keskiviikko 31. lokakuuta 2018

Alppiapina, Apostolinparta ja kumppanit


Lemmikki- tai kasvatuseläimen merkitseminen virallisiin roturekistereihin ei olekaan niin yksinkertainen tehtävä kuin luulisi. Hippoksella on pitkät ohjeet hevosten nimeämiseen ja raviradoilla kuuleekin vaikka minkälaisia väännöksiä. Samaa nimeä ei saa olla rekisterissä kahta kertaa.

Veli nimesi mäyräkoiriensa pentuja. Niistä tuli Alppiapina, Apostolinparta, Archibald, Arpanoppa ja Atomipommi. Nimet on kapteeni Haddockin haukkumista.

Nämä ovat vain rekisterinimiä, joten ne tuskin jäävät arkiseen käyttöön. Lenkkipolulla tuskin kuullaan kenenkään huutelevan Alppiapinansa perään.



* KoiraNet-jalostustietojärjestelmä


tiistai 30. lokakuuta 2018

Lehtitoukan jäähyväiset


Oulun rautatieaseman lähellä sijainnut Lehtiluukku, mummosta tunnettu divari, on sulkenut ovensa. Divari on auki vielä kerran, perjantaina. Asiakkaat ovat tervetulleita tervehtimään mummoa, Irja Räsästä ja ilmeisimmin myös kaupanpidossa auttanutta pojanpoikaa. Divari toimi siis 1987-2018.

Kesällä julkaistiin Juri Nummelinin toimittama Muistojen divarit (Helmivyö). Sen jutuissa muisteltiin monia edesmenneitä antikvariaatteja ja käytettyjen kirjojen kauppapaikkoja. Nyt Lehtitoukkakin on siirtynyt muistojen divareiden joukkoon.



* Mummo divarissa viimeisen kerran. Facebook-tapahtuma


maanantai 29. lokakuuta 2018

Lehtimies Tintin seikkailut


Viikonloppuna tarkastelin Lehtimies Tintin seikkailuja tarkemmalla silmällä. Vuosina 2015-2018 suomeksi julkaistun kahdeksanosaisen sarjan albumit on Kansallisbibliografiaan kirjattu huomautuksella "suomenkielinen faksimilepainos ranskankielisestä alkuperäislaitoksesta".

Kansallisbibliografian kirjaus antaisi olettaa, että tarjolla olisi alkuperäisin eli siis kaikista ensimmäisin versio kirjamuotoisesta Tintistä. Näin ei kuitenkaan ole. Itse kirjoissa asia on ilmaistu oikein. Ensimmäiseksi ilmestyneessä Lohjenneessa korvassa kerrotaan, että kyse on "suomenkielinen faksimilepainos Lohjenneen korvan vuoden 1938 ranskankielisestä alkuperäislaitoksesta".

Särkynyt korva ilmestyi ensimmäisen kerran albumina jo edellisenä vuotena 1937. Sen jälkeen kustantaja Castermann uudisti Tintti-kirjojen ulkoasun ja alkoi julkaista koko siihenastista sarjaa yhtenäisessä ulkoasussa. Tintti Neuvostojen maassa jäi tekijän tahdosta sarjan ulkopuolelle.

Aivan alkuperäisintä ei siis ole tarjolla. Esimerkiksi Tintti Amerikoissa on julkaisutietojen mukaan "tarkka näköispainos kolmannesta, vuoden 1937 laitoksesta". Kokonaisuudessaan Lehtimies Tintin seikkailut -sarja on Ranskassa (ja Belgiassa) nimetty "vuoden 1938 sarjaksi", ja se siis on "alkuperäislaitoksina" Kansallisbibliografiaan kirjattu.

Toki sarjakuvallinen sisältö on "alkuperäistä" Hergén piirustuspöydältä lähtenyttä. Edellä kuvattu koskee painoasua, kirjapainojen tuottamia esineitä. Suurin sisällöllinen muutos oli se, että kaikkiin albumeihin tuli tämän sarjan myötä neljä värikuvaliitettä.

Ranskaksi tämä vuoden 1938 sarja julkaistiin uudelleen vuonna 2010.



sunnuntai 28. lokakuuta 2018

Les Adventures de Tintin




Erilaisia bibliografioita ja julkaisuluetteloita selatessa löytyi Upi Sorvalin säveltämä ja Big Bad Familyn levyttämä kappale Adventures de Tintin. Tietoverkkojen avulla sen sain heti kuultavaksi.

Soitanto on sen verran menevä ja aihettaan kuvaava, että se kannattaa jakaa eteenpäin.

Olkaa hyvät!

perjantai 26. lokakuuta 2018

Messutarjouksia


Helsingin Kirjamessuilla on myös antikvariaatteja, joista voi hankkia vanhempaa kirjallisuutta. Joidenkin keräilylehtien hinnat saattavat yllättää, niin kuin esimerkiksi Ruudun ensimmäisen numeron hinta. Olen iloinen, että olen säilyttänyt 1970-luvulla divareista hankkimani lehdet. Tuskin tuota hintaa kuitenkaan omasta ajasta ja lukemisesta kärsineestä kappaleesta kuitenkaan saisi.

1970-lukua nykyisin pidetään ylipolitisoituneena aikana. Ruutuunkin meidän ala-asteella olevien poikien keskuudessa hiipi politiikka. Ensimmäisen numeron kannessa on Kosmostrumffi, joka sai jonkun luokkakaverini pohtimaan lehden olevan kommunistinen.

Avaruudenvalloitus oli mitä suurimmassa määrin kansainvälistä kilpajuoksua. Kun Yhdysvallat ehti ensimmäisenä kuuhun, niin Neuvostoliitto ilmoitti ettei sinne ole koskaan pyrkinytkään. Avaruusasema oli siitä tärkeämpi hanke.

Eri leirien avaruuslentäjiä kutsuttiin eri nimillä. Oli astronautteja ja kosmonautteja. Koska avaruusstrumffi oli Ruudussa kosmostrumffi, niin tietenkin lehti oli kommunistinen, ajatteli kaverini.

Itse en osannut kosmonautteja yhdistää kommunismiin. Tuona ystävyyden, yhteistyön ja avunannon aikana suomalaisella näytti olevan paljon otollisemmat mahdollisuudet päästä kosmonautiksi kuin astronautiksi.

Kosmonauttihaaveet kyllä karisivat ensimmäiseen kertaan Linnanmäellä. Ensimmäisen hurskutuslaitteen jälkeen vatsan sisältö tuli ulos. Ei näillä sisuskaluilla päästäisi mistään avaruustesteistä läpi.



torstai 25. lokakuuta 2018

Konstmuseet i Norr


Tänään 1881 syntyi Malagassa, Espanjassa Pablo Picasso. Kuulu taiteilija oli esillä 1960-luvun alussa juuri avatussa Kiirunan kaupungintalossa. Artur von Schmalenseen suunnittelema talo on nyt hylätty Kiirunan kaivoksen syvennyttyä lähes parin kilometrin syvyyteen. Uusi kaupungintalo on tehty osin saman idean varaan, ja se avataan taidenäyttelyn myötä kaikelle kansalle vajaan kuukauden päästä.

Koko Kiirunan kaupungin keskustaa uhkaa pieni sortumavaara -- lähinnä uhan alla on kunnallistekniikka. Viimeksi käydyissä Ruotsin vaaleissa valtion omistaman kaivosyhtiö LKAB:n korvauskäytännöt nousivat yhdeksi vaaliteemaksi. Yhtiö on lupautunut maksamaan kirkon siirtämisen ja lunastamaan purettavia rakennuksia. Osa ehdokkaista piti LKAB:n lupauksia liian avokätisinä.

Kaupunki muuttaa ja uusi kaupungintalo on valmis. Uuden kaupungintalon taidetoimintaa varten on perustettu taidemuseo, Konstmuseet i Norr. Muuttoa seuratessa olen ajatellut, että uuden kaupungintalon avajaisiin olisi pyritty saamaan joku Picasson tapainen maailmantähti. Museo on kuitenkin lähestynyt asiaa toisin. Nyt esille tuodaan pohjoisten taiteilijoiden töitä.

Kiirunasta on viimeisten 50 vuoden aikana tullut erilailla tunnettu paikka. Kiiruna kiinnostaa itsessään.


tiistai 23. lokakuuta 2018

Gabriel March Granados


Lucky Luken perusteella menin väittämään, että Gabriel March Granados olisi saanut pisimmän vankilatuomion. Wikipedia kuitenkin kertoo, että espanjalaisen postinkantajan mielettömän pitkää syytekirjelmää olisi tulkittu väärin. Jos syytekohtia on ollut 42768 kappaletta, niin helpostihan journalisteilta jää koko asiakirja tutustumatta.

Verkkosanakirjan mukaan pisimmän oikean tuomion saanut on thaimaalainen pyramidihuijari Chamoy Thipyaso, jolle luettiin 1989 141675 vuoden tuomio. Kuten näiden pitkien tuomioiden logiikkaan kuuluu, niin Thipyaso laskettiin vapaalle reilun kahdeksan vuoden jälkeen. Tuomio on ilmeisesti yhteensovitettu: 141675 vuotta tulee kun kerrotaan 16231 huijattua reilulla kahdeksalla vuodella.

Eniten elinkautisia on saanut yhdysvaltalainen Oklahoman pommittaja Terry Nichols, yhteensä 162 kappaletta. Vuonna 1995 tuomittu Nichols istuu edelleen.


maanantai 22. lokakuuta 2018

Uusi tohtori


Yle on esittänyt nyt kolme jaksoa kolmannentoista Tohtorin seikkailuja. BBC:n Doctor Whota on tähän mennessä esittänyt 12 miesnäyttelijää, nyt on vuorossa ensimmäinen nainen, Jodie Whittaker.

Whittaker tuntuu kolmen jakson perusteella istuvan hyvin rooliin. Vaikka tohtorin ulkomuoto regeneraatioissa muuttuu, niin tietyt luonteenpiirteet säilyvät samoina. Kolmastoista tohtori tuntuu olen muutamaan edeltäjäänsä lennokkaampi ja vauhdikkaampi. Tyyli toimia on tuttu ja turvallinen.

Kolmannessa jaksossa tohtori kumppaneineen on 1950-luvun Alabamassa. Tardis ei halunnut viedä joukkoa takaisin Sheffieldiin, vaan Montgomeryn kaupungissa oli hoidettavana tärkeämpiä hommia. Joku tulevaisuudesta halusi estää Rosa Parksin istumisen väärällä penkillä linja-autossa.

Tällä kertaa tehtävä ei ollut muuttaa historiaa, vaan pitää se entisenlaisena. Nykyajan näkökulmasta 1950-luvun Yhdysvaltain etelävaltiot olivat melko vastenmielistä seutua. Asenteet ovat muuttuneet, mutta paljon on vielä tekemättä.

Täällä Suomessakin on keskusteltu missä kulkee ihmisoikeusuudistusten rajat. Mitä ihmisten tulisi sietää ja mitä ei. Tuskin kuitenkaan koskaan ihmisoikeudet ovat niin hyvällä tolalla, ettei uudistustarpeita olisi olemassa.



* Doctor Who. Areena

lauantai 20. lokakuuta 2018

Operaatio Finlandia


Kirjailija Arto Paasilinnan mielessä käytiin kesällä 1977 Ruotsin ja Suomen välinen sota. Siitä syntyi Paasilinnan esikoisteos, joka julkaistiin 1972. Edesmenneen kirjailijan muistoksi verestin muistoja humoreskista Radioteatterin kuunnelmalla.

Kiintoisa oli nyt kuulla perusteet sille, mikä sai ruotsalaiset hyökkäämään Suomeen. Taustatekijöinä oli suomalaisten huono maine ja äärioikeiston nousu. Fasistit saivat parlamenttivaaleissa 20 prosentin kannatuksen ja toisella äärilaidalla oli vain kaksi suomalaissyntyistä kommunistia.

Pitäisikö nyt olla huolissaan? Sotaa edelsi Ahvenanmaan tilanteen kärjistyminen, Ruotsista tuli koko joukko natseja saarimaakuntaan ja ajoi pois suomalaiset poliisivoimat.

Mikä lienee Jimmie Äkessonin kanta Ahvenanmaan valtiolliseen yhteyteen? Googlailemalla ei tähän löydy vastausta.

Kuunnelman lopussa Paasilinna pahoittelee sotahulluuden iskemistä. Puolentoista kuukauden sodan olisi nopeampaankin voinut lopettaa. Lisäksi kirjailija pidätti itselleen oikeuden määrätä mahdollisen sodan kulusta.

Enää ei ole tulossa muutoksia käsikirjoitukseen tai julkaistuun tekstiin. Sen on oltava vain näin, vaikka vaihtoehtohistorian sivustolla joku muuta miettiikin. (kuva linkatulta sivustolta)

Kätevin on kuunnella Radioteatterin tuotos.


* Operaatio Finlandia. Areena





keskiviikko 17. lokakuuta 2018

Kadonneen kirjaston etsijät



Aleksandrian kirjaston kohtalo ja mahdollinen pelastaminen varhaiskeskiaikana ovat monien seikkailutarinoiden aiheena. Sarjakuvissakin kirjojen ja niiden sisältämän viisauden periytymistä on pohdittu. Luetuin tarinoista lienee Don Rosan Kadonneen kirjaston vartijat.

Piko ja Fantasio ovat myös kirjaviisauden jäljillä Sniper Alleyn pikkolopojassa (Egmont 2014). Kun sisällissota hieman taukoaa, amerikkalaiset mafiosot pakottavat tunnetut seikkailijat aarteen perään. Kirjat olisi muka myyty ja saadut varat olisivat jossakin Länsi-Afrikassa.

Timbuktussa on tosiaan huomattavia yksityisiä kirjastoja, joissa on todella vanhoja käsikirjoituksia. Ehkä jotain sellaistakin, jonka on luultu jo kadonneen. Aivan ilmasta ei siis ajatusta aavikon keskellä sijaitsevasta kirja-aarteesta ole keksitty.

Vehlmanin ja Yoannin tekemä seikkailu on vauhdikas ja sopivalla huumorilla höystetty. Indiana Jonesia ja kumppaneita on myös saatu ujutettua mukaan.




maanantai 15. lokakuuta 2018

Vehkoo ja Vihan ja inhon internet


Oululainen kaupunginvaltuutettu Junes Lokka on kokenut kunniansa tulleen loukatuksi, koska toimittaja Johanna Vehkoo on kutsunut häntä natsiksi ja rasistiksi. Asia menee oikeuden käsiteltäväksi. Tästä innostuneena Lokka on tehnyt myös toisen rikosilmoituksen kunnianloukkauksesta samasta syystä.

Tilanne on kuin muinaiselta koulunpihalta. Koulukas ärsyttää toista niin kauan, että tämä suuttuu ja sanoo pahasti takaisin. Tällöin ärsyttäjä ryntää opettajan luo ja valittaa: "Johanna sanoi pahasti!"

Toimintamalli on tuttu myös Vehkoon käsikirjoittamasta ja Emmi Niemisen piirtämästä Vihan ja inhon internetistä. Viime viikolla Nieminen ja sarjakuva-albumi olivat esillä Isossa-Britannissa Lakesin sarjakuvafestivaaleilla.

Sinänsä Lokan kannattaisi miettiä toimintatapojaan. Rikosilmoitukset ovat kiusaamisen jatkamista. Ne myös ovat hänen oman agendansa vastaisia, jos nimittäin tavoitteena on puhua julkisesti "asioista niiden oikeilla nimillä". Oikeuskäytäntö vihapuheen osalta tiukentuu myös Lokan masinoimissa oikeudenkäynneissä, ja ennemmin tai myöhemmin tiukentunut käytäntö iskee häntä itseään vastaan. Omissa asioissaan Lokka ei tunnu oikeutta kunnioittavan.


sunnuntai 14. lokakuuta 2018

Ranskalaiset cowboyt




Lucky Luke jatkaa uusia seikkailujaan. Nyt Lehtipisteissä on Kid Luckyn, nuoren Lucky Luken, seikkailuja otsikolla Seuraa nuolta (Egmont 2018). Achdé on sisäistänyt Morrisin kädenjäljen niin hyvin, että ihan aiheellisesti nimiösivulle on lisätty työn tehdyn ”Morrisia mukaillen”.

Seuraa nuolta sisältää lyhyitä tarinoita, joiden mitta vaihtelee yhden rivin stripistä kuuden sivun johdantoon. Pääosa sarjakuvista on sivun mittaisia. Humorististen juttujen alle Achdé on lisännyt lyhyitä tietoiskuja villin lännen maailmasta. 

Esimerkiksi ”tiesitkö tämän? Kaikkein pisimmän vankilatuomion on saanut valtion palkkalistoilla ollut postinkantaja Gabriel March Granados, joka tuomittiin 384912 vuodeksi vankilaan, koska hän jätti toimittamatta 42768 kirjettä. Luojan kiitos hänen ei tarvinnut viettää kiven sisässä tuomiostaan kuin 14 vuotta.”



Lapsena on hieman hankala ymmärtää, että keskeiset villiä länttä kuvaavat sarjakuvat eivät olleet amerikkalaisia. Lucky Luke oli ranskalais-belgialainen ja Pecos Bill italialainen. Sittemmin villin lännen universaali luonne on hahmottunut paremmin.

Yhdessä kokoelman sarjakuvassa käsittelee tätä ongelmaa. Ranskalaisia cowboyta on ollut olemassa, erityisesti Etelä-Ranskassa Camarguessa Rhonen suistossa (nykyisin riisinviljelyalue!), Etelä-Amerikan Guayanassa ja Tyynen valtameren Uudessa-Kaledoniassa. Mutta heillä ei ollut hevosia, lassoja, Colteja tai kiväärejä. Kuten Kid Luke koulukavereineen toteaa tuollainen cowboy ei ole uskottava, ei edes Ranskassa.

Ei siis ihme, että Morris 1940-luvulla sijoitti sankarinsa Yhdysvaltoihin. Viihdeteollisuus jo varhain oli tehnyt villistä lännestä myyttisen, hatarasti todellisuuteen perustuvan paikan. Sinne sopi kaikkien mennä pohtimaan vapauden ja velvollisuuden suhteita.


* Suomentaja Mirka Ulannon pohdintoja albumin kääntämisestä
* Albumin esittely kustantajan blogissa


perjantai 12. lokakuuta 2018

Niinistön huoli


Tasavallan presidentti Sauli Niinistö ilmaisi huolensa rahan lisääntymisestä maailmassa. Huoli on aiheellinen, mutta Niinistön ajatteleman talousjärjestelmän kannalta 20 vuotta myöhässä.

Ennen ajateltiin, että kaikki maailmassa oleva raha vastaa kaikkea maailman omaisuutta. Suomen pankki saattoi kiihdyttää inflaatiota seteleiden määrää lisäämällä, koska rahan määrän lisääntyminen pienensi niiden arvoa. Nykyisessä maailmassa on tilanne toinen. Bitteinä liikkuvan rahan ja omaisuuden välinen kytkös on kadonnut.

Uutta rahaa luodaan huomattavan paljon yksityisesti lainoja myöntämällä. Antaessaan lainan pankki luo rahan omaan taseeseensa. Kun laina on maksettu, luotu raha on kadonnut.

Pankkien antamien valtavien velkojen viimesijaisina takaajina ovat valtiot. Finanssimarkkinoiden takuuna on valtioiden obligaatioita ja muita velkakirjoja, ja korttitalojen sortuessa vastuu kaatuu lopulta valtioiden kannettavaksi. Valtioiden kyky ottaa velkaa määrittelee finanssimaailman kokoa. Se on markkinoilla käytössä päivittäin täyteen mittaansa.

Tuhannen euroa kuukaudessa saavan eläkeläisen on tingittävä hyvinvoinnistaan ja osallistuttava finanssijärjestelmän vakauteen etuuksien leikkausten ja heikennysten kautta. Valtiot pystyvät "tuottamaan" finanssijärjestelmän tarvitsemia velkakirjoja ainoastaan "valtiontalouden vakauttamisen" kautta. Kansalaisten on velkaannuttava yksityisesti ja julkisesti, jotta finanssipääoma voisi kasvaa.

Rahan määrää voisi ehkä hillitä verotuksella. Sitä on ehdotettu heti Bretton-Woods -järjestelmän sorruttua 1972. Vaihdettaessa rahaa valuutasta toiseen valtiot ottaisivat promillen tai pari itselleen. Sittemmin on ehdotettu osakekauppaveroja. Näitä Niinistö ei ole kannattanut aikaisemmalla poliittisella urallaan.



torstai 11. lokakuuta 2018

Pyhillä paikoilla



Suomen luolat -teoksen toimittanut parivaljakko Tuomo Kesäläinen ja Aimo Kejonen ovat jatkaneet suomalaisen luonnon kartoitusta. Uudessa kirjassa esitellään Suomen luonnon pyhiä paikkoja esihistoriasta lähihistoriaan saakka. Kaikkiaan kirjaan on otettu sata kohdetta eri puolilta maata.

Jos ajatellaan Suomen pyhiä paikkoja, ensimmäisenä tulee mieleen Ukonsaari (Äijih) Inarinjärvessä. Se on tietenkin mukana teoksessa. Ensimmäinen esitelty kohde on myös monille tuttu, Astuvansalmi Mikkelissä.

Pyhät paikat on jaoteltu niiden käyttötarkoituksen, tai oletetun käytön mukaan. Ensimmäisenä on kalliomaalaustemppeleitä, siitä edetään hiisien, rajojen, vuorten, seitojen kautta pyhiin ja parantaviin lähteisiin. Historiallisen ajan paikat ovat monimuotoisempia, niihin kuuluu muun muassa puita, voimapaikkoja ja jatulintarhoja.

Luonnonmuodostelmat ovat ihmisyhteisöissä saaneet erityisiä merkityksiä. Monin paikoin paikan henki saa edelleenkin tuntemaan jotakin erilaista, arjesta poikkeavaa. Esimerkiksi maisemasta haltioituu aika usein.

Samaa ovat kokeneet menneisyyden ihmiset. Paikoille on alkanut kertyä kulttuurihistoriaa ja muistitietoa. Tarinat ovat eläneet ja osin kadonneet yhteisöjen mukana.

Nämä sata Kesäläisen ja Kejosen valitsemaa paikkaa ovat kaikki omalla tavallaan vaikuttavia. Niitä kannattaa poiketa katsomaan ja ihmettelemään, mikäli matka kulkee liki.



* Suomen luonnon pyhät paikat. Salakirjat


maanantai 8. lokakuuta 2018

Epämielyttävä totuus 2


Sunnuntaina Kuopion Vilimeillä esitettiin Al Goren ilmastotaistelusta kertova dokumentti Epämielyttävä totuus 2 (USA 2017). Entinen varapresidentti sai dokumentin ensimmäisestä osasta (2006) kaksi Oscaria, Jatko-osakin huomioitiin palkintoehdokkuudella Briteissä.

Gore on tehnyt työtä ilmastonmuutosta vastaan pitkään. Poliitikkona ja entisenä poliitikkona hänen vahvuutensa on erilaiset neuvottelut maailman johtajien kanssa. Filmi korosti Goren työtä matkasaarnaajana ja Pariisin ilmastosopimuksen neuvotteluissa. Dokumentti huipentuu sopimuksen hyväksymiseen. Lopussa on kuitenkin luvassa lässähdys Donald J. Trumpin vuoksi.

Positiivisena asiana elokuvasta jäi mieleen aurinkopaneeleiden voittokulku. Tämä uusiutuva energia on todella lyönyt läpi, ja aurinkovoimaa hyödynnetään jopa punaniskojen Teksasissa ilman poliitikkojen myötävaikutusta.

Mökilläni on kaksi aurinkopaneelia (kuvassa) ja olen niihin ollut hyvin tyytyväinen. Tuskin tulevaisuudessa tulee tarvetta liittyä valtakunnalliseen sähköverkkoon ja lisätä fossiilisten polttoaineiden kulutusta.

Maanantain uutiset ovat kertoneet monenlaista ilmastonlämpenemisen torjunnan tarpeesta. Ongelma on poliittinen, ei tekninen. Haaveet biopolttoaineista on syytä haudata, lihaa pitäisi syödä vähemmän ja metsien olisi annettava kasvaa vanhemmiksi.

Oleellisinta nyt olisi, että oikeanlaiset poliitikot saisivat tukea. Maailma voisi olla toisenlainen, jos Al Gore olisi valittu. Itse asiassa Gore sai puoli miljoonaa ääntä enemmän kuin George W. Bush, mutta vaalijärjestelmän vuoksi hän ei tullut valituksi. Kaksi Oscaria elokuvasta lienee laiha lohdutus.

Äänestävät kansalaiset osataan saada "kriisitietoisiksi" kun kyse taloudesta ja rahasta. Mutta kuka osaisi hoitaa homman, kun kyseessä on terveys ja tulevaisuus?





lauantai 6. lokakuuta 2018

Kössi Kenguru avaruudessa


Huomenna on Kuopiossa Scifi-Vilimeillä mahdollisuus nähdä animaatio Kössi Kenguru avaruudessa (Suomi 1972). Kuten tämänvuotisten Vilimien nimi kertoo, niin pääteemana on science fiction. Sunnuntain ensimmäinen lapsille suunnattu elokuva on siis valittu teemaa ajatellen.

Kino Kuvakukossa huomenna nähdään myös Georges Méliès'n Matka kuuhun (1902) uudelleen restauroituna versiona ja Epämielyttävä totuus 2 ilmakehätutkija Tero Mielosen esittelemänä. Muitakin elokuvia on tarjolla.

Tänä vuonna Kössi Kenguru täyttää 50 vuotta. Vuonna 1968 valmistui pala-animaation ensimmäinen lyhäri. Heikki Prepulan luoma hahmo on television ja valkokankaiden lisäksi seikkaillut sarjakuvassa. Se ilmestyi Me-lehdessä vuosina 1972-1990.

Kössin tuoreimmat seikkailut ovat vuodelta 2002.



tiistai 2. lokakuuta 2018

Mikki Hiiri ja verot


Yksi Ronald Reaganin tunnetuista ajatuksista oli se, että kommunististen maiden taloudenhoito oli "Mikki Hiiri taloutta". Ei siis järin hyvissä kantimissa, ainakaan antikommunistin mielestä. Anekdootti tuli mieleen lukiessa Maailman paras Mikki Hiiri (Sanoma 2018) koostetta. Mikin 90-vuotisjuhlien kunniaksi kustannettu alkaa Floyd Gottfredsonin tarinalla Suurverolan varjokuningas vuodelta 1937.


Eurooppalainen kuningaskunta on pulassa tuhlailevan ja juhlivan kuninkaansa vuoksi. Ulkomaiden lainahanat on laitettu kiinni. Diplomaatit keksivät ratkaisuksi kuninkaan kanssa täysin yhdennäköisen Mikki Hiiren. Kuningas voisi lähteä hummailemaan ulkomaille ja Mikki ottaisi maan ohjat käsiinsä.


Suurverolan kuninkaana Mikki noudattaa hyvin samanlaista talouspolitiikkaan kuin Ronald Reagan teki. Reagan laski korkeimman liittovaltion tuloveroprosentin 70:stä 28:aan. Menojakin taidettiin yritä hillitä, mutta leikkaukset tosin söi ylimääräiset satsaukset tähtien sotaan.

Että sellaista Mikki Hiiri -taloutta.



maanantai 1. lokakuuta 2018

Kirjoituksia montusta



Läskimooseksen uusin numero 43/2018 valottaa Läskimooseksen odotusta ja pyhien tekstien alkuperää. Lehden otsikkona on Shit Happens, aina jutut eivät mene niin kuin on suunniteltu. Kertoja ja Kalevi ovat varautuneet hyvin Läskimooseksen tulemiseen. He olivat varastoineet ruokaa ja kaivautuneet monttuun. Mutta Läskimooseksen päivä tuli ja meni, ja monta päivää sen jälkeen, eikä Läskimoosestta näkynyt ja kuulunut.

Kertoja oli kanavoinut Ohton sanoja konekirjoituskoneen kautta. Tekstien merkitys ei menettänyt merkitystään heti, kertoja alkoi epäillä. Hän ei enää meta-asioita pohtiessaan voinut kanavoida.

Mikä meni pieleen? Kertoja omassa kyvyttömyydessään päätti antaa Kalevin kanavoida. Hän sulki hänet monttuun ja edellytti nakutuksen jatkuvan. Odotukset olivat korkealla.

Lopulta kaikki päätyi saunan kiukaaseen. Huonosti palava paperi vaati bensaa syttyäkseen.

Läskimooseksen legenda on täynnä turhautumista ja samojen asioiden kertaamista eri kuvin ja sanoin. Kirjoitusten sananmukainen uskominen ei ole toivottavaa Läskimooseksenkaan kannalta, siksi teksteissä on kerrostumia, vaihtoehtoisia tarinoita, joiden ydinkään ei aina ole välttämättä sama. Ja silti se on sama.

Sisäinen ristiriita on lehden seuraajaa helpottava asia. Asiat voivat olla kerrotulla tavalla, tai sitten sillä toisella tai kolmannella tavalla. Silti asia ei ole lukijan ratkaistavissa, vaan kaikki kerrotut asiat ovat yhtäläisesti totena pidettäviä.

Kertojan tuskastuminen ja Kalevin kanavoinnin epäonnistuminen, varmuuden saaminen, tarjoavat lohtua Läskimooseksen seuraajalle. Mikäpä minä olen tarinan kulkua selittämään, jos kertojakaan ei ole siihen kelvollinen. Varmuutta ei voi vaatia, täytyy vain odottaa viimeistä ruutua.

Ja olisi varmaan kerettiläistä lausua ennakkoarvioita sen sisällöstä.

En kuitenkaan Läskimooses-kokoelmaani saunan sytyiksi käytä.


LinkWithin

Blog Widget by LinkWithin

Viimeisimmät kirjoitukset