sunnuntai 30. huhtikuuta 2017

Vapaussodan Orpo


Eilen Ykkösaamussa palattiin vielä hetkeksi juhlarahakohuun. Orpo piti ensimmäisen kolikon aihevalintaa edelleen mauttomana. Vuoden 1918 tapahtumilla on monta nimeä. Useat niistä ovat arvolatautuneita ja kertovan käyttäjänsä näkemyksistä.

Haastattelussa valtiovarainministeri Petteri Orpo käytti nimeä vapaussota. Tämä on valkoisten käyttämä nimitys tapahtumista, ja siihen sisältyy vahvan oikeistolainen sävy.

Jos vapaussotaa ajatellaan neutraalina terminä, historiallisen tapahtuman kuvaajana, niin sille on paikkansa muualla maailmassa. Suomen vuoden 1918 tapahtumiin vapaussota soveltuu osin, tarkkarajaisesti määriteltynä siihen osaan, jossa venäläisten varuskuntien aseet otettiin suomalaisten haltuun.

Orvolle kolikon mauttomuus ja peruminen oli vapaussodan väärien kohtien muistamista.

Kontrafaktuaalisessa historiankirjoituksessa on tultu vakiintuneeseen käsitykseen, että jos Saksa olisi voittanut ensimmäisen maailmansodan niin tapahtuneen valkoisten voiton myötä Suomesta olisi tullut Saksan osavaltio tai vähintään Saksan alainen vasallivaltio. Suomen osana olisi ollut tuottaa raaka-aineita (puuta) emämaan teollisuuden tarpeisiin. Suomen teollistamiselle ja asuinolojen parantamiselle ei olisi ollut tarvetta.

Vapaussota-termin valinta saattaa antaa viitteen myös nykyisiin käsityksiin Suomen asemasta Euroopassa. Markku Kuisma on useammassa yhteydessä viitannut Suomen ja Saksan läheisiin suhteisiin historian aikana. Lähimmät suhteet mailla on ollut itsenäistymisen, jatkosodan ja nyt euroaikana.

Kahdella aikaisemmalla kerralla Suomen valtio on ollut melkoisissa sotkuissa, joista selviämiseen apua liittolaiselta ei ole saatu.

Nykyisten ministereiden puheita kuunnellessa euroajan pitkittyneen laman ratkaisu on saksalaisten tekemä autotilaus Uudenkaupungin tehtaalta.

On tietysti hyvä, että autoja on tilattu ja lisää väkeä palkataan. Mutta kaikkien innovaatio- ja osaamispuheiden jälkeen perusduunareiden tekemän toteutuksen hehkuttaminen ratkaisuna tuntuu hieman orvolta lopputulokselta.

Meidänhän piti myydä osaamista muille, eikä tehdä lopputuotteita toisten suunnitelmien ja konseptien mukaan.

Tällaisin ajatuksin Vappuaattoon.



lauantai 29. huhtikuuta 2017

Junassa Kajaaniin



Risto Oikarinen
Nälkämaan laulu
Otava 2016

Runoilijana aikaisemmin tunnettu Risto Oikarinen (s. 1978) on siirtynyt proosaan. Viime vuonna julkaistu esikoisromaani kantaa jo nimessään helsinkiläistyneen kirjoittajan taustoja. Nälkämaan laulu on Ilmari Kiannon kirjoittama ja Oskar Merikannon säveltämä kainuulaisten maakuntalaulu. Oikarinen tunnetaan myös muusikkona, klarinetin ja saksofonin soittajana. Myös romaanin päähenkilö on saksofonisti, joka aloitti opintonsa klarinetilla, koska Kajaanissa ei ollut 1980-luvulla saksofonin soitonopettajaa.

Oikarisen Nälkämaan laulu alkaa Helsingistä Uudenmaankadulta. Saksofonisti kiirehtii Kajaaniin menevään junaan. Romaani rakentuu junamatkan ympärille. Tuntikausien matkalla entiseen kotikaupunkiin on aikaa käydä läpi erilaisia muistoja ja havainnoida kanssamatkustajia. Kirja jaksottuu junan pysähtymispaikkojen mukaan. Pasilassa ei vielä pysähdytä, mutta Tikkurilassa kyllä.

Päähenkilö on matkalla Eino Leino -päiville, jossa hänellä on keikka. Kajaanilla on kunniakas jazz-historia, joka osaltaan on vaikuttanut romaanin kertojan uravalintaan. Nyttemmin jazz on pääosin menneisyyttä,  mutta sentään romaanissa Eino Leinon runoihin on tilattu jazzimprovisaatioita. Tietysti lapsuus ja Kainuun Jazzkevään jokavuotinen vieras Richie Cole elävät vain muistoissa.

Junamatkalla on aikaa käydä läpi mieleen tulevaa. Kajaanin historia sekoittuu henkilöhistoriaan luontevin kytköksin. Kajaanin linna on ollut monenlaisten tapahtumien paikka menneisyydessä ja nykyisyydessä. Linnan raunioilla on ollut kulkijaa Napoleonin voittajaa, tsaari Aleksanteri I myöten. Perinteet elävät kaupungissa ja siirtyvät sukupolvelta toiselle.

Matkakertomuksen muoto antaa Oikariselle mahdollisuuden ottaa mukaan kirjaansa kaikenlaista, kaikkea mitä matkalla sattuu ajatuksiin pullahtaa tai mistä tulee toisten matkustajien kanssa puhe. Tekijä kiittelee erityisesti Reijo Heikkisen paikallishistoriallisia kirjoituksia. Niistä onkin ammennettu paljon. Oikarinen ei kuitenkaan ole hyväksynyt Heikkisen ajatusta siitä, että ensin oli silta, sitten vasta linna. Siksi sillalla on oikeus olla siinä missä se on.

Kirja käy mainiosti sujuvasanaiseksi Kajaanin kulttuurihistorian pääpiirteiden katsaukseksi. Samalla saa annoksen jazztietoutta ja muun muassa kuvan luterilaisen ehtoolliskäsityksen syntyhistoriasta. Viini on Kristuksen verta, joka on säilyttänyt viinin ominaisuudet. Junamatka on yhtä ajatusten virtaa, jota lyhyet pysähdykset asemilla eivät juurikaan katkaise. Kuopion jälkeen virta vain vuolastuu.

Lopetus tuntuu ensin pikkunäppärältä, mutta tarkemmin ajateltuna niin kaiken pitääkin tapahtua. Ajatukset matkan aikana ovat niin paljon kaikessa muussa kuin Paltaniemen kuvakirkon keikassa. Nälkämaan laulukin soitettiin muistojen Saksassa.


Julkaistu Kaltiossa 1/2017.

Kirjasta on kirjoittanut myös bleue ja Marissa Mehr.


perjantai 28. huhtikuuta 2017

Petteri Tikkanen piirtää


Iisalmen Suomalainen kirjakauppa on uusinut sisustuksensa ja avajaisten kunniaksi oli kahvitarjoilua ja paikallinen sarjakuvataiteilija Petteri Tikkanen signeeraamassa ja piirtämässä.





Sain omistuskirjoituksen Ekaan kertaan (Like 2017) ja mökille vietäväksi piirroksen räntäsateessa olevasta kissasta.



torstai 27. huhtikuuta 2017

Naisten sukuelimet



Liv Strömquist
Kielletty hedelmä
suom. Helena Kulmala
Sammakko 2016


On olemassa kirjoja, joiden olemassaolon toivoisi olevan tarpeetonta. Ruotsalaisen sarjakuvataiteilija Liv Strömquistin (s. 1978) Kielletty hedelmä (Kunskapens frukt) on yksi niistä. Strömquistin sarjakuvateoksen aiheena ovat ’naisen sukuelin’, sen ’tieteelliset’ tulkinnat ja politisoiminen. Ruotsissa suosittu tekijä lähestyy aihetta tiukasti polemisoiden. Lähestymistapaan on selkeät syyt.

Tätä kirjoitettaessa Donald J. Trump on ollut kaksi päivää Yhdysvaltain presidentti. Tänä aikana Trump on jo ehtinyt kieltää valtiolta perhesuunnitteluun rahoitusta saavilta kansalaisjärjestöiltä aborttineuvonnan ja aborttien tekemisen maailmalla. Valkoisen talon jakaman uutiskuvan mukaan päätöstä allekirjoitettaessa paikalla oli seitsemän miestä.

Kielletyn hedelmän aluksi Strömquist esittelee seitsemän miestä, jotka ovat hänen mielestään olleet aivan ”liian kiinnostuneita siitä, mitä tavataan kutsua naisen sukuelimeksi”. Tuo kiinnostus on pääsääntöisesti ollut naisille haitallista, ja se on johtanut jopa ruumiinsilpomisiin ja haudanhäpäisyihin. Klitoris on ollut monille mainituille eriskummallinen ajatuksiin sopimaton ja poistettavaksi joutava osa naisen ruumista. Salemin noitavainoja johtaneille (naimisissa olleille!) miehille klitoris oli todellinen ihmetys, joka todisti sellaisen haltijan olevan paholaisen liittolainen.

Strömquist johdattaa lukijan menneisyyden hassuista ajatuksista suoraan nykypäivään. Monet muun muassa oppikirjoissa esitetyt näkymykset naisen sukuelimestä ovat yhtälailla harhaisia ja todellisuutta vastaamattomia. Ei ihme, että moni nuori peilin ääressä hämmentyy omasta kehostaan.  ”Valistavat” tahot ovat tietämättömiä tai – yhä useammin – niitä on kielletty rahoituksen menettämisen uhalla kertomasta asiallista tietoa.

Sarjakuvana Kielletty hedelmä on vahvasti tekstipainotteinen. Tyyli on tuttu muista sarjakuvista, joiden sisältö on pamflettimaista. Tekstin, sitaatin tai lainauksen, voi piirtää ja ja tiettyjen sanojen korostamiseksi on käytössä suuri määrä keinoja. Niitä Strömquist käyttää monipuolisesti. Siksi suomenkielisen painoksen toteuttaminen on vaatinut huomattavan paljon työtä. Siinä Riikka Majanen ja Sonja Yrjölä ovat onnistuneet mainiosti.

Keskeistä Strömquistin sarjakuvissa on kansanvalistustyö. Koska tulilinjalla on moni aikaisempi ’valistaja’, niin hän osaa suhtautua omaan tekemiseensä huumorilla. Omasta viestistään hän ei tingi. Analogioiden ja käänteiskuvien avulla tekee näkyväksi absurdit ajatukset, joita naisista esitetään. Valistusta ja ennakkoluuloista vapaata tietoa tarvitaan yhä edelleen, Trumpin päätösten jälkeen entistä enemmän. Sitä Strömquist tarjoaa terveen epäilyn siementen kanssa, jotka auttavat arvioimaan tarjottua tietoa.


Julkaistu Kaltiossa 1/2017

Kielletystä hedelmästä on kirjoittanut myös Suketus.

keskiviikko 26. huhtikuuta 2017

Suomi 100 juhlarahat


Eilinen kohuttiin uusista Suomi 100 juhlarahoista, joiden lyöminen lopulta peruttiin. Valtiovarainministeri Orpo peruutti asetuksen, jolla hän aikaisemmin oli hyväksynyt kolikot.

Ensimmäisen kerran nähtynä kolikon toisen puolen kuva-aihe tuntui tyrmistyttävältä. Tarkemmin asiaan perehdyttyäni päädyin kuitenkin ajattelemaan, että osana kokonaisuutta, kaikkiaan viiden kolikon sarjaa, aihe on sopiva ja hyväksyttävä.

Tyrmistys ja kolikoiden lyömisen peruminen menevät Rahapajan markkinoinnin piikkiin.

”Tilaa upea juhlaraha! Nostalginen Itsenäisyyden vuosikymmenet 1917-1939 -juhlaraha avaa hienon, Suomen itsenäisyyden tarinan saavutusten ja voitettujen vaikeuksien kautta kertovan rahasarjan”, kertoi markkinointiteksti.




Rahapaja on jo vuosia harjoittanut Suomessa markkinointitapaa, jossa hehkutetaan juhlarahojen aiheita arvostukseen ja nostalgiaan vedoten. Onneksi ei ihan niin räikeästi kuin Suomen Moneta tekee. Juhlarahojen määrän moninkertaistuttua 2000-luvulla aikaisempaan verrattuna markkinointi tuntuu usein ylisanaiselta. Ennen kohujuhlarahan julkaisemista tänä vuonna on jo lyöty neljä juhlarahaa.

Ilkka Suppasen suunnittelema rahasarja olisi hieman uudistanut juhlarahagenreä. Se olisi hyvin sopinut satavuotisjuhliin. Kansalaissodan lisäksi nimettyinä aiheina ovat sotalapset, pakettipelto, rakennemuutos ja globaali oikeudenmukaisuus. Toisella puolella on suomalaisten aikaansaamia merkittäviä rakennuksia. Näistä olisi voinut myös herätä närää, sillä vain yksi on pääkaupunkiseudun ulkopuolelta: Merikosken voimalaitos.

Monissa medioissa julkaisematta jääneessä tiedotteessa tekijä kertoi seuraavasti:

Itsenäisyyden vuosikymmenet -sarjan juhlarahat kertovat Suomen historiasta
Juhlarahojen ilme on suunnittelija Ilkka Suppasen näkemys Suomen itsenäisyyden vuosikymmenistä. Suppanen teki merkittävän taustatyön juhlarahojen suunnittelua varten ja tutki aihetta useiden eri asiantuntijoiden kanssa.
”Juhlaraha ei juhlista kansalaissotaa vaan tuo esiin sen, että Suomi selvisi tästä vaikeasta ajasta. Valitsin sarjan ensimmäiseen juhlarahaan tunnuspuolen aiheeksi kansalaissodan, sillä kansalaissota kertoo ajanjakson 1917-1939 merkittävimmästä haasteesta ja siitä toipumisesta. Juhlaraha pohjautuu Työväen Arkiston valokuvaan, joka viesti mielestäni kaikista kuvista selkeimmin kansalaissodan luonnetta”, Suppanen sanoo.


Kohu on siis markkinointipuolen moka. Tämä rahasarja olisi pitänyt esitellä kerralla eikä Rahapajan tavanomaisia tekstinikkareita käyttäen. Itsenäisyyden juhlarahat olisi pitänyt esitellä niiden arvolle sopivalla tavalla.


* Kuvat Googlen välimuistista

sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

Muuttavat kurjet


Pääsiäisen seudun kylmempi sää pysähdytti kevään tulon hetkeksi. Maaningalle ehtinyt kurkipariskunta ei palannut takaisin etelämmäksi. Hankien keskeltä pellolta löytyi onneksi tumma rantu, joka tarjosi ravintoa.



lauantai 22. huhtikuuta 2017

Kasvit liikkeellä


Pohjoisen valokuvakeskuksen galleriassa on maaliskuun alkupuolelta lähtien Life on The Move - elämä liikkeellä -näyttely. Sen yhteydessä on järjestetty keskustelujen sarja, jonka viimeinen alustus oli viime torstai-iltana. Oulun Kasvimuseolla elämäntyönsä tehnyt Lassi Kalleinen puhui otsikolla Kauniit ja rohkeat, harmittomat ja haitalliset - Vieraslajiretoriikkaa, ja vähän lajilyriikkaa.

Lassi Kalleinen on selvitellyt Oulun tulokaslajeja, joita Toppilan sataman myötä kaupunkiin on painolastien ja muun toiminnan myötä noin kahdeksan sataa kappaletta. Oulun 400-vuotisjuhlien yhteydessä yksi niistä, hietapitkäpalko, valittiin Oulun nimikkokasviksi.

Sotien aikana hevosten rehun mukana Ouluun tullut alppien kasvi löysi Suomesta vapaan paikan kasvaa rautateiden pientareilta. Levinneisyyskartta kertoo kasvin levinneen melko tarkkaan rauta- ja maanteiden reittejä.

Kalleinen vierasti valtion käyttöön ottamaa vieraslaji-nimeä. Vieraslajeilla on 2014 perustettu portaali ja nyt ollaan mahdollisesti valtionneuvoston päätöksellä hävittämässä Suomesta kolme haitallista vieraslajia, jättiputki, keltamajavankaali ja villasaksirapu. Täplärapua ei saisi jatkossa istuttaa ja tehokkaalla ravustuksella siitä olisi pyrittävä eroon.

Vieraslajiretoriikassa voisi nähdä kaikuja muusta yhteiskunnallisesta keskustelusta. Kalleinen suosisi tulokaslaji-termiä.

Muutamin oululaisin esimerkein Kalleinen osoitti, että syypää kasvien haitalliseen leviämiseen on pääasiassa ihminen. Kunnollisella kompostoinnilla vain muutamien kasvien siemenet selviäisivät hengissä, mutta läjitysmaiden käsittely tuntuisi olevan heikkoa. Täyttömaiden ja ostomultien mukana kasvit leviävät tehokkaammin kuin mitenkään muuten. Toppilasta läjityksen kautta Kuusamon tien varteen päätyneet maat tekivät muutamista harvinaisina pidetyistä tulokkaista huomattavasti yleisempiä lajeja.

Syyttömiä kasvit ovat kasvupaikkoihinsa. Ja ainahan ne pyrkivät itselleen optimaalisimpaan kasvuympäristöön.



* Life on The Move -näyttely on huomenna sunnuntaina viimeistä päivää auki.

perjantai 21. huhtikuuta 2017

Suuriruhtinaat Boris ja Kirill


Pari päivää sitten uutiset kertoivat, että venäläisen Rybinskin kaupungin museosta on löytynyt Suomessa aikaisemmin vain luonnoksina tunnettu Albert Edelfeltin maalaus. Se esittää suuriruhtinas Vladimirin poikia Borista ja Kirilliä. Edelfelt oli Venäjän taideakatemian jäsen, joten oli keisarilliselta perheeltä saattoi tulla pyyntöjä muotokuvien tekemiseksi.

Uutisissa kuva on vaatinut selitystä. Kyseessä ei ole tytöt, vaikka hiukset on pitkät ja asusteena mekot. Asiaa selittettiin muodilla. Omassa suvussa samanlaista poikien pukemista on perusteltu pahoilta hengiltä suojautumisella. Menninkäiset ja muut metsäpeiton asukkaat eivät tytöistä välittäneet ja niitä saattoi puijata pukemalla pojat tytöiksi.


Kansallisgallerian luonnos.

Myöhemmät suuriruhtinaat Boris ja Kirill tulivat Suomessa tutuiksi autoilijoina. Erityisesti mieleen on jäänyt Yrjö Weilinin vuonna 1906 tallentama kertomus:

Viipurista Helsinkiin tullessa on vielä pahempi mäki Karhulan puuhiomon luona. Olin kuullut puhuttavan, että suuriruhtinaat Boris ja Kiril tullessaan automobiililla Pietarista Haikkoon olivat saaneet hevosilla vedättää koneensa tästä mäestä. Pelkäsin siis aika lailla sitä, mutta tulin kun tulinkin vallan helposti siitä ylös, vaikka koneessa ei ollut enempää kuin 10 hevosvoimaa. (lähde)
Tuossa mäessä lienee moni muukin varhainen autoilija menopeliään testannut.



Kadonneeksi luultu Edelfeltin teos löytyi venäläismuseosta – Teos yritetään saada näytille Suomeen. Yle Uutiset 18.4.2017.


torstai 20. huhtikuuta 2017

Saku Sämpylä, Eetu ja Riku


Suomalaisen sarjakuvan historiasta kaivellaan harvakseltaan uusintajulkaisuja. Syy on ymmärrettävä, suurin osa originaaleista on kadonnut ja painokelpoisen aineiston saaminen vanhoista sanomalehdistä on työlästä, aikaa vievää ja ammattitaitoa vaativaa. Siksi on aina ilo saada uusi nosto historiasta, kuten Veli Giovannin Herra Kerhonen vuonna 2011 ja Ami Hauhion Maan mies Marsissa 2012.

Nyt julkaistu Eijo "Poika" Vesannon (1908-1950) Saku Sämpylä on päässyt koviin kansiin pitkän odottelun jälkeen. Saku Sämpylää on pidetty leimallisesti viipurilaisena sarjakuvahahmona, mutta yhtälailla tamperelaiset lukivat ajankohtaisia kommelluksia omassa kaupungissaan tapahtuvina.


Kansainväliset esikuvat on helposti piirroksista havaittavissa. Amerikkalaisen George McManusin Vihtori ja Klaara ovat selvästi innoittaneet Vesantoa.

Saku Sampylä on uudessa julkaisussa saanut rinnalleen Vesannon toisen sarjakuvan, Eetun ja Rikun.


Vesannon sarjakuvat ovat Pertti Jarlan kustantamon Täyden Käden ensimmäinen julkaisu. Jarla kertoo ihastuneensa Vesannon sarjakuviin vuonna 2009 Rupriikissa pidetyssä Poika Vesannon näyttelyssä. Sieltä lähti ajatus koostealbumin tekemisestä.

Suosittelen albumia erityisesti sotien välisestä art deco -hengestä innostuneille.



* Suomalaisia sarjakuvaklassikoita 1930-luvulta. Kvaak.fi


keskiviikko 19. huhtikuuta 2017

Sirkkaborg


Maaningan Pihtisalmessa toimi höyrysaha vuosina 1878-1930. Jo lopettamisvuonna saha purettiin ja myytiin osina tarvitseville. Alueen teollisuushistoriasta on jäljellä ainoastaan työntekijöiden asuintalo, Sirkkaborg, tai Sirkkapori, kuten paikalliset tapaavat sanoa.

Sirkkaborg on suojeltu kulttuurihistoriallisesti tärkeänä rakennuksena. Viimeksi talossa on asuttu 1980-luvulla.






tiistai 18. huhtikuuta 2017

Pajunkissoja


Kun pääsi hankiaisilla kulkemaan ja pajupuskia tarkemmin katselemaan, niin löytyihän kalvakoista keleistä huolimatta pajunkissoja.


maanantai 17. huhtikuuta 2017

Kalifi Erdoğan


Turkkilaiset ovat tänään äänestäneet maan perustuslain muutoksesta. Mikäli kansanäänestyksen ehdotus hyväksytään, niin presidentti Recep Tayyip Erdoğanista tulee käytännössä yksinvaltias, diktaattori. Ääntenlaskennasta kantautuvat tiedot ovat hälyyttäviä.

Pitkään Turkkia hallinnut Recep Tayyip Erdoğan johti maata ensin pääministerinä, nyttemmin presidenttinä. Vaikka maan lakien mukaan presidentti on lähinnä keulakuva, niin se ei ole estänyt Erdoğania keskittämästä valtaa itselleen presidentinkansliaan. Kansanäänestys legitimoisi muutoksen ja antaisi presidentille vielä lisää valtaoikeuksia.

Tätä kirjoitettaessa vaikuttaisi siltä, että muutos oltaisi hyväksymässä. Kansainvälisen uutisoinnin mukaan ääntenlaskennassa on tapahtunut erikoisuuksia. Laskentaan on otettu mukaan kaikki uurnissa olleet ääniliput, oli ne leimattu asianmukaisesti tai ei. Päätöstä on perusteltu sillä, että vaalivirkailijat olisivat kieltäytyneet leimaamasta joidenkin äänestäjien lippuja.

Turkin virallinen uutistoimisto Anadolu on kertonut äänistä lasketun 97-98 prosenttia. Samaan aikaan keskusvaalilautakunta on arvioinut 65-70 prosentin tulleen lasketuiksi.

Ei siis ihme, että oppositio on jo ennen laskennan valmistumista vaatinut tarkistuslaskentaa. Se tuskin muuttaa tulosta. Erdoğan ajaa tahtonsa läpi.

Lähinnä laskennan seuraaminen on tuonut mieleen mitä Erdoğan haluaa seuraavaksi? Ehkäpä kalifiksi? Nykyinen Turkin valtio perustettiin vuonna 1923 ja sen myötä Osmanien valtakunta, keskiajalta perityvät kalifaatti, lakkautettiin 3.3.1924. Turkin johtaja voisi historian oikeutuksella ottaa vanhan tittelin uudelleen käyttöön.

Kolme vuotta sitten Isisin johtaja julistautui kalifiksi. Tämä antaa arvonimelle hieman kyseenalaista kunniaa. Mutta kunhan muutamia vuosia kuluu, niin Isisin kalifeja ei enää muisteta. Sitten on Erdoğanin aika.



* Guardianin äänestysseuranta


sunnuntai 16. huhtikuuta 2017

Yhesti yhes




Kvaakissa on arvosteltuna Ville Pirisen Yhesti yhes kymmenennes paikas ja uusintakokooma Yhesti yhes paikas 1-3.

Tarinointia yhesti yhes paikas



Tässä blogissa on kirjoitettu useammasta sarjan aikaisemmasta osasta:

* Pirinen yhesti ja toisesti
* Pakinoivaa urbaanilegendaa
* Teini kuolee häpeään


lauantai 15. huhtikuuta 2017

Huhtikuinen aurinko


Pohjois-Savossa on lumi jo metsän alta sulanut, mutta aukeilla paikoilla sitä riittää. Kovat hankiaiset on ollut, jäälläkin helppo liikkua ilman uppoamisen pelkoa. Auton pohja ja pakoputki eivät tosin kovista lumikimpaleista pitäneet.




perjantai 14. huhtikuuta 2017

Sata vuotta sitten


Kansalliskirjaston Historiallisen sanomalehtikirjaston ja muiden digitoitujen aineistojen vapaasti käytettävyyden aikarajaa siirrettiin alkuvuodesta vuodesta 1910 vuoteen 1920. Näin juhlivan Suomen lukeva yleisö pääsi seuraamaan aikalaislehdistä millaista elämä oli sata vuotta sitten.

Oululainen Kaiku kirjoitti sata vuotta sitten tänään pääjutussaan epäjärjestyksen ja mielivallan vastustamisesta. Sisällissota oli lopullaan ja olot tahdottiin normalisoida nopeasti. Nelisivuisen lehden sisäsivuilla uutisoitiin räätäli J. P. Savilaakson saamasta kolmen kuukauden vankeustuomiosta. Savilaakso oli eräiden muiden kanssa tehnyt perättömiä ilmiantoja ja levittänyt väärää tietoa työväen edustajista, muun muassa toimittaja Yrjö Mäkelinistä. Savilaakso kiisti tekonsa, mutta raastuvanoikeus katsoi sen toteennäytetyksi. Olihan todistajien mukaan hän käynyt santarmien puheilla.

Kaiun pääjuttuun aihe oli saatu hallituksen julistuksesta, mutta sitä lukijan mielessä hyvin täydensi perättömien puheiden levittäjän tuomitseminen.

Kevät oli taannoin usein ruokapulan aikaa. Lehden etusivulla oli Oulun läänin kuvernööri Mats von Nandelstadhin julistus, jolla kumottiin ruokatarvikkeiden kuljetuskielto. Aikaisemmin kuvernööri oli kieltänyt ruokavarantojen kuljettamisen pitäjästä toiseen, mutta nyt "tasapuolisen ja oikeudenmukaisen" jakelun aikaansaamiseksi kielto oli kumottu.

Pikku-uutisissa kerrottiin, että Oulun suomalaisella yhteiskoululla oli illalla juhlat ylioppilaskokelaiden hyväksi. Ohjelmassa oli muun muassa Hulda Kestisen yksinlaulua.


* Kaiku 14.4.1917


torstai 13. huhtikuuta 2017

Bussipysäkillä


Iisalmen läpiajaessa huomio kiinnittyi bussipysäkin katokseen. Paikalliselta sarjakuvataiteilijalta oli tilattu kuvitusta katukuvan kaunistukseksi. Kyseessä siis Petteri Tikkasen töitä viime vuodelta.


keskiviikko 12. huhtikuuta 2017

Hommage à R. Mutt


Sata vuotta sitten chigacolainen taiteilija Richard Mutt jätti asiamiehen välityksellä Suihkulähteen ja kuuden dollarin osallistumismaksun Riippumattomien taiteilijoiden yhdistyksen (Société des artistes indépendants) näyttelyyn New Yorkissa. Työtä, rautakaupasta ostettua pisoaaria, ei hyväksytty näyttelyyn vaikka yhdistyksen ajatuksena oli ottaa näyttelyihinsä kaikki tarjotut työt.

Kyseessä oli maailmansotaa Yhdysvaltoihin paenneen Marcel Duchampin kuuluisa työ, joka sittemmin jo valittu 1900-luvun merkittävimmäksi taideteokseksi. Helsingissä Laterna Magicassa seurataan työn myöhempiä vaiheitä Hommage à R. Mutt 1917-2017 -näyttelyssä.

Suihkulähteen alkuperäinen kappale katosi, syystä on erilaisia kertomuksia. Siitä otettu valokuva ja selostus hylkäämisestä julkaistiin The Blind Man -taidelehdessä.

Jorma Hinkka selvitellyt teoksen myöhempiä vaiheita näyttelyssä ja sen oheislukemistoksi tehdyssä pienessä kirjassa Marcel Duchampin kolme pisoaaria ja 12 kopiota. Ensimmäinen replika Suihkulähteestä luotiin 1950 ja toinen 1963.

Hinkka luo kuvan ruotsalaisesta hienostorouvasta Eva af Burénista, joka valmisteli toisen replikan näyttelyä varten. Ruotsalainen taidekriitikko Ulf Linde oli 1961 aloittanut Duchampin readymade-teosten jäljennösten tekemisen. Prosessin aikana hän ystävystyi Duchampin kanssa ja sai luvan Suihkulähteen uuden kopion tekemiseen.

Aikoinaan yleisten pisoaarien löytäminen vuosikymmeniä myöhemmin oli vaikeaa. Linde löysi lähes vastaavan erään tukholmalaisen ravintolan vessasta. Ravintoloitsija lupasi luopua siitä uutta pisoaaria vastaan. Kulut, 300 kruunua, maksoi Eva Burén.

Pitkään ravintolassa varsinaisessa käytössä ollut pisoaari ei ollut ymmärrettävistä syistä sellaisenaan sopiva taidegalleriaan vietäväksi. Tyylikäs, Chaneliin pukeutuva Burén ei hätkähtänyt hajua, vaan soodan ja hinkkauksen avulla sai pisoaarin näyttelykelpoiseksi.

Hinkan kuvailu sai etsimään netistä minkä näköinen rouva af Burén oli. Modernism before moderna museet -teoksesta oli ylle kopioitu kuva hänestä.

Alkuperäinen, replikat ja kopiot eivät ole samanlaisia. Näyttely ja kirja perustuvat tuovat sen esille.


Hommage à R. Mutt 1917-2017


maanantai 10. huhtikuuta 2017

Monenlaisia kirjoja


Avain on julkaissut Niklas Bengtssonin kirjaa esineenä tarkastelevan tietoteoksen Kirja erikoisena esineenä (2017). Bengtsson takakansitekstin mukaan on esitelmöinyt aiheesta eri puolilla maailmaa ja aikaisemmin kirjoittanut ainakin lasten ja nuorten käännöstietokirjallisuuden historiasta.

Kirja on monen ajatuksissa tietynlainen, määrämuotoinen esine, sellainen kuin nyt julkaistu Bengtssonin teos. Historian mittaa kirjan määrämuoto on kuitenkin vaihdellut savikiekoista ja papyrusrullista alkaen. Nykyinen kirja kehittynyt vuosisatojen mittaan ja hioutunut lukijan käsiin mainiosti sopivaksi.

Kaikenlaisia kokeita on kuitenkin ajan mittaan tehty, eikä nykyaika ole tuosta poikkeus. Bengtsson esittelee tekstissä oivallisesti noita kokeita. Sidosasut ovat vaihdelleet suurestikin. 1900-luvun erikoisuuksia ovat erilaiset irtolehtipainokset ja korteista koottavat kirjat.

Kirjan hinnan (42 €) perusteella odottaisi, että teoksen kuvitukseen olisi panostettu kunnolla. Näin ei kuitenkaan ole. Erikoisia esineitä esitellessä niihin olisi kannattanut sijoittaa.

Usein on niin, että asiallinen teksti ei saa arvoistaan kuvitusta. Ja ulkoasultaan näyttävien kirjojen tekstiä olisi voinut miettiä vielä toisenkin kerran. Bengtssonin kirjan teksti on ehdottomasti lukemisen arvoinen, mutta sen rinnalle kannattaa ottaa jokin toinen esimerkkejä esittelevä kuvakirja.



sunnuntai 9. huhtikuuta 2017

Kuntavaalimainonta


Edellisten kuntavaalien aikaan lokakuussa 2012 tein arvion kannattiko ehdokkaan laittaa mainos Kalevan etusivulle vaalipäiväksi. Tuolloin kaksi eniten ääniä saanutta, vasemmistoliiton Hanna Sarkkinen ja perussuomalaisten Olli Immonen, eivät mainostaneet lehden etusivulla. Suuri osa mainostaneista kyllä pääsi kaupunginvaltuutetuksi.

Meneillään olevista kuntavaaleista ei voi samanlaista analyysiä tehdä. Tabloidiksi vaalikauden aikana muuttunut Kaleva on myynyt koko etusivun Kokoomukselle. Myöskään takakannessa ei ole muiden kuin kokoomuslaisten ehdokkaiden mainoksia. Sisäsivuilla sentään on useampien puolueiden ehdokkaiden vaali-ilmoituksia.

Oulun 67-paikkaisessa kaupunginvaltuustossa Kokoomus on ollut toiseksi suurin puolue 13 valtuutetulla. Kärki on Keskustan, 19 paikkaa. Kolmantena on Vasemmistoliitto kymmenellä paikalla.

Jos viime kuntavaaleissa kaksi eniten ääniä saanutta ehdokasta eivät mainostaneet etusivulla, niin sen perusteella voisi varovaisesti olettaa, että nyt mainostava jää kolmanneksi suurimmaksi puolueeksi. Mutta se jää nähtäväksi.



* Kuntavaalit


perjantai 7. huhtikuuta 2017

Mustaselja ja 34 muuta suomalaista puuta

Mustaselja.

Pari päivää sitten Yle uutisoi Suomessa kasvavan 35 puulajia. Uutinen perustui kasviensuojelujärjestö BGCI:n listaukseen. Sen mukaan maailmassa on yli 60 000 puulajia, joista lähes joka kuudes on uhanalainen. Vakavasti uhanalaisia on vajaat 300 lajia. Näitä kasvaa luonnossa alle viisikymmentä kappaletta.

GlobalTreeSearchissa voi hakea puita myös maittain. Haun listaus antaa puiden latinankieliset nimet. Seuraavassa listassa Finton mukaiset hyväksytyt suomenkieliset nimet:


euroopanmarjakuusi Taxus baccata
(viita)halava Salix pentandra
harmaaleppä Alnus incana
hieskoivu Betula pubescens
huurrepaju Salix acutifolia
jokipaju Salix triandra
kataja Juniperus communis
kaunopihlaja Sorbus teodori
korpipaatsama Frangula alnus
kotipihlaja Sorbus aucuparia
kynäjalava Ulmus laevis
metsähaapa Populus tremula
metsäkuusi Picea abies
metsälehmus Tilia cordata
metsäomenapuu Malus sylvestris
metsäsaarni Fraxinus excelsior
metsätammi Quercus robur
mustaselja Sambucus nigra
mustuvapaju Salix myrsinifolia
(metsä)mänty Pinus sylvestris
orapihlaja Crataegus monogyna
oratuomi Prunus spinosa
pähkinäpensas Corylus avellana
raita Salix caprea
rauduskoivu Betula pendula
ruotsinpihlaja Sorbus intermedia
suippuorapihlaja Crataegus rhipidophylla
suomenpihlaja Sorbus hybrida
tervaleppä Alnus glutinosa
tunturipaju Salix glauca
tuomi Prunus padus
tyrni Elaeagnus rhamnoides
(metsä)vaahtera Acer platanoides
valkosalava Salix alba
vuorijalava Ulmus glabra
Luken tietojen mukaan Suomessa kasvaa noin kolmekymmentä puumaiseksi kasvavaa puulajia. Kaikkiaan puuvartisia kasveja on kuutisen sataa.

Puulajienkin määrittely on rajankäyntiä. Kansainvälisellä listalla oleva huurrepaju on suomalaisten biologien mielestä yksi härmäpajun alalaji. Entisen Metlan pitkällä listalla on molemmat, mutta huurrepaju on eri latinalaisella nimellä.


* Puulajinimiluettelo. Metla/Luke

torstai 6. huhtikuuta 2017

Asterix Italiassa


Maailmalta kantautuvat tiedot kertovat, että seuraavaksi Asterix ja Obelix seikkailevat seuraavaksi Italiassa. Pääjuonena on jonkinlainen kilpa-ajo Italian päästä päähän, ainakin julkistetun nimen perusteella: Asterix et la Transitalique, Asterix and the Race Through Italy.


Albumi julkaistaan samaan aikaan ympäri maailman tulevan lokakuun puolivälin jälkeen. Kahta eri päivämäärää on uutisissa tarjottu, joko 19.10. tai 26.10.2017. Tullee suomeksikin samaan aikaan.

Tekijöinä ovat kahdesta aikaisemmasta albumista tutut Jean-Yves Ferri ja Didier Conrad.


LinkWithin

Blog Widget by LinkWithin

Viimeisimmät kirjoitukset