Peyo
Benjamin
Otava 2017
Otava on aloittanut uuden NonStop-kirjasarjan. Siinä on julkaistu muutama teos, joista ensimmäisenä sain käsiini Peyon Benjaminin. Nämä NonStop-kirjat lienevät idealtaan osin samanlaisia kuin 50 vuotta vanhojen Mitä Missä Milloin -kirjojen uusintapainokset, viisikymppisissä miehissä on paljon sarjakuvien lukijoita ja vielä enemmän niitä, jotka lapsena 70-luvulla lukivat innokkaina Ruutu- ja NonStop-lehtiä. Lapsuuden suosikit saavat kaivamaan maksukortin lompakosta, ainakin kustantajan toiveissa.
Suuri osa suomennetuista sarjakuvista tehdään kansainvälisinä yhteispainatuksina. Kotimaisten kustantajien julkaisupäätökset ja -tahti määräytyvät siis ylikansallisesti. Benjaminin suhteen Otava näyttää heränneen hieman jälkijunassa. Benjaminin kaikkien seikkailujen kirjasarja on aloitettu jo aikaisemmin, viime vuoden lopulla suomeksi tullut kirja on integraalisarjan toinen osa. Se sisältää kolme albumia, jotka julkaistiin alkujaan vuosina 1968-1973. Kaikki kolme on julkaistu Ruuduissa ja NonStopissa. Ensimmäistä osaa tuskin nähdään suomeksi. Sen sisältämät kolme tarinaa pitää edelleen lukea Ruuduista.
Benjaminia en muista lukeneeni vuosikymmeniin, ja paluu yhteen lapsuuden suosikkisarjaan jännitti. Lapsena miellyttäneet sarjat kun eivät aina aikuisena miellytä. Pelko Benjaminin suhteen oli turha, kyseessä oli edelleenkin laadukasta ranskalais-belgialaista sarjakuvaa, jonka tarina rullasi vetävästi.
En ole tainnut koskaan aikaisemmin kiinnittää huomiota siihen, että Benjamin oli Francois Waltheryn (s. 1946) piirtämä sarjakuva. Peyo (Pierre Culliford), jonka nimissä sarja kulkee, oli käsikirjoittaja. Hyvin kiireistä Peyoa käsikirjoituksissa avusti Gos (Roland Goossens). Ranskalaisessa Spiroussa 1968 ilmestyneessä Bruno-enossa Waltheryn viiva ei ole vielä siinä loistossaan, johon se myöhemmin kehittyi. Sirkus Bodonissa (1969-70) siitä on jo useampia välähdyksiä ja Lady D’Olofinassa (1972) se on jo kehittynyt tunnistettavaan muotoon.
Teoksen johdantoartikkelista käy ilmi, että Walthery ei ollut iällä pilattu kun hän syyskuussa 1963 aloitti Peyon oppipoikana. Omaleimaiseksi mestaripiirtäjäksi hän siis kehittyi alle kymmenessä vuodessa. Waltherylle kävi Peyon kodin palvelijanhuoneesta tehdyssä studiossa selväksi, että hämäävän yksinkertaisen viivan tekeminen oli kovan työn ja tuskan takana.
 |
| Niilo Pielisestä tuttu johtaja Pappenskiöld vieraili Benjaminissa. |
Benjamin on pieni poika, jolla on valtavat voimat. Niihin ei kovin moni tunnu uskovan, vaikka Benjamin niistä useinkin puhuu. Voimat katosivat sankarin saadessa nuhan, ja tällä seikalla tarinoihin saatiin jännitettä.
Sarjakuvaa on tehty näihin aikoihin saakka. Pidempi tauko Benjaminin tekemisessä oli 1978-1993. Maailmalla on tekeillä albumeista viisiosainen kovakantisten kirjojen sarja. Jos kauppa käy, niin näemme varmaan muitakin osia suomeksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti