipitkiä taukoja.

Ja onhan se pitkä pisteidenlasku vielä tulossa finaalin päätteeksi.



* Euroviisut 2015. Yle


tiistai 19. toukokuuta 2015

Taas on Charlie hyllytetty


Miten monta kertaa voidaan näyttely kieltää? Suomen Sarjakuvaseuran Pariisin tammikuun terrori-iskussa kuolleiden pilapiirtäjien muistoksi tuottama pieni pylväsnäyttely Minä olen Charlie etsi keväällä pitkään paikkaa Helsingissä. Sittemmin se on ollut esillä Kallion ja Sellon kirjastoissa ja Vasemmistoliiton vaalitilassa maaliskuussa.

Kolmesti kielletty Charlie on nyt kielletty neljännen kerran. Ensiviikonlopun Maailma kylässä -festivaaleilla oli tarkoitus olla Sananvapauskylä, jossa alan järjestöt olisivat esitelleet toimintaansa. Ohessa olisi ollut kaksi näyttelyä, Minä olen Charlie Suomen Sarjakuvaseuran ja Suomen Penin tuomana, ja Ville Rannan keskustelua herättäneiden sarjakuvien näyttely Kultti ry:n tuomana.

Festivaalien ohjelmajohdolle nämä näyttelyt eivät kuitenkaan kokonaisuuksina kelvanneet. Niistä olisi pitänyt poistaa osia. Miten sananvapausjärjestöille voi mennä tällaista edes ehdottamaan? Järjestäjiltä on puuttunut täysin ymmärrys siitä mitä ja kenelle he ehdottivat.

Tietenkään sananvapausjärjestöt eivät suostuneet ennakkosensuuriin. Sananvapauskylää ei festivaaleille nouse.


* Minä olen Charlie jälleen hyllytetty. Kvaak.fi


maanantai 18. toukokuuta 2015

Miksi demarit eivät aja perustuloa?



Sunnuntain Helsingin Sanomissa Oskari Onninen kirjoittaa perustulosta. Vaalikoneiden perusteella nykyisistä kansanedustajista 104 kannattaisi sitä, edellisen kerran näin suuri suosio kansalaispalkalla on ollut vuonna 1987. Onninen vyöryttää perustulon toteutumattomuuden sosialidemokraattien ja ay-liikkeen syyksi.

Mutta miksi demarit tai SAK:laiset ammattiliitot eivät aja perustuloa? Siihen Onninen jättää vastaamatta.

Immanuel Wallerstein pohti Historiallisessa kapitalismissa (Vastapaino 1987) sitä miksi teollistumisesta ja kapitalisoitumisesta huolimatta työmarkkinat eivät koskaan kokonaan muuttuneet palkkatyöksi. Kapitalismin teorian mukaan sen olisi pitänyt tapahtua nopeasti. Wallersteinin vastaus on yksinkertainen: pienviljelijöiden tai jostakin muualta kuin päätyöstään tuloja saavien palkkaaminen oli halvempaa. Näin kapitalistin ei tarvinnut vastata työntekijänsä kaikista tarpeista, kun hän pystyi itsekin osin siihen. Pientilallisuuden ihannetta ajettiin toisen maailmansodan jälkeen laajasti Suomessakin. Kesät omilla pelloillaan ja talvet metsäyhtiöiden savotoissa käyvät miehet olivat tärkeä osa tuotantoketjua. Metsureiden palkat eivät todellakaan ole kehittyneet samaa tahtia kuin paperityöläisten.

Kuten Onninen kirjoituksessaan toteaa, perustulo on pääasiallisesti porvarillinen projekti. Vuonna 1987 sitä kannattivat kokoomus, keskusta ja SKDL. Nytkin perustulon kannattajat ovat pääosin keskustasta, perussuomalaisista ja kokoomuksesta. Juha Sipilä on ennen vaaleja ehdottanut alueellista perustulokokeilua. Siksi arvelinkin heti vaalien jälkeen, että Sipilän yhteiskuntasopimusehdotus olisi sisältänyt perustulon. Näin ei kuitenkaan tainnut olla.

Onninen vaatii, että ay-liikkeen tulisi ryhtyä ajamaan perustuloa. Miksi? Yksin metsurin ja paperityöläisen ansiokehityksen vertaaminen kertonee sen miksi SAK:laisia ammattiliittoja ei saa perustulon taakse.

Viisi vuotta sitten esittelin saksalaisen apteekkarimiljardööri Götz Wernerin perustulomallia. Hänen mallissaan perustulo mahdollistaisi palkkojen alentamisen ja antaisi kolmikantaisissa työehtosopimusneuvotteluissa neuvotteluvaraa (palkankorotus voitaisi neuvotella perustulonkorotukseksi). Siksi ei yllätä, että Onninen mainitsee Björn Wahlroosin perustulon suurena ystävänä. Perustulolla luotaisi uudelleen jo kadonnut pienviljelijöiden ryhmä.

Jos työnantajat ja hallituksesta neuvottelevat puolueet kannattavat perustuloa, niin mihin kovasti pienentyneen SDP:n ja ay-liikkeen kannatusta hankkeelle tarvitaan? Jos perustulo on mieluinen, niin nykyisillä valtasuhteilla se voidaan toteuttaa ilman näitä vastaanharaajia.

Omalta osaltani olisin iloinen, jos perustuloa ryhdyttäisiin maksamaan. Se mahdollistaisi tällaisen vähään tottuneen kulttuurityöläisen keskittymisen niihin asioihin joista olen kiinnostunut. Voisin kieltäytyä sellaisista palkkahommista, joista en ole kiinnostunut. Samalla varmaan lakkaisin polkemasta hintoja aloilla joilla ei ole yleissitovia työehtosopimuksia ja mahdollistaisin noista töistä kiinnostuneille korkeammat tulot.


LinkWithin

Blog Widget by LinkWithin

Viimeisimmät kirjoitukset