torstai 21. tammikuuta 2016

Huomautuksia taloustieteen kysymyksistä



Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen olen usein kuullut sanottavan, että länsimaiset tieteenharjoittajat käyttäisivät omissa tutkimuksissaan paljon Marxin, Leninin ja jopa Stalinin tekstejä kuitenkaan niihin normaaliin käytäntöön kuuluvia lähdeviittauksia. Niiden poisjättäminen on ymmärrettävää, eihän näille menneen maailman poliittisen suuntauksen edustajille haluta antaa minkäänlaista arvoa.

Hyllyssäni on muutamia vuosia ollut koostenide J. Stalinin kirjoituksia. Vuonna 1951 Neuvostoliitossa käytiin tavallista vilkkaampaa talouskeskustelua. Stalin katsoi aiheelliseksi osallistua tuohon puolueen sisäiseen keskusteluun omalla muistiolla Huomautuksia taloustieteellisistä kysymyksistä, jotka koskevat marraskuussa 1951 käytyä väittelyä (1952). Väittely koski julkaistavaksi suunniteltua taloustieteen oppikirjaa.

Ensimmäisenä kommenttia vaativana asiana Stalin piti taloudellisten lakien luonnetta. Tähän hänellä oli varma ja vankka kanta.

"Siinä (poliittisessa taloustieteessä), samoin kuin luonnontieteessäkin, taloudellisen kehityksen lait ovat objektiivisia lakeja, jotka heijastavat ihmisten tahdosta riippumatta tapahtuvia taloudellisen kehityksen prosesseja.
Stalin lisää, että lait on tunnistettava ja niihin nojautuen on pyrittävä antamaan taloudelle suotuisa suunta. Myöhemmin hän summaa, että

Näin siis poliittisen taloustieteen lait sosialismin oloissa ovat objektiivisia lakeja, jotka heijastavat tahdostamme riippumatta tapahtuvien talouselämän prosessien lakimääräisyyttä. Henkilöt, jotka kieltävät tämän väittämän, kieltävät itseasiassa tieteen, ja kieltäessään tieteen he siten kieltävät kaikkinaisen ennakkonäkemyksen mahdollisuuden, -- siis kieltävät talouselämän johtamisen mahdollisuuden.
Ja jos valtakunnassa on joitakuita tovereita, jotka eivät ole tätä asiaa sisäistäneet, niin Stalin toteaa:

Mielestäni niin sanottujen "yleisesti tunnettujen" totuuksien järjestelmällinen toistaminen, niiden kärsivällinen selittäminen on eräs parhaita keinoja näiden tovereiden marxilaista kasvattamista varten.
Stalinin käyttämä retoriikka tuntuu hyvin tutulta nykyisestä julkisesta talouspuheesta, varsinkin valtionvelasta tai Kreikan tilanteesta keskusteltaessa. Onhan se nyt niin! Tai: perustuslaki estää toimimasta niinkuin talous vaatisi!

Kaiken rehellisyyden nimissä täytyy todeta, että Stalinilla oli nykyisten klassisten taloustieteilijöiden ajatuksista poikkeaviakin käsityksiä. Stalinin mukaan

Eräs poliittisen taloustieteen erikoisuuksista on se, että sen lait erotuksena luonnontieteen laeista, eivät ole pitkäaikaisia, että ne, ainakin enemmistö niistä, vaikuttavat määrätyn historiallisen kauden kuluessa, minkä jälkeen ne luovuttavat paikkansa uusille laeille. Mutta niitä, näitä lakeja, ei hävitetä pois, vaan ne kadottavat voimansa uusien taloudellisten olosuhteiden vuoksi ja poistuvat näyttämöltä luovuttaakseen paikkansa uusille laeille, joita ei luoda ihmisten tahdosta, vaan jotka syntyvät uusien taloudellisten olojen perusteella.

2 kommenttia:

Valto Ensio kirjoitti...

Liekö Stalin lukenut Adam Smithiä?

Onko Stalin itse ollut kirjoitustensa ajattelijana ja kirjoittajana vai onko hän määrännyt taloustieteilijöitä ja muita viisaita siihen tehtävään ja heidän työnsä tulokset ovat sitten hänen nimissään julkaistu? (Ajattelijat itse on tietenkin työn valmiiksi saatuaan kokeneet lyijyisen myrkytyksen...)

Jotenkin on jäänyt semmoinen kuva Stalinista, varsinkin luettuani Edvard Radzinskin kirjoittaman elämäkerran, ettei tämä loistavat tyranninlahjat omaava mies ole kyennyt itse kovinkaan syvällisiin talouspoliittisiin phdintoihin saatika että olisi istahtanut pöydän ääreen niitä ylös kirjaamaan.

Tänään muuten Aleksi Salusjärvi kysyi radiokolumnissaan minuakin pohdituttaneen kysymyksen, että lukevatko nykyiset ministerit kirjoja? Veikkaan, ettei ainakaan oikeusministeri lue, tai sitten genre on aivan muuta, kuin siinä asemassa olisi tarpeellista ja hyväksi. Keltaisen lehdistön aviisit niillä kaikilla kyllä ylejäänkin näyttäisi lukemisinaan olevan...

Reijo Valta kirjoitti...

Ei Stalin lukumiehenä juurikaan ole profiloitunut. Taitava puhuja oli, ja suuri osa julkaistuista teoksista onkin juuri puheita. Julkaistujen puheiden lopussa kuvataan myös yleisön reaktioita, joita on kuvailtu mm. kauankestäviksi ja myrskyisiksi suosionosoituksiksi.

Perättömistä nettijutuista tulee mieleen tutkimus sodan aikaisesta propagandasta. Sen vaikuttavuus oli luultua suurempaa, koska ministereille toimitettiin lehdistökatsauksia siitä mitä moskovan mantat yms. olivat lähetyksissään kertoneet. Ministerit harvemmin osasivat kokonaan sivuuttaa nuo perättömät jutut, vaikka tavallista kansaa paremmin tiesivät asioiden oikean laidan. Valtaapitävät kuvittelivat juttujen uppoavan kansaan laajemmin kuin ne tosiasiassa vaikuttivat. Propagansa siis toimi, vaikka ei sillä tavalla kuin perinteisesti on kuviteltu.

Tämä sama vaikutusmekanismi näyttäisi pätevän edelleen. Jos valtioneuvoston paperille on koottu MV-lehden juttujen sisältöjä, niin näyttäähän se vakuuttavammalta kuin itse netistä katsottuna.

LinkWithin

Blog Widget by LinkWithin

Viimeisimmät kirjoitukset