tiistai 31. heinäkuuta 2018

Wishlist


Kun kummempaa ei ole jaksanut tehdä, niin olen käynyt läpi Yle Areenan antia. Palvelussa on tarjolla muun muassa saksalainen teinisarja Wishlist. 17-vuotiaat lukiolaiset käyvät koulua normaaleine kujeineen. Tunnollinen Mira pääsee letkeämpiin piireihin mukaan uuden kännykkäsovelluksen ansiosta. Hänelle lähetetään kutsu Wishlistiin, sovellukseen, joka täyttää kaikki toiveet, mikäli ensin täyttää sen antaman tehtävän.

Mira toivoo vaaleanpunaista elefanttia, ja vietyään roskikset sisäpihalta kadun puolelle sellainen pehmolelu ilmestyy hänen huoneeseensa. Kaikki tuntuu olevan hyvin ja järjestyksessä, kunnes yksi opettajista saa potkut Miran suorittaman tehtävän vuoksi.


Rikkaan perheen vesa Casper alkaa selvitellä Wishlistin taustaa, mutta mitään ei löydy. Paitsi epäilyttäviä onnettomuuksia ja omituisuuksia. Lopulta Casper kidnapataan ja yritetään murhata. Kaverukset päätyvät Puolaan Kaminskin rautatieasemalle ihmettelemään mistä on oikein kyse.

Noin vartin mittaisissa kymmenessä jaksossa ei vielä saada probleemia ratkottua. Jatkoa sarjalle seurannee. Lyhyestä mitastaan huolimatta sarja rönsyilee turhan paljon ja muutamassa jaksossa nuorisoelämän kuvaus vie tilan kokonaan juonenkehittelyltä. Vaihteeksi saksan kieltä oli mukava kuunnella, vaikka tarina eteni poukkoillen ja osoittelevan tiedostavasti.


* Wishlist. Yle Areena



maanantai 30. heinäkuuta 2018

Vuoden 2014 uudissana ahkerassa käytössä


Tammikuussa 2015 kirjoitin Kotuksen esittelemistä vuoden 2014 uudissanoista. Erityisesti käsittelyssä oli sääviha. Sillä tarkoitetaan epäsuotuisten säiden takia meteorologeihin kohdistettua vihaa.

Sään ennustaminen on ottanut viime vuosikymmeninä aimo harppauksia eteenpäin. Mittausverkostot ovat laajat ja tietokonemallinnukset tuottavat melko tarkkaan oikeaan osuvaa tietoa. Arkikokemus on osoittanut, että meteorologin kertoma on melkein aina huomisen oikea sää.

Ennustusten tarkkuus ei kuitenkaan tarkoita, että meteorologit voisivat päättää millaista säätä on tulossa vaikka säävihan valtaan joutunut kansalainen niin kuvittelisi.

Ehkä agressioilta vältyttäisiin, jos ennusteet menisivät useammin pieleen. :)


* Sääviha


sunnuntai 29. heinäkuuta 2018

Uniin tunkeutuja


Otavalta on kesällä ilmestynyt uusi NonStop-kirja, jonka sankareina ovat Tim ja Tom. Kirjoitin kokoomateoksesta arvion Kvaakkiin. Sattumalta tarjoutui mahdollisuus lukea sankareiden seikkailuja enemmänkin, sillä SPR:n Kontissa oli myynnissä Uniin tunkeutuja, Egmontin 2003 julkaisema albumi.

Otavan kokoelmasta puuttui Timin ja Tomin arkkivihollinen Shock, salaperäinen kypärään pukeutuva maailmanvaltiudesta haaveileva roisto. Uniin tunkeutujassa Shock on keskeisessä osassa.

Sanotaan, että työ tahtoo tunkea uniin saakka. Tällä kertaa arkkivihollinen on keksinyt keinon tunkeutua uniin konkreettisesti. Shock onkin saanut tiukan otteen koko maasta ja sen hallituksesta. Valtioneuvosto peräti armahtaa tuon demokratian vastustajan ja diktaattoriksi pyrkivän roiston.

Tehokas uniteknologia ei ollut Shockin oma keksintö. Viisaus oli peräisin tiibetiläisestä luostarista, jossa tietämyksen varastaminen oli huomattu. Munkkien avulla Shockin aikeet tehdään tyhjiksi.



Willin piirtämä ja Rosyn käsikirjoittama albumi on 1960-luvun new age-ajattelun tuotos. Perinteinen salatieto ja uusi teknologia lyövät kättä, ja tulokset ovat hämmästyttäviä. Lukijan mielikuvitusta on ruokittu onnistuneesti.

Albumi kansikuvana on Shockin unikuva Timin ja Tomin kotikaupungista. Ultramoderni kaupunki ei viehätä Tomia lainkaan, hän kuvaa unikaupunkia ”painajaiseksi”. Tämä sai miettimään Tim ja Tomin maailmankuvaa laajemmin. Belgian Atomium on luonut kuvaa modernista maasta ja moderni maailma on heijastunut useisiin sarjakuviin. Eikä Timiä ja Tomiakaan voi mitenkään luddiiteiksi määritellä, Uniin tunkeutujissa suorastaan muistutetaan ”vanhojen aikojen” karmeista puolista, kidutuksista ja giljotiineista. Pikemminkin he olivat tieteen ja teknologian eturintamassa.



Ehkä raja kulki asumista ja arjen elämää koskevissa asioissa. Vuosisatojen mittaan hyväksi havaittu oli tältä osin onnistunutta. Omakotitalo keskustan liepeillä ja pieniin puoteihin perustuva kaupankäynti olivat ihmisille sopiva tapa olla. Uudet keksinnöt sopivat elämänpiirin laajentamiseen.

lauantai 28. heinäkuuta 2018

Kekkonen Lapinlahdella


Urho Kekkonen on leimallisesti pielaveteläinen tai kainuulainen. Hänen elämänsä varrelta on muistolaattoja paikassa jos toisessa. Yksi on Lapinlahden koulun seinällä. Juho Kekkonen muutti 1900-luvun alussa runsaasti töiden perässä. Mikkelin Otavasta tultiin Pielavedelle, jossa Lepikon torpassa syntyi poika ja tytär. Sieltä päädyttiin Kuopioon ja vuodeksi 1908 Lapinlahdelle, jossa Urho aloitti koulutien.


Koulu on vuosien mittaan laajentunut, saanut lisäsiipiä ja -rakennuksia. Vanha osa on silti edelleen käytössä.


keskiviikko 25. heinäkuuta 2018

Ars Kärsämäki


Nelostietä Kärsämäen halki ajava ei voi välttyä Taidetalo Nahkurin Ars Kärsämäki-näyttelyihin liittyviltä töiltä. Nahkurin talossa ja navetassa on nuorten taiteilijoiden töitä. Näyttely on auki vielä muutamia päiviä, poiketkaa katsomaan.







* Ars Kärsämäki



tiistai 24. heinäkuuta 2018

Sarjakuva Man Bookerin pitkällä listalla


Brittiläisen Man Booker -kirjallisuuspalkinnon ehdokaslista sisälsi yllätyksen: 13 kirjan pitkälle listalle oli valittu yksi sarjakuvaromaani, Nick Drnason Sabrina (Granta). Palkintoja on jaettu vuodesta 1969, ja sarjakuvaromaani on hyväksytty nyt ensimmäisen kerran mukaan viralliseen kisaan.

Palkitsemiseen on tosin vielä matkaa. Pitkältä listalta valitaan kuusi teosta, joista voittaja valitaan. Tulos ilmoitetaan 16.10.2018.

Drnason Sabrina on saanut kiittäviä ja ylistäviä arvioita esimerkiksi Drawn & Quarterly ja Guardian-lehdiltä.



maanantai 23. heinäkuuta 2018

Koko maa asuttuna


Ylen kyselyssä 79 prosenttia suomalaisista oli sitä mieltä, että koko maa pitää pitää asuttuna valtion tuella. Näinhän nykyisin tapahtuu, sitä Suomen perustuslaki edellyttää. Ajatusta vastustaa lähes Kokoomuksen nykyinen kannattajamäärä, ja neljä prosenttia ei ota kantaa.

Ylen kyselyn kommentoijat pitävät nykyistä tilannetta tulevaisuudessa mahdottomana. Kaupunkikehityksen teorioiden kannalta katsoen näin onkin. Mutta samojen teorioiden mukaan Helsinkikin on liian pieni kaupunki ollakseen kehityksen moottori. Jotkut idealistit ovat venyttäneet teorioiden kaupunkikokoa alaspäin saadakseen Helsingin mahtumaan kehityskeskukseksi. Sellaiseksi siitä ei kuitenkaan ole. Helsinkiläisetkin asuvat aivan liian väljästi riittävän asukastiheyden saavuttamiseksi.

Suomessakin on alettu hoitaa asioita suuruuden ekonomian kautta. Viimeisin esimerkki tästä ovat Kelan kilpailuttamat taksikyydit. Pohjoisessa ongelmaksi nousivat heti saamenkielisten vanhusten kyydit keskussairaalaan. Kun asiakas sai valita itse taksinsa, niin kyydin lisäksi vanhus sai saattajan ja tulkin yhdessä ihmisessä. Nyt kilpailutuksen myötä vanhuksen erikoislääkärikäyntiä saattaa olla hoitamassa kolme eri henkilöä.

Kyytien kilpailutus on suuruuden ekonomian kannalta onnistunut. Mutta kilpailutus optimoi asian vain yhdessä suhteessa. Kelan tavoittelema ratkaisu toimii matemaattisesti hyvin, kauppamatkustajan ongelma ratkeaa kauniisti. Tosin tiheään asutuilla alueilla ei Kelan matkakorvauksilla ei ole potilaille merkitystä, koska ne jäävät omavastuun alapuolelle.

Koska koko Suomi on harvaanasuttua aluetta, niin ratkaisuja ei tulisi etsiä suuruuden ekonomian kautta. Pikemmin tulisi hakea synergiaetuja, joissa sama palveluiden tuottaja kykenisi mahdollisimman moneen asiaan yhtä aikaa. Tällaista suuntaa edustaa palveluiden siirtyminen R-kioskin hoidettaviksi. Ja pyörätuolin työntötaitoinen saamenkielinen taksikuski.

Ratkaisu tosin vaatii luottamusta ihmisiin ja paljon erilaisia paikallisia sovellutuksia. Niitä ei matematiikalla ja ylhäältä komentamalla hallita. Tarvitaan ihmisiä ja keskinäistä kommunikaatiota.




sunnuntai 22. heinäkuuta 2018

Eemil


Lapinlahden taidemuseon päärakennus oli useamman vuoden remontissa. Remontin valmistuttua lopputulos sai uuden nimen, syntyi Taidemuseo Eemil.



Museon pysyvässä näyttelyssä muistetaan kuvanveistäjä Eemil Halosta (1875-1950). Hänen teostensa konservointi on meneillään, osa töistä oli "näyttelyvarastossa". Halosen tuotantoon kuului paljon kansakunnan 1800- ja 1900-luvun alun merkkimiehiä. Heistä Snellman oli mielestäni eniten edukseen.



Vaihtuvana näyttelynä oli Leena Luostarisen nuoruudentöitä. Esittelytekstit olivat piispa Arsenin käsialaa, muutamina päivinä kesän aikaan näyttelyyn on mahdollista tutustua hänen johdollaan.



* Taidemuseo Eemil


lauantai 21. heinäkuuta 2018

Muumeja karjalaksi


Riisan museokaupassa oli tarjolla runsaasti karjalankielistä kirjallisuutta. Arkkipiispa Leo on ollut ahkera kielen puolestapuhuja, ja tehtävä sopii hyvin Karjalan ja koko Suomen piispalle.

Museokaupassa kävi selville, että Tove Janssonin Muumi-kirjat ovat melko kattavasti saatavissa karjalaksi. Tarjonta on kasvanut nopeasti. Ensimmäinen ilmestyi 2009, ja viimeisin, Muuminotkon kylmykuu tuli viime vuonna. Käännöksistä vastaa Natalja Sinitskaja.

Suomen avulla karjalasta ymmärtää paljon. Varattavu iivananpäivy mietitytti hetken.



* Muumi-kirjat karjalaksi. Karjalan Kielen Seura

perjantai 20. heinäkuuta 2018

Mirza


Mirza lienee suosittu koiran nimi Belgiassa. Tai ainakin niin luulen Tintin perusteella. Sekä Tintti Amerikassa ja Yksisarvisen salaisuus -albumeissa esiintyy sen nimiset koirat. Sama koira ei ole kyseessä, toinen on mäyräkoira, toinen sylikoira.

Mirza on myös tuoreessa Otavan NonStop-kirjassa Tim ja Tom. Ensimmäisessä Willin piirtämässä albumissa Tim ja Tom olivat hieman erinäköisiä kuin heidät olemme tottuneet näkemään. Yllä olevassa näytteessä on Tom, joka käynyt ostamassa ammattikirjallisuutta, mm. Sherlock Holmesin muistelmat.

Villa Virkistyksen arvoitus on julkaistu Spiroussa vuonna 1950. Molemmat Tintin Mirzat ovat julkaistu aikaisemmin. Näkisin Tomin kompuroinnissa jotakin samaa kuin amerikkalaisen yksityisetsivän tutkimuksissa.


torstai 19. heinäkuuta 2018

Riisa


Kuopiossa sijaitsee valtakunnallinen ortodoksinen kirkkomuseo Riisa. Hellepäivänä se osoittautui hyvin miellyttäväksi käyntikohteeksi. Museon saleissa oli tasainen museoesineille sopiva alhainen lämpötila, joka tuntui ulkoilman jälkeen viileältä. Käynti venyikin lähes museon sulkemisaikaan saakka.

Museologian opinnoissa Riisaa käytettiin esimerkkinä lämpimien kesäilmojen haitallisesta vaikutuksesta. Vuosituhannen vaihteessa pitkä helle uhkasi vaurioittaa Riisan aarteita, niinpä museo suljettiin ja sinne hankittiin tilapäisiä kylmäkoneita. Nyt asia on remontein hienosti korjattu.


Pohjois-Pohjanmaalla arvostettu Pekka Vesainen muistetaan Petsamossa toisella tavalla. 

Perusnäyttelyn lisäksi Riisassa on esillä mosaiikki-ikonikerho Petroksen vaihtuva näyttely Kivestä kuvaksi.



Tuttujen ja ortodoksien uskon kannalta keskeisten kuvien lisäksi 2010-luvulla tehdyissä mosaiikeissa oli muutama harvinaisempi aihe. Näitä oli Pyhä marttyyri Perpetua.



* Riisa



keskiviikko 18. heinäkuuta 2018

Trump lienee ollut olemaisillaan

Tieteentermipankin mukaan kaksoisnegaatio palauttaa alkuperäisen väitteen. Hegel ja Engels olivat sitä mieltä, että asioiden ilmaiseminen negaation negaatiolla tekee niistä alkuperäistä hienompia.

Helsingistä kotiin palattuaan Trump kertoi aikoneensa käyttää kaksoisnegaatiota, mutta oli Helsingissä seonnut sanoissaan. 77 prosenttia Trumpin kannattajista näyttäisi uskoneen selityksen.

Tosin voi aiheellisesti kysyä mikä oli alkuperäinen väite, jonka negaation negaatio väitetysti epäonnistui.

Potentiaalin perfektissä hän lienee yrittänyt. Trump lienee ollut olemaisillaan.




tiistai 17. heinäkuuta 2018

Monsterit Meksikon rajalla


Yle Areenasta katsoin Gareth Edwardsin ohjaaman elokuvan Monsters (Iso-Britannia 2010). Ihmiskunta oli saanut kontaktin avaruusolentoihin ja kotiin matkalla ollut alus räjähti Pohjois-Meksikon yllä. Valtavat mustekalamaiset olennot alkoivat asuttaa aluetta. Maiden sotavoimat alkoivat taistella niitä vastaan.

Sotakuvaaja Andrew Kaulder (Scoot McNairy) on Meksikossa jahtaamassa otosta, joka päätyisi lehden kanteen. Sattumoisin alueella on lehden omistajan tytär Samantha Wynden (Whitney Able), joka pitäisi saada kiireen vilkkaan takaisin Yhdysvaltoihin. Otoksen jahtaaminen muuttuu retkeksi saastuneen alueen läpi.


Kahdeksassa vuodessa Yhdysvaltain ja Meksikon rajalle rakennettu muurin symbolinen merkitys on muuttunut. Se on saanut huomattavan trumpistisia piirteitä.  Edwardsin Monsters on yksi niitä tieteiselokuvia, joiden viesti on tekoajan poliittisessa ympäristössä. Etäännyttämällä on saatu aikaan paremmin perille menevä viesti.

Elokuva kestää katselun muuttuneesta maailmasta huolimatta. Viesti on yleisinhimillinen, rakkaus etsii aina mahdollisuuksia toteutua. Mitkään muurit eivät sitä estä, ainoastaan hidastavat.



* Monsters. Yle Areena


maanantai 16. heinäkuuta 2018

Pakistanilaisten palvelin



Parhaansa mukaan ulkopolitiikan asiantuntijat ja politiikan toimittajat ovat yrittäneet selittää Donald Trumpin puheita parhain päin. Amerikassa kollegat ovat keskittyneet muun muassa Fox and Friends -aamuohjelman ja automaattisen tekstinsyötön tuottaman sisällön yhteyksiin Yhdysvaltain presidentin tekstintuottamiseen. Molemmista on löytynyt yhteyksiä.

Helsingissä Trump puhui muun muassa pakistanilaisten palvelimista. Näiden puheiden selittäminen ei käykään kädenkäänteessä. Ehkä joskun tulevaisuudessa julki tulevat Muellerin paperit antavat puheille selkoa.

Ennen sitä täytyy tyytyä kansainvälisten tietoverkkojen antiin.

Pakistan yritti kymmenen vuotta sitten kieltää kansalaisiltaan Youtuben käytön. Maan tietoliikenneasiantuntijat laitettiin toteuttamaan käyttämisen esto, mutta ammattitaidolla ei tuota operaatiota saatu loppuun. Pakistanin palvelimille laitetut protokollat estivät Youtuben käytön koko maailmassa.

Pakistanilainen hakkeriryhmä onnistui 2011 nappaamaan haltuusta Acerin 40 000 asiakkaan henkilötiedot. Maan hakkerit ovat sittemmin olleet muutenkin tapetilla, positiivisessakin mielessä. 2016 eräs heistä keksi kikan kaapata kenen tahansa gmail-tili. Google palkitsi avokätisesti tuon keinon kertomisesta. Enää sellainen ei onnistu.

Trump on syyttänyt Hillary Clintonia 30 000 sähköpostiviestin hävittämisestä. 2016 kohuttiin ulkoministeri Clintonin käyttäneen virkatoimissaan yksityistä sähköpostiaan, ja jos hän olisi tuolloin joutunut syytteeseen, niin hän ei olisi päässyt presidenttiehdokkaaksi. FBI kuitenkin lopetti tutkinnan ja totesi ettei vakavia lainrikkomuksia tapahtunut. Trumpin mielestä poistetuissa viesteissä olisi jotakin raskauttavaa, ja ne pitäisi kaivaa esiin vaikka jostakin pakistanilaista palvelimesta.

Koska Trumpin kohdatessa Putinin tämä asia tuli taas hänen mieleensä, niin se kertoo hänen kampanjansa entistä laajemmasta kytköksestä Venäjään. Taisipa Trump sanoakin, että venäläisillä palvelimilla ei noita viestejä ole.

Lieneekö alkuperäinen suunnitelma ollut estää Hillary Clintonin ehdokkuus? Väliäkö sillä enää on, Trumphan voitti.

lauantai 14. heinäkuuta 2018

perjantai 13. heinäkuuta 2018

Tarujen taru


Tänään Teema esitti Matteo Garronen ohjaaman Tarujen tarun (Tale of Tales, Eurooppa 2015). Suurenoloisesti nimetty elokuva sisältää kolme italialaisen runoilijan Giambattista Basilen (1566-1632) keräämää satua toisiinsa kiedottuna kokonaisuutena. Basilen postuumisti julkaistu satukokoelma on kulunut runsaasti Perraultin ja Grimmin veljesten käsissä, mutta opetuksensa myöhemmät satusedät ovat saaneet jostakin jostakin muualta.

Garrone on valinnut elokuvansa pohjaksi vähemmät tunnettuja satuja, joista on Italiassa kuvattu hienoissa maisemissa visuaalisesti komea elokuva. Tarinat lähtevät liikkeelle kuninkaallisten inhimillisistä ominaisuuksista, himoista, jotka kansa joutuu hallitsijalleen kustantamaan tavalla tai toisella.

Salma Hayekin esittämä kuningatar haluaa tulla raskaaksi hinnalla millä hyvänsä, prinsessa Violetin isä välittää enemmän kirpusta kuin tyttärestään ja kolmas kuningas himoitsee värjärialamaistaan. Näissä tarinoissa paha ei saa palkkaansa, eikä hyvyydestä palkita. Loppukohtaus ihmiset yhteen, mutta lähinnä siksi, että nämä ovat ne henkilöt joiden kanssa on elettävä.

Satujen maailma on niin Perraultin ja Grimmin moraalisten opetusten kyllästämä, että Tarujen taru fantasiamaailmoineen pisti odottamaan milloin tässä elokuvassa päästään "loppuhuipennukseen". Sellaisia ei kuitenkaan tule, ja se tarjosi virkistävän, aikuisen näkökulman satumaailmaan. 


* Kino: Tarujen taru. Ye Areena

tiistai 10. heinäkuuta 2018

Kolmetoista pelastettu Thaimaan luolista


Nyt kun nuorten jalkapallojoukkue ja heidän valmentajansa on pelastettu, niin uutisessa uskalletaan mainita sateen takia loukkuun jääneiden kokonaislukumäärä, kolmetoista. Aikaisemmin uutisoinnissa puhuttu pääasiassa kahdestatoista pelaajasta ja valmentajasta. Toki uutisten seuraaja osaa laskea tästäkin itse lukumäärän, mutta luvun kolmetoista välttely on ollut ilmiselvää.

Luvun 13 taikauskoiselle pelolle on oma sanansa, triskaidekafobia. Maailmalla lentokoneista ja kerrostaloista puuttuu 13. rivi tai kerros kokonaan. Taikauskoa on perusteltu sillä, että viimeisellä ehtoollisella oli kolmetoista osallistujaa (Jeesus ja 12 opetuslasta). Toinen suosittu perustelu pohjaa Ranskan temppeliherrojen pidätykseen perjantaina 13. lokakuuta 1307. Tuskin kumpikaan on pelon taustalla.

Itse asiassa 13 on onnellinen luku. Onnellisten lukujen taustaa ei tunneta, mutta itse onni lienee siinä, että lukujen numeroiden neliöitä yhteenlaskiessa päästään lopulta ykköseen.




maanantai 9. heinäkuuta 2018

Yhdysvaltain itsenäisyysjulistus on vihapuhetta


Amerikkalaiset lehdet saivat viime viikolla hienon uutisotsikon. Facebook tulkitsi Yhdysvaltain itsenäisyysjulistuksen olevan vihapuhetta. Sitä automatisoitu valvonta teettää.

The Liberty Founder Vindicator, pieni teksasilainen sanomalehti, latasi pätkittäin itsenäisyysjulistusta Facebookiin. Kymmenennen pätkän kohdalla alusta ilmoitti, että teksti ei vastaa Facebookin käyttäjäehtoja. Teksti sisälsi vihapuhetta, tarkennettiin julkaisukieltoa.

Vihapuhetta tunnistettiin siis pykälistä 27-31. Liberty Founder Vindicatorin toimittaja arveli, että julkaisukielto tuli sanoista "Indian Savages", "intiaaniraakalaiset". Toimittajan mukaan perustajaisät eivät osanneet 1776 kirjoittaa alkuperäisasukkaista tai alkuperäisistä amerikkalaisista.

Nyttemmin Facebook on kumonnut julkaisukiellon. Raakalaisintiaanit sallitaan osana itsenäisyysjulistusta.


Facebook Blocked – Then Unblocked – Declaration of Independence as Hate Speech. Wrap.

sunnuntai 8. heinäkuuta 2018

Nippu kantaesityksiä

Ihan kaikki säveltäjät ja soittajat eivät mahtuneet pikaiseen näppäykseen.
Tänään Viitasaarella Musiikin ajassa oli sävellyskurssille osallistuneiden nuorten säveltäjien teosten konsertti. Loppukonsertissa kuultiin neljä kantaesitystä eri puolilta maailmaa olevilta säveltäjiltä. Aino Tenkasen Uneen putoan soitti International Comtemporary Ensemble, muiden kappaleet tulkitsi Arditti Quartet. Viitasaaren sävellyskurssin opettajana oli israelilainen Chaya Czernowin.

Seurakuntasalilla oli lyhyt, mutta tiivis konsertti. Nuoret säveltäjät olivat ilmeisen tyytyväisiä lopputulokseen, kättelivät soittajat innokkaasti ja kumarsivat yleisölle ilo kasvoilla.

En osaa arvioida miten sävellykset teknisesti ovat onnistuneet, mutta joko ohjaajasta tai orkesterien samanlaisuudesta johtuen kappaleissa tuntui olevan yhtenäisiä teemoja. Kukin kappale oli kuitenkin omaehtoinen, tunnistettava teos.

Todella uutta ja yllättävää kappaleet eivät tarjonneet, pikemminkin säveltäjät olivat turvautuneet uuden musiikin tuttuihin ja totuttuihin tapoihin ilmaista. Mutta niinhän aloittelevia neuvotaan tekemään oli kyseessä ala mikä tahansa.

Kappaleiden nimet kertovat tunnelmista: Yi-Ting Lun kappale oli Close to Nothing, jossa välillä ei kuulunut melkein mitään. Frej Wedlundin Plasticityssä äänet muovautuivat taipuisasti, mutta jättäen  jälkeensä selkeitä muutoksia. Piyawat Louilarpprasertin pizz...off ei haistatellut, vaan ilmaisi napakasti ja terävästi.

Viitasaaren sävellyskurssille näkyi olevan melkoiset pääsyvaatimukset. Hyvinkin näistä tekijöistä kuullaan vielä.

lauantai 7. heinäkuuta 2018

Havaintoja ja arkea


Kalle Tamminen
Yksinkertaisia runoja
Hai 2014


Kirjastojen kirjojen vaihtopisteet ovat mainioita paikkoja. Usein niistä sattuu sellaisia kirjoja, joihin ei muuten tulisi kiinnittäneeksi huomiota. Viime viikolla tätä kautta käsiini sattui Kalle Tammisen runokokoelma Yksinkertaisia runoja (Hai 2014). Valkeakoskelainen tekijä on kohtalaisesti julkisuutta, muun muassa Yle ja Seura ovat jututtaneet runoilijaa Kalle Päätalon pojanpoikana.

Tamminen kirjoittaa Yksinkertaisissa runoissa arkisista, tavallisen elämän asioista.

Menen parvekkeelle.
Poltan ruokasauhut.
Vesi kulkee rännissä.
Sade on kova ja se hakkaa/lyö lujaa.
Pisarat erottuvat katulampusta.

Arjessa on pieniä iloja ja suruja. Näitä Tamminen ujuttaa arkisen kuvauksen lomaan, ja saa kuitenkin pidettyä ne tavallisen kokoisina. Pienistä iloista tai suruista ei kasva merkitystään suurempia asioita.

Kokoelma jakautuu kahteen osastoon. Ensimmäisessä, Elämässä, pysytään omissa kokemuksissa. Toinen on kertoo kuulluista jutuista, He, joista olen kuullut. Omasta elämästä kertovia runoja on huomattavasti enemmän. Oma elämä on usein yksinäisiä tai yksin koettuja hetkiä.

Tänä yönä odotan jälleen ensilunta. 
Merkit ovat olleet kohdillaan.
Maa on ollut hallainen muutamana aamuna.


Yksinkertaisista runoista jäi mukava tunnelma. Havainnot arjesta on tutunoloisia, arjen kokeminen harmaana ei ole ihmisen perusasetus. Tavallisissa hetkissä on koko elämä, kaikkine väreineen. Toisilta kuulluissa jutuissa on erikoisempia tapahtumia, tosin nekin voi hyvin kuvitella tosiksi. Mutta ei sellaisia asioita tapahdu silloin kun niitä haluaisi tapahtuvan. Ne tulevat yllättäen eikä niihin ole koskaan valmistautunut.

Tammisen runoissa ei tarvitse nopeita hoksottimia. Ne avautuvat lukemisen tahtiin.


perjantai 6. heinäkuuta 2018

Konserttivieras

Eilisessä Keskisuomalaisessa oli Musiikin ajan konserttiarvion yhteydessä kommentteja festivaalivierailta. Toimittaja kysyi meiltä, tai minulta, koska toimittajan tullessa paikalle seuralaiseni katosi.

Pitkäaikainen suunnitelma Musiikin ajassa käymisestä siis toteutui tänä kesänä. Stereotyyppiselle vitsailulle Twitterissä ei oikeastaan ollut perusteita, oli uuden musiikin konserteissa melkein salien täydeltä porukkaa. Eivät nykymusiikin kärjet soittaneet vain harvoille korville.

Musiikin aika jatkuu maanantaihin saakka. Taidan vielä sunnuntaina käydä jotakin kuulemassa.


* Musiikin ajan ohjelma


torstai 5. heinäkuuta 2018

On Musiikin aika: hauskaa yhdessä



Musiikin ajan keskiviikon toisessa konsertissa esiintyi defunensemble vahvistusten kanssa. Konsertin kuudessa kappaleessa liikuttiin maisemista toisiin. Yhteistä kappaleille oli se, että ne olivat yhtä lukuunottamatta uusia, 2010-luvun tuotantoa. Mukana oli yksi tämän vuoden kantaesitys, Taideyliopiston sävellyksen professori Veli-Matti Puumalan Angular Objects in Liquid Time (2018).

Konserttiin oli koottu näytteitä Viitasaarella vierailemassa tai opettamassa olevilta säveltäjiltä. Ensimmäisenä kuultiin tämän vuoden säveltäjävieraan Chaya Czernowinin bassohuiluteos Ina (1988). Saksalais-itävaltalaisen säveltäjä Birgitta Muntendorfin Public Privacy #2 Piano Cover (2013) leikitteli elävän esittäjän ja YouTube-videoiden virtuoosien suhteella.

Musiikin ajan improvisaatiokurssin vetäjän Tomomi Adachin Because the Possibility of a Masterpiece for Electric Guitar, Voice and Intermodulation (2017) uudisti Morton Feldmanin 1960-luvun sähkökitaramahdollisuuksien kartoitusta. Adachin näkemyksessä oli mukana huumoriakin.

Puolalainen Jagoda Szmytka oli luonut musiikillisen näkemyksen sosiaalisen median maailmasta. Se huokui enemmän pessimismiä kuin vastakohtaansa. Esiintyjät olivat selin yleisöön ja kokeilivat tuon tuostakin äänimaailman rajoja.


Vaikka kappaleet olivat kestoltaan lyhyitä (pisin 16 minuuttia), niin silti väliaika konsertissa oli paikallaan. Hetken korvien lepuutus piti mielenkiinnon yllä. 




keskiviikko 4. heinäkuuta 2018

On Musiikin aika: kaksoiskellot



Tiistaina Viitasaarella alkoi Musiikin aika. Keskiviikkona kävimme kuuntelemassa kahta konserttia, ensimmäinen niistä oli saanut otsikon Double Bodies. Ensemble Musikfabrikin kolme jäsentä ensin esitti sooloteoksen omalla instrumentillaan, ja sitten oli yhteissoittoa.

Tämä konsertin rakenne sopi hyvin yleisölle vieraiden soitinten esittelyyn. Marco Blaauw, joka yllä olevassa videossa esittelee soitintaan, soitti kaksoiskellotrumpettia, Christine Chapman kaksoiskellokäyrätorvea ja Melvyn Poore kaksoiskelloeufoniumia. Kaikki ovat vaskisoittimia, joissa oli kaksi runkoa, kaksi torvea, joista toinen soi perinteiseen tapaan ja toinen hieman erikoisemmin.

Poore aloitti soitinesittelyt, kappaleet oli valittu niin, että soitinten rajat ja mahdollisuudet tulivat hyvin esiteltyä. Yhdessä porukka soitti Anthony Braxtonia. Säveltäjän musiikkifilosofia on poikkeuksellinen, Braxtonin kappaleet voi aloittaa ja lopettaa mistä kohdasta tahansa. Hänen toiveensa on, että kesken jäänyttä kappaletta jatkettaisiin joskus toisessa konsertissa. Niinpä Viitasaarella kuultiin Composition 178 ja osia Composition 103:sta. Luultavimmin Ensemble Musikfabrik jatkaa Viitasaarella keskenjäänyttä kappaletta jossakin toisaalla. Siihen asti se soi jossakin universumissa.

Vaskisoittimilla on läheinen suhde ihmisten puheeseen. Puheen ja vaskisoinnin saumattomuutta tai suhdetta tarkasteltiin lähes kaikissa soitetuissa kappaleissa.


tiistai 3. heinäkuuta 2018

Pentti Haanpää -juhlat


Tiistaina Piippolassa järjestettiin Pentti Haanpää -juhlat. Pääteemana juhlinnassa oli Pentti Haanpään museon digitoitujen aineistojen julkaiseminen. Suurin osa kirjallisista aineistoista on päätynyt museoon, vaikka osa onkin muualla, esimerkiksi Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistoissa.

Piippolassa oli ohjelmaa koko päiväksi, muun muassa tutustuminen Haanpään mökkiin Korpelaiseen ja Kari Sallamaan esitelmä Haanpäästa kirjastolla. Kaltion porukalla olimme mukana iltajuhlissa Piippolan ammatti- ja kulttuuriopistolla.

Maija Saarnisto esitteli digitointihankkeen puheenjohtajana aineiston muuttumista sähköiseen muotoon. Aineiston digitoi Kansalliskirjasto Mikkelissä, joten sen säilyminen on turvattu parhaalla mahdollisella tavalla.

Juha Hurme piti juhlaesitelmän Haanpäästä ja eläinten oikeuksista. Hurme lähti esityksessään kaukaa, mutta pääsi nopeasti Haanpään novellien maisemiin. Ihminen on osa luontoa, eikä luonto ole ihmistä varten. Tästä kertoo vastaasanomattomasti ikivanha metsästys- ja kalastustermi 'pyytää'. Saalista pyydetään, sitä ei oteta. Luonto ja ihmisen kohtalo ovat kiinteässä kytköksissä toisiinsa, siitä on esimerkkejä useissa Haanpään novelleissa.

Iltajuhlan päätti Vaara-kollektiivin nukketeatteriesitys Noitaympyrä. Markku Hernetkosken dramatisoima ja ohjaama esitys tiivisti Pate Teikan kujanjuoksun osin nykyaikaistetussa ympäristössä. Voiko täällä menestyä ylipäätään missään polkematta toista heikompaa jalkoihinsa?

Juhlat vetivät auditorion lähes täyteen väkeä. Haanpäätä arvostetaan kotikulmillaan.



maanantai 2. heinäkuuta 2018

Pentti Haanpään museon aineistot digitoitu


Piippolassa, nykyisessä Siikalatvan kunnassa, on kirjaston yhteydessä pieni Pentti Haanpään museo. Nyt museoon kerätty aineisto on digitoitu, ja niiltä osin kuin tekijänoikeuksista on saatu sovittua, niin aineisto on netissä kaikkien tutustuttavissa.

Museon kokoelmiin kuului muun muassa noin 120 Haanpään muistikirjaa, kalenteria ja käsikirjoitusta, joiden avulla kirjailijan ajatuksen kulkuja voi hyvin seurata. Toinen suuri aineisto on Haanpäästä kirjoitettu, josta on koottu viitetietokanta ARTOn yhteyteen.

Jos Piippola ei satu kulkureittien varrelle, niin kannattaa poiketa netissä katsomassa mitä kaikkea oman paikkakunnan kirjailijasuuruudesta on saatu yhteen paikkaan kerättyä.



* Pentti Haanpään museo


sunnuntai 1. heinäkuuta 2018

Järvenpäälle sakkoja matu-lauluista


Kesäkuun lopulla Vantaan käräjäoikeus tuomitsi Jussi Järvenpään kiihotuksesta kansanryhmää kohtaan sakkoihin. Järvenpää on ladannut Youtubeen laulujaan, joiden sanoituksessa ja kuvituksessa tuodaan hyvin selkeästi esille, ettei Järvenpää halua "pakoloisia" Suomeen ja hän kokee islaminuskoiset uhkaksi.

Järvenpää on markkinoinut itseään vara-Irwininä ja Göstana (Jössenä). Youtube-videoiden katsojamäärät on tuhansissa, joten kansansuosiota ei ole suuremmin kertynyt.

Kukaan ei liene yllättynyt, laulaja mukaan lukien, että tuomio tuli. Tuoreimman rallatuksen Järvenpää on ladannut eilen. Pottunokka-videon hän kertoo olevan panettelua, solvaamista ja uhkailua sisältävän kiihotuslaulun. Pätkässä vaaditaan myös sananvapautta takaisin.

Suomessa on edelleen sananvapaus, onhan Järvenpää voinut uusia ralleja yleisön kuultavaksi ladata viranomaisten estämättä. On toinen asia mitä tästä vapaasta toiminnasta seuraa. Nyt oikeus on arvioinut, että lakipykälien edellyttämää asiallisuutta ei ole noudatettu. Järvenpäällä on vastuukannon aika. Se on käräjäoikeuden mukaan 80 päiväsakkoa, hänen tuloillaan 2300 euroa.



LinkWithin

Blog Widget by LinkWithin

Viimeisimmät kirjoitukset