perjantai 14. lokakuuta 2016

Digitalisaatio etenee


Eilisten uutisten mukaan lakia Kansallisarkistosta ehdotetaan muuttavaksi niin, että arkistolaitos voisi halutessaan hävittää ne alkuperäiset asiakirjat, jotka on muutettu sähköiseen muotoon. Näin syntyneillä tilakustannussäästöillä voitaisi digitointiprosessia nopeuttaa entisestään. Tämä parantaisi aineistojen saatavuutta ja käytettävyyttä.

Digitoidut arkistot tosiaan parantavat aineistojen käytettävyyttä ja saatavuutta huomattavasti. Arkistoja on tähänkin asti hävitetty, ja päätöksiä on perusteltu tilakustannuksilla. Muutos säilyttäisi paperien sisältämän tiedon, mikä olisi merkittävä parannus nykymenoon. Toivottavasti eduskunta hyväksyy muutoksen, jonka on tarkoitus tulla voimaan jo ensivuoden alusta.

Sähköisessä muodossa säilyttämisen toivoisi laajenevan myös Kansalliskirjastoon ja muihin vapaakappalekirjastoihin. Pienemmät suomalaiset kustantajat ovat jo pidempään toivoneet, että kuuden kirjan sijaan voisi toimittaa sähköisen kappaleen teoksesta. Tämä mahdollistaisi myös laajemman kartunnan kansalliseen kirjakokoelmaan. Nykyisinhän monet tarvepainatus- ja valokuvakirjat on rajattu kirjaston päätöksin kokonaan luovutusvelvollisuuden ulkopuolelle.

Kansalliskirjaston vapaakappaletoimisto on kirjelmöinyt kustantajille lähes vuosittain vuonna 2007 säädetyn kulttuuriaineistojen tallentamista ja säilyttämistä koskevan lain tuomista velvoitteista. Viimeksi noin kuukausi sitten tulleessa kirjeessä todettiin vapaakappaleiden luovutushalukkuuden suorastaan romahtaneen. Tämän vapaakappaletoimisto päätteli omista kartuntatilastoistaan.

Tilastojen kertoma on karu. Kun 2007 luovutettiin 14 154 nimekettä, niin 2015 määrä oli enää 9 865. En usko laman vähentäneen kirjojen tekemistä, ainakaan näin paljon.

Jos nykyinen laki ei palvele kulttuuriaineistojen tallentamista ja säilyttämistä, niin kannattaisi kuunnella millaisilla muutoksilla se saataisi toimimaan. Jos ainutkertainen asiakirja säilyy sähköisessä muodossa, niin säilyy monistettu kirjakin.





2 kommenttia:

Valto Ensio kirjoitti...

Uskotko sähköiseen säilöntään, ja miten vahvasti?

Joitakin papyryskääröjä ja savitauluja on säilynyt muutamia tuhansia vuosia, että tullaanko samaan yltämään nykytekniikalla kun se muovautuu joka päivä "erinomaisemmaksi", joka trakoittaa samaa Helvetin logiikkaa kuin muullakin elämisemme alalla?

Tosin tällä menolla koko ihmislajin, sen lukemaan oppineen osan tai vähiten tutkijoidenkaan tulevaisuuteen ei ole kovin pitkälle uskominen. Pantaisiin sähköiseen säilöön muutamat tutkijatkin ja ajastin herättämään joskus 5000 vuoden päästä katsomaan, että onko mitään muuta enää jäljellä kuin he.

Reijo Valta kirjoitti...

Noin kotikäytössä en pelkästään sähköiseen tallentamiseen luota. Arkistolaitos on tehnyt aika paljon turvallisuuden puolesta, ja digitoituja materiaaleja on niin paljon helpompi käyttää, että tieto kasautuu moneen muuhunkin paikkaan. Ainakin toivottavasti. Kannattaa myös muistaa, että nykyinen paperi ei säily kuin noin sata vuotta. Kansalliskirjastossa on paljon murenevia kirjoja.

Voihan joku aurinkomyrsky hävittää kaiken sähköisen maasta. Jos sellaista tapahtuu, niin samassa syssyssä paperimuotoisetkin katoaisivat suurelta osin ihmiskunnan myllerryksessä.

Joku suurempi suunnanmuutos olisi ihmiskunnalle hyväksi. Nykyiset rakenteet (ja luonto) eivät enää pitkään kestä väestöpaineen vuoksi.

LinkWithin

Blog Widget by LinkWithin

Viimeisimmät kirjoitukset