lauantai 18. marraskuuta 2017

Finlandiat veikaten


Kulttuurihallintokollegan kanssa mietittiin, että voisiko lukeneisuudella tienata Finlandia-palkintojen vedonlyönnissä. Onko kertoimia määrittelevillä urheiluasiantuntijoilla aavistustakaan kulttuurimeiningeistä? Nyt löysin kertoimet, kun tajusin etsiä hakutermillä "Finlandia Award".

Kun ajatellaan valintadiktaattoreiden persoonaa ja makua, niin voisi aavistella heidän valintaansa. Esimerkiksi Elisabeth Rehnille tuntuisi olevan luonteva valinta Christina Sandun Valas nimeltä Goliat. Ja jos Rehn ei haluaisi olla ilmi selvä, niin hän valitsisi Hanna Haurun Jääkannen. Yli-Juonikkaan Jatkosota-Extraan Rehn tuskin päätyy.

Kertoimet eivät noudata meidän logiikkaamme. Sandun ja Yli-Juonikkaan romaanien kertoimet ovat samat, suurimmat.


perjantai 17. marraskuuta 2017

Metsäpuro


Metsäpuron solinaa vartin verran.

torstai 16. marraskuuta 2017

Selvennys



Wikipediassa on tapana selventää sen sisäisiä linkkejä muun muassa yleisesti tehtyjen "väärien" hakujen perusteella. Hong Kong ohjaa suoraan Hongkongiin, Matti Virtanen täsmennyssivulle, jolta voi valita ketä Matti Virtasta oli etsimässä. Tutumman Väinö Tannerin sivun alussa opastetaan, että "tämä artikkeli kertoo poliitikosta. Maantieteilijä ja diplomaatti Väinö Tannerista on erillinen artikkeli".

Sami Liuhto huomasi hiljan, että englanninkielisessä Wikipediassa oli opastus, jonka mukaan Astrid Kirchherriä ei tulisi sotkea Ashton Kutcheriin. Ainakaan kirjoitusasun perusteella vaaraa sekoittamiseen ei liene.


Beatlesin poikia Hampurissa kuvannut Astrid Kirchherria (germaanisista kielistä, 'jumalaisen kaunis kirkkoherra') ja 2000-luvun teinitähti Ashton Kutcheria (vanhasta englannista, 'tuhkakylän kallis koiranvittu') on vaikea ajatella samassa yhteydessä.

Amerikkalaiset nimikäytännöt antavat kuitenkin viitteen miksi nimet voisivat sekaantua. Ashton oli ennen Ashton Kutcherin tähdeksi tulemista pääasiallisesti naisille annettu etunimi. Nyttemmin sitä on annettu reippaasti enemmän miespuolisille.

Kutcherin vanhemmat tarkoittivat Ashtonin poikansa toiseksi nimeksi. Kutsumanimeksi oli tarkoitettu Christopher. 19-vuotias näyttelijänuran alussa ollut jälkikasvu otti kuitenkin Ashtonin kutsumanimekseen.



keskiviikko 15. marraskuuta 2017

Digitalisaation kirous


Olette varmaan useammankin kerran turhautuneet pankissa, puhelinlaitoksella tai jossakin muussa yrityksessä koettaessanne saada asiakaspalvelijaa ymmärtämään mitä haluatte. Kun on varannut ajan ja päässyt samaan pöytään "asiantuntijan" kanssa, niin asioiden olettaisi sujuvan hienosti ja moitteettomasti. Harvoin näin kuitenkaan käy.

Ensimmäinen ala, jonka digitalisaatio muutti täydellisesti oli kirjapainot. Suomessa muutos alkoi 1970-luvulla. 1990-luvulla kirjatyöntekijät alkoivat olla jo tuskastuneita kyselyihin miten muutos työssä tapahtui. Kirjapainoalalla työnantajat ja palkanansaitsijat toimivat hyvässä keskinäisessä ymmärryksessä. Osapuolien välille ei syntynyt juopaa muutoksista, ja keskinäinen luottamus oli suuri. Uusia työtehtäviä opeteltiin hyvässä hengessä, eikä pelkoa irtisanomisista tai palkanalennuksista ollut.

Muutosta on hyvin kuvannut Simo Laaksovirta Suomen Kirjatyöntekijöiden Liiton historian neljännessä osassa.

Uusien tapojen opettelussa oli keskeistä ymmärrys lopputuloksesta. Vaikka työvaiheet muuttuivat, niin lopputuotteessa ei suuria muutoksia tapahtunut. Sanomalehti oli edelleen sanomalehti ja kirja kirja. Ymmärrys tuotteen kauneusarvoista oli tärkeää.

1990-luvulta lähtien digitalisaatiot eivät ole enää sujuneet samojen periaatteiden mukaisesti. Oman alan substanssiosaaminen ei ollut uusille työntekijöille enää tarpeen. Riitti, että osasi toimia tietokoneohjelman ohjeistuksen mukaan. Jos asiakkaan haluja ei ole otettu huomioon ohjelmoinnissa, niin "asiantuntija" on kädetön. Pienikin poikkeama normaaleista palveluista edellyttää soittoa korkea-arvoisemmalle työntekijälle.

Nyt pitäisi osata tyytyä normaaleihin bulkkipalveluihin. Muu on jo erikoispalvelua, erityishinnoin.

Osmo Soininvaara ja kumppanit ovat usein puhuneet siitä, että Suomeen pitäsi luoda enemmän matalapalkkatyötä vähemmän lahjakkaiden tarpeiksi. Tosiasiassa nämä vähemmän lahjakkaille tarkoitetut työt ovat digitalisaation myötä siirtyneet keskiluokan tehtäviksi. Työnantajat ovat pyrkineet luomaan uusia ammattinimikkeitä ja siirtämään ihmisiä sellaisten työehtosopimusten piiriin, joilla ei ole "historian painolastia", siis edunvalvottuja palkkatasoja.

Ehkä muutoksen suunta vielä kääntyy. Pakkohan sen on.


maanantai 13. marraskuuta 2017

Ratsastaen vuorilla



Kesäkuussa 1899 taiteilija Hugo Simberg oli onneton. Hän ei saanut vastarakkautta, ja ajatteli maiseman vaihtamisen auttavan. Simberg lähti Pietariin ja sieltä edelleen veljensä kanssa Moskovaan ja Kaukasukselle. Veli johti teiden rakennustöitä nykyisten Georgian ja Dagestanin alueilla.

Maalaaminenkaan ei kiinnostanut Simbergiä. Hän ajatteli kokeilla sujuisiko kirjoittaminen, ja sen seurauksena syntyi Muistoja ratsastusmatkalta Kaukasiassa (IdeaNova 2004). Alkujaan juttu julkaistiin lyhytikäisessä Ateneum-lehdessä.

Simberg ei ole matkakirjailija. Jutun aiheena on yksi ratsastusretki, jonka reitti kiemurteli vaarallisilla vuorenrinteillä. Hengenlähtö taisi olla lähellä ja siksi juuri tuo matka jäi kirjoittajan mieleen.

Bulatsh meni edellä, hänen hevosensa asetti jalkansa tarkkaan ja varoen, tullen onnellisesti yli. Bulatsh kääntyi ympäri nähdäkseen minun ylikulkuni. Hänen käskystään pidin ohjaksia tiukalla. Astujani otti ensimmäisen askeleensa, tai paremminkin nosti ensin etujalkojaan saaden ne ulokkeelle, vei sitten takajalkansa perässä, jääden seisomaan ulokkeelle muutamaksi sekunniksi kuin kivettyneenä kaikki neljä kaviota tiukasti vieretysten. Bulatsh kiljaisi kauhuissaan, ja minun sydämeni hypähti kurkkuun. Valko nosti sitten täysin rauhallisesti etujalkansa tielle, sitten takajalkansa perässä, samalla hetkellä kun uloke kumahtaen syöksyi alas syvyyteen.

Reitit tunkeutuvat Simbergin uniin ja yhdistyvät vanhoihin painajaisiin Suomesta. Putoaminen on unien keskeisin teema.

Nähty ja omat tunnot yhdistyvät, vaikka jälkimmäisiä ei tarkasti ääneen artikuloida. Osa reissuista jäi pimentoon, matkalta Tbilisiin Simberg mieleen jäi vain seisoskelu junan sillalla.  Perillä odotti maalauksellinen kaupunki, mutta siitä kertomiseen ei tällä kertaa ollut intoa. Ratsastusretki hengenvaaroineen oli se päällimmäinen juttu.


lauantai 11. marraskuuta 2017

Oulun sarjakuvafestivaalin ohjelma julki


Oulun sarjakuvafestivaali on tänä vuonna 1.-3.12,2017. Tapahtumat sijoittuvat pääasiassa Oulun pääkirjastolle ja Oulun taidemuseolle.

Pääosa ohjelmistosta, ja painettu ohjelmaopas, on saatu valmiiksi. Oulun ohjelmistoon voi tutustua myös nettisivuilla.



* Festivaaliohjelma 2017


torstai 9. marraskuuta 2017

Kim Jong-ilin sushikokki


Iisalmen kirjaston kierrätyspisteestä tarttui mukaan Kenji Fujimoton muistelmat Pohjois-Koreasta, Diktaattorin keittiömestari (Gummerus 2014). Sushikokkina maassa kolmetoista vuotta toiminut japanilainen keittiömestari pääsi maata johtaneen Kim Jong-ilin läpipiiriin ja kertoo millaisessa otteessa rakastettu johtaja piti maan eliittiä.

Vasta kotona huomasin, että tämä olikin bookcrossing-kirja. Lokakuun lopulla se oli villinä vapautuksena laitettu löytöpaikkaani. Muutamissa käsissä se on kulkenut jo aikaisemmin.

Kirjaa lukiessa tuli ensimmäisenä mieleen kirkkohistorioitsija lordi Actonin lausahdus: Valta turmelee, ja absoluuttinen valta turmelee absoluuttisesti. Kokki Fujimoton motivaattorina vaikuttaisi olleen muunnelma tästä: Valta viettelee, ja absoluuttinen valta viettelee absoluuttisesti.

Fujimoton tavoitteena oli hankkia Pohjois-Koreassa rahat oman ravintolan perustamiseen Japanissa. Toisin kuitenkin kävi. Pääsy eliitin sisäpiirin vei mukanaan, ja japanilainen perhe vaihtui vuosien kuluessa Kim Jong-ilin hänelle valitsemaan vaimoon.

Eliitti elää Pohjois-Koreassa kuten muuallakin maailmassa, omilla, tavalliselta kansalta eristetyillä alueilla. Kim Jong-il hyppyytti hännystelijöitään eri tavoin antamalla heille rahapalkintoja. Fujimoto pärjäsi juomakilpailuissa.

Kirjassa on Miika Pölkin jälkisanat. Ne auttavat sijoittamaan Fujimoton kertoman oikeaan asiayhteyteen. Juuri ennen Kim Jong-ilin kuolemaa ja alkavaa valtataistelua kokki hevosonnettomuuden turvin onnistuu loikkaamaan takaisin Japaniin. Elämä kotimaassa on jatkunut pohjoiskorealaisten salamurhaajien pelossa.


keskiviikko 8. marraskuuta 2017

Vuosi 1917 lasten näkemänä


Mielenosoitus Bolshoi-teatterin luona.
Lokakuun suuren sosialistisen vallankumouksen kuvitetussa historiassa (Progress 1987) on marraskuun yhteydessä osio lasten piirustuksia. Ne ovat Valtion historiallisen museon kokoelmista. Kaikkiaan kokoelmissa on pari tuhatta piirustusta vuosilta 1914-1918, niistä kirjan toimittanut Albert Nenarokov on valinnut muutamia.

Jono lihakauppaan.

Työläisten ja sotilaiden edustajien neuvoston panssariauto.

Punakaartilaisia.

Keinottelija.

Lasten piirrosten kokoelman museolle luovutti vuonna 1919 Vasili Voronov (1887-1940). Kansantaiteen puolesta paljon töitä tehnyt Voronov piti tätä aineistoa tärkeänä. Suuri osa töistä syntyi Voronovin pitämillä piirustustunneilla.


tiistai 7. marraskuuta 2017

Kaikki valta neuvostoille!


Dvinalaisten lippu: Kaikki valta neuvostoille!

Vladimir Obuh, A. Lomov ja Josif Pjatnitski.

Taistelun jälkiä Moskovan kaupunginduuman rakennuksessa.

Kremlin Nikolain portilta.

Kremlin kello vaurioitui marraskuussa 1917.

Vallankumouksen uhrien hauta, marraskuu 1917.

Yksityiskohta G. Savitskin maalauksesta, 1949.

Vallankumoukseen osallistuneita internationalisteja: Bela, Lenski, Subhi ja Münnich.





maanantai 6. marraskuuta 2017

Lokakuun suuri vallankumous kuvina, osa 2



Neuvostovallan puolesta taistelleita Ferganassa.

Varhaisen valokuvaamisen perusteet pitivät Venäjälläkin. Otettiin paljon ryhmäkuvia ja henkilökuvia, vaurioita kuvattiin jälkikäteen. Tilannekuvat ovat vähissä.

Vera Slutskaja kuoli Pietarin taisteluissa marraskuussa 1917. Puolueen jäsen hän oli vuodesta 1902.

A. Romanovin piirros Kremlistä, 1917.

A. Romanovin piirros Strastnaja-aukiolta, 1917.

Vartiopaikka Kremlin Nikoilain portilla.

Barrikadeja Moskovassa, 1917.

Tässä talossa toimi marraskuussa 1917 Moskovan työläisten ja sotilaiden edustajien neuvosto.



sunnuntai 5. marraskuuta 2017

Lokakuun suuri vallankumous kuvina


Vuonna1987 Kustannusliike Progress julkaisi suomeksi Lokakuun suuren sosialistisen vallankumouksen kuvitetun historian. Siinä käydään läpi Venäjän vuosi 1917 kuukausi kuukaudelta. Teoksen ajatuksesta tulee hiemen mieleen National Geographic -kanavalla esitettävä tv-dokumentti, jonka mainoksessa korostetaan Venäjällä tapahtuneen vuonna 1917 kaksi vallankumousta.

Vuonna 1917 kuvallinen tallentaminen ei vielä ollut nykymitoissa. Teoksessa on kuitenkin pääasiassa alkuperäisiä kuvamateriaaleja, valokuvia ja vuonna 1917 tehtyjä piirroksia. Teoksessa on pyritty autenttisuuteen, eikä esimerkiksi Sergei Eisensteinin elokuvista ole poimittu kuvia.

K. Juon. Kremlin valtaus, 1917.

Kuvitusta John Reedin kirjaan Kymmenen päivää, jotka järistyttivät maailmaa, 1925.

Latvialaiset opiskelijat tervehtivät neuvostovaltaa.

Tsitan punakaartilaisia.

Kiovan punakaartilaisia.




lauantai 4. marraskuuta 2017

Kuvan mahdollinen sisältö


Sami Liuhdon kanssa on tarkkailtu Facebookin informaatiovirtaa ja poimittu siitä aineksia kolmeen kirjaan. Keväällä ilmestyivät runoelma Facebook ja romaani Kommentoivat tätä. Nyt näiden jatkoksi on ilmestynyt essee Kuvan mahdollinen sisältö. Se on teoksista laajin, 732-sivuinen paketti henkilöhakemistoineen.

Mittaa esseelle tuli niin paljon, että se piti issuussa jakaa kahteen osaan.





Painettuna kirjaa on saatavissa lulu.comista.



torstai 2. marraskuuta 2017

Suomalaisimmat


Eilen valittiin suomalaisin lause ja tuli postista Pirkka-lehti, jossa kerrottiin Niksien niksi. Suomalaisinta lausetta etsittiin twitterissä osana Docventuresin illan dokumenttia. Hieman ennen puoltayötä julkistettiin valinta.


"Ei minua varten tarvitse keittää", sitä lausetta olen itsekin käyttänyt. Kahvimainoksessakin viime aikoina ollut kursailu on tuttu kaikille ja lauseen käyttöyhteys tunnistetaan helposti.

Pirkassa kerrottu yleisön valitsema niksien niksi ei liity sukkahousuihin, vaan on hyvin käytännöllinen.

Jos vaatteeseen tulee rasvatahra vaikka kokatessa, levitä tahraan astianpesuainetta ja sirottele päälle leivinjauhetta. Hiero ainesosia yhteen. Pese vaate lopuksi pesukoneessa, niin rasvatahra katoaa kokonaan.
Näillä pärjää aika pitkälle suomalaisessa arjessa.


* Tuhansien niksien maa


keskiviikko 1. marraskuuta 2017

Ranta


Onkivesi yrittää öisin tehdä jääkantta. Aamupäivällä ohut riite rikkoutuu aaltojen voimasta.


tiistai 31. lokakuuta 2017

Kotona Konstantinopolista


Tänään 1718 lady Mary Wortley Montagu (1689-1762) oli takaisin Englannissa pari vuotta kestäneeltä vierailulta Konstantinopolissa. Hänen puolisonsa oli ollut siellä diplomaattina, ja Montagu teki havaintoja ja kirjoitti niistä ystävilleen.

Mary Wortley Montagun kirjeistä koottiin jo aikoinaan matkakirjoja. Tekijä editoi kirjeitä ennen julkaisua ja jopa uusia painoksia varten paljonkin. Kirjeiden kirjoittaminen oli siis harkittu kirjan rakenne. Toista sukupuolta edustavista matkakirjailijaedeltäjistään poiketen hän saattoi kirjoittaa myös kohdemaiden naisten elämästä ja herätä puolustamaan naisten oikeuksia.

Konstantinopolilaisessa kylpylässä lady Mary ihaili estottomasti paikallisten naisten alastomia vartaloita. Englannissa sellaisia ei näkynyt.

Lokakuun viimeiselle päivälle kirjatussa kirjeessä ollaan tultu takaisin Englantiin, Doveriin. Laivamatka Ranskasta oli ollut rankka ja täynnä koettelemuksia. Matka kokonaisuudessaan oli saanut lady Mary pohtimaan matkustamisen merkitystä.

Nähtyäni osia Aasiasta ja Afrikasta ja kierrettyäni miltei koko Euroopan uskon, että rehellinen englantilainen heppu on muita onnellisempi, kun hän pitää kreikkalaisia viinejä vähemmän maukkaina kuin maaliskuussa pantua olutta, ajattelee etteivät afrikkalaiset hedelmät maistu yhtä hyviltä kuin kullankeltaiset pikkuomenat, uskoo naudan takaselästä leikatun pihvin olevan parempaa kuin Italian viikunoiden ja punnitsee muutenkin kaiken kaikkiaan ettei tästä elämästä voisi mitenkään nauttia vanhan kunnon Englannin ulkopuolella. Rukoilen Jumalaa, että ajattelisin itsekin samoin lopun elämääni, ja koska minun on tyydyttävä tämän maan suomaan viheliäiseen päivänvalon määrään toivon, että unohtaisin pian Konstantinopolin eloisan auringon. (suom. Ville-Juhani Sutinen, Elämänmenoa kultaisessa sarvessa, Savukeidas 2010)

Englantilainen karjakko oli lady Mary mielestä onnellisemmassa asemassa kuin hän. Terhakka karjakko ei vaivannut päätään oppineiden kirjoittamalla ja omilla ajatuksillaan.



maanantai 30. lokakuuta 2017

Kapteenin tytär




Aleksander Pushkinin Kapteenin tytär oli ensimmäinen romaani, joka kirjamuodossa julkaistiin suomeksi. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura saattoi teoksen lukevan yleisön käsille vuonna 1876. Sitä ennen venäläistä kirjallisuutta oli suomennettu ja julkaistu vain aikakaus- ja sanomalehdissä.

Ajankohta saattaa tuntua myöhäiseltä, olihan Suomesta tullut osa Venäjän valtakuntaa jo vuonna 1809. Venäläisen kirjallisuuden tuntijoiden mukaan venäläisten teosten suomentaminen alkoi kuitenkin samoihin aikoihin kuin muuallakin Euroopassa. Kaunokirjallisuuden julkaiseminen oli monissa maissa tarkoin viranomaisten valvomaa ja ennakkosensuurin alaista. Autonomisessa Suomessa oli 1850 jopa kielletty kokonaan muu kuin tieto- ja uskonnollisten kirjojen kustantaminen. Kaunokirjallisuus levisi yleisesti ennen 1800-luvun loppupuolta eri lehtien välityksellä.

Pushkinin Kapteenin tyttären suomensi Samuli S., Samuli Suomalainen (1850-1907). Pietarissa syntynyt Suomalainen valmistui Helsingin yliopistosta 1873 ja teki elämäntyönsä matematiikan lehtorina Sortavalan seminaarissa. Kapteenin tytärtä suomentaessaan hän toimi Helsingissä saksan ja suomen opettajana. Venäjän hän oli oppinut nuorena valtakunnan pääkaupungissa.

Venäläiseen kirjallisuuteen liittyy osin ajatus tekstistä puheena, luettuna. Klassikoissa on sisäänrakennettuna omanlaisensa rytmit, jotka Samuli Suomalainen on Venäjän kirjallisuuden ja kulttuurin professorin Tomi Huttusen mukaan onnistunut tavoittamaan hyvin. Erityisesti Huttunen kiittää Suomalaisen Nikolai Gogol suomennosta Kuolleet sielut (1881). Suomalainen on pystynyt löytämään myös suomenkielestä rytmillisen proosan. Vaikka Suomalaisen käännökset venäläisistä klassikoista on suomennettu monta kertaa uudelleen, niin ensimmäiset ovat pitäneet hyvin pintansa uudempien rinnalla. Ajallisesta etäisyydestä huolimatta Samuli Suomalainen kirjoitti ymmärrettävyytensä säilyttänyttä nykysuomea.

Kapteeni tytär on käännetty Suomessa neljä kertaa. Lisäksi Neuvostoliitossa julkaistiin 1935 oma suomennos. Eniten painoksia on otettu Suomalaisen versiosta. Pro gradunsa käännöksistä tehnyt Anna Levenberg ei löytänyt versioista olennaisia eroja:

Kaikki käännökset ovat hyviä ja ratkaisuiltaan neutraaleja. Niissä ei ole merkittäviä muutoksia, ei ole huomattavissa ideologian vaikutusta käännöksiin tai erityistä yhteiskunnallista tilausta käännöksille (Uusi käännös, miksi sitä tarvitaan? 2016, 84).

Tomi Huttunen on todennut, että vanha suomennos parhaimmillaan onnistuu uudistamaan käyttämäämme kieltä. Kyse ei ole vanhahtavien sanojen tai taivutusten uudelleen lanseeraamisesta, vaan ilmaisutapojen uudellleen löytämisestä. Toivottavasti tästä julkaisusta tarttuisi jotakin lukijan puheenparteen.


* Kirja on saatavissa painettuna lulu.comista

sunnuntai 29. lokakuuta 2017

LinkWithin

Blog Widget by LinkWithin

Viimeisimmät kirjoitukset