keskiviikko 3. heinäkuuta 2019

Kvaakissa




Aino Louhi


Suuri Kurpitsa

maanantai 17. kesäkuuta 2019

Sodassa ja rakkaudessa



Kirjauutuus:



Kustantamo Helmivyö


lauantai 8. kesäkuuta 2019

torstai 30. toukokuuta 2019

Yhdysvaltain osavaltiot valtakunnallisen politiikan välineinä

Lähde: Wikipedia

Suomenkin uutisissa on tarkkaan seurattu Yhdysvaltain aborttilainsäädännön muutoksia. Republikaanit ovat ajaneet useissa osavaltioissa läpi lakeja, jotka käytännössä kieltävät abortin kokonaan kieltämällä sen kuudennen raskausviikon jälkeen. Tuossa vaiheessa raskautta äiti useimmiten ei edes tiedä odottavansa.

Ajatus on osavaltioiden lainsäädännön kautta saada muutettua koko maata koskevaa laintulkintaa siten, että abortti tulisi kielletyksi. Naisten oikeutta omaan ruumiiseensa vastustavat saivat propagandavoiton kun pienen pieni Saybie-vauva säilyi hengissä. Saybie oli kooltaan pieni, mutta Suomessakin on varhaisemmassa vaiheessa syntyneita lapsia selvinnyt keskoshoidon avulla hengissä.

Vähemmälle huomiolle on jäänyt demokraattien ajama muutos presidentinvaaleihin. Kongressissa muutosta vaalilakiin on ajettu jo 50 vuotta, mutta se ei ole juurikaan edistynyt. George W. Bushin ja Donald J. Trumpin valinta valitsijamiesten äänillä ovat saaneet republikaanit pitäytymään nykyisessä käytännössä.

Jo vuodesta 2007 lähtien osavaltioissa on muutettu tapaa valita valitsijamiehet. Tuolloin Marylandissa muutettiin osavaltion lakia niin, että osavaltion valitsijamiehet tulevat äänestämään sitä ehdokasta, joka on saanut valtakunnallisesti eniten ääniä. Valitsijamiehet eivät siis välttämättä äänestä omassa osavaltiossa suosituinta ehdokasta vaan koko maan ykköstä.

Tällainen muutos on huomattavasti helpompi tehdä kuin kumota perustuslakiin muinoin tehty lisäys. Perustuslakihan jättää osavaltioiden päätettäväksi miten ne edellyttävät valitsijamiestensä äänestävän lopullisessa presidentinvaalissa. Nyt toukokuussa 2019 Uusi Meksiko päätyi viidentenätoista äänestysalueena samanlaiseen päätökseen Marylandin kanssa. Nykyisen tilanteen perusteella seuraavissa vaaleissa eniten ääniä saanut ehdokas tulee saamaan ainakin 189 ääntä valitsijakokouksessa.



Vastaava muutos on käsittelyssä kymmenessä osavaltiossa. Jos niistä suurin osa siirtyy äänestämään valtakunnallisesti eniten ääniä saanutta, niin jatkossa Yhdysvaltain presidentiksi tulee valtakunnallisesti eniten ääniä saanut. Jos valitsijamiesten enemmistö on sitoutunut valtakunnalliseen tulokseen, niin on kongressissakin helpompi muuttaa perustuslakia. Koska muutos on jo käytännössä tapahtunut.



perjantai 24. toukokuuta 2019

Daniel Cajanuksen tarina - uusi laitos



Alkuvuodesta myin viimeiset kappaleet suomentamastani Thomas Boremanin Daniel Cajanuksen tarinasta. Kainuun tulevan Cajanus-kesän myötä kirjaa on kysytty ja siksipä Kustantamo Helmivyön avustuksella kirjasta on julkaistu toinen laitos.


* Daniel Cajanuksen tarina. bod.fi

sunnuntai 19. toukokuuta 2019

Pursiaisen perustulo



Hei, perustetaan sellainen perustulo, että tulostetaan kaikille ihmisille tosi paljon rahaa. Tietenkin näin voidaan tehdä, mutta hyvien asioiden määrä maailmassa ei lisäänny ollenkaan, sillä että me jaetaan rahaa. Se totta kai voi vaikuttaa siihen miten hyvät asiat jakautuvat maailmassa, mutta se ei tässä mielessä eroa mitenkään... Se on vain tosi huono tapa verottaa ja tehdä tulonsiirtoja. 

Heikki Pursiainen on kirjoittanut pamfletin Olette kaikki väärässä (Tammi 2019). Teoksessa Pursiainen käy läpi viime aikoina käytettyjä julkisia puheenvuoroja ja kertoo miten argumentointi yhteiskunnallisissa asioissa niissä ontuu.

Pursiainen oli kertomassa kirjastaan Kalle Haatasen ohjelmassa loppumassa olevalla viikolla. Jo radiohaastattelun perusteella käy ilmi, että Pursiainen peilaa toisten perusteltuja näkemyksiä maailmasta omaan maailmankuvaansa.

Haastattelussa Pursiainen ensimmäiseksi tyrmää Antti Nylenin ajatuksen taiteilijapalkasta. Hän suositteli Nylenille oikeisiin töihin menemistä. Valtiolla ei voi olla velvollisuutta tukea taiteilijoita. Pursiainen vertaa taiteilijoita poliiseihin ja sairaanhoitajiin. Jälkimmäisille maksetaan palkkaa työstä yhteiskunnan turvallisuuden ja hoivan vuoksi, ei siksi, että joku haluaa olla poliisi tai sairaanhoitaja.

Pursiainen on lukenyt Nyleninsä huonosti. Poliisina ja sairaanhoitajana toimimista on usein sanottu kutsumusammateiksi, molemmille on yhteiskunnassa asetettu vaatimuksia, jotka ulottuvat työajan ulkopuolelle. Taiteilijana oleminen on myös kutsumusammatti, ilman taidetta ja kulttuuria yhteiskuntaa ei olisi olemassa.

Ylle kirjattu sitaatti on Pursiaisen radiossa kertoma kiteytys perustulon vastustamiselle. Yksinkertaistetusti perustulo olisi nykyisestä poikkeavaa tulonjakoa, verotusta, ja siksi sitä on vastustettava. Perustulon kaltaisia asioita Pursiaisen mielestä ei voi luoda nykyisin olemassa olevilla rahoilla, vaan niitä varten olisi luotava uutta rahaa. Näin Pursiaisen ajattelussa perustulo jää ikuisesti toteutumattomaksi, koska uuden rahan painaminen vähentää arvoa olemassa olevilta "hyviltä asioilta".

Tällaiset pamfletit ovat hämmentämistä ja yhteiskunnallisen eteenpäin menemisen hidastamista. Miksi jonkun Heikki Pursiaisen maailmankuvan pitäisi olla osa keskustelua, kun samoista aiheista on valtavasti oikeata tieteellistä tutkimusta?



keskiviikko 8. toukokuuta 2019

Kuoreen kalastus



"Kuoreen lippoaminen on siitä erityinen kalastuksen muoto, että siinä kateutta ei tunneta", kirjoitti Ilta-Sanomat vuosi sitten. Toukokuussa kuore eli norssi nousee koskiin kutemaan ja parin päivän ajan sitä saa lippoamalla ämpäritolkulla. Kaloja riittää kaikille halukkaille, kunhan sattuu paikalle oikeaan aikaan. Yleensä kuoreiden ajatellaan nousevan viikon, puolentoista jäidenlähdön jälkeen.

Vain muutamana päivänä pyydettävä kuore on käytännössä kaikkialla valtion kalastusluvalla vapaasti pyydettävä. Kuoretta saa tietyin paikoin lipota myös sellaisissa vesissä joissa kalastus on muuten kokonaan kielletty. Kalalla ei ole juurikaan taloudellista merkitystä, joten erillisiä lupia sitä varten ei yleensä tarvita.

Facebook on kuitenkin sellainen paikka, jossa kuoreen lippoaminenkin muuttuu kalakateuden kohteeksi. Suosittaisin, että jos näkee lippoajia, niin menee heitä jututtamaan. Silloin saa itselleenkin ämpärillisen tai pari kaloja mukaansa. Älykännykällä näköetäisyydelta napattu kuva ja facebookiin saatteeksi kirjoitetut sadattelut eivät kuulu hyviin tapoihin.




sunnuntai 5. toukokuuta 2019

Ruokinta-automaatit


Syksyllä varustauduin luontokappaleiden talviruokintaan kahdella automaatilla. Oraville hankin toisen ja linnuille oli jo aikaisemmin hankittu lintulauta. Aina asiat eivät kuitenkaan mene niin kuin ihmiset ovat ne suunnitelleet.

Tiaiset kävivät koko talven heille varatulla lintulaudalla syömässä auringonkukansiemeniä. Närhet isompina lintuina eivät mahtuneet lintulaudalle. Jonkin aikaa he tyytyivät syömään tinttien maahanpudottamia siemeniä.

Oraville varatut maapähkinät kiinnostivat närhiä enemmän. Ne aloittivat systemaattisen puun nokkimisen, ja eipä aikaakaan kun orava-automaatin muovilevy lähti urastaan irti. Maapähkinät menivät närhien suihin. Kun automaatti oli rikottu, myös pienemmät tintit intoutuivat pähkinöistä.

Oravat eivät koskaan oppineet käyttämään heille varattua automaattia. Yksi vierailija siinä osasi käydä, mutta kaksi vakioasukasta ajoivat sen pois reviiriltään. Temmellys mäntyjen rungoilla oli melkoinen. Ne kävivät lintulaudalla syömässä siemeniä.

Nyt toukokuun lumien aikana lintulaudalle on tullut uusi asiakaskunta. Järripeipot ja vihervarpuset orava kuitenkin pyrki ajamaan pois. Lisäksi orava järsi siementen syöttöaukon muovin, jolloin koko automaatin sisältö valui maahan. Varhaiset muuttajat saivat maasta saaliin.

Tällä ruokintakaudella siis linnut rikkoivat orava-automaatin ja orava lintulaudan. Ei ihmisen sopuisaksi ajattelema asetelma toiminut.




 

keskiviikko 1. toukokuuta 2019

Ensin työ, sitten leikki



Vapun riemuksi Iltalehti on hommannut oikeudet esittää Spede Pasasen Naisen logiikka (Suomi 1999) -elokuvan nettisivuillaan. Harva on filmin nähnyt, koska sitä ei elokuvateatterikierroksen jälkeen ole ollut saatavilla missään. Elokuvissa pätkän näki noin 900 maksanutta katsojaa. Monilla paikkakunnilla, kuten Oulussa, elokuvaa ei otettu teattereihin ollenkaan.

Lopputekstien mukaan filmi on valmistunut 1998. Teatterilevityksessä oli yksi kopio kahden viikon ajan, ensin Helsingissä ja sitten Tampereella. Aamulehden Reijo Noukka arvioi filmiä näin: "Miksi Speden kahdeksan vuotta teon alla ollut Naisen logiikka ei sitten vedä? Se on tehty elokuvasäätiön tuella, mutta se on tyypillinen televisioon sopiva sketsikokoelma, jossa ei ole kunnon juonta lainkaan."


Spede Pasanen oli saanut tukea elokuvan tekemiseen 1991. Käsikirjoitus koostui Speden televisiolle kirjoittamista sketseistä. Heti tehtynä idea olisi saattanut toimia, olihan Spede Show suosittu ja Naisen logiikka oli ohjelman vakio-osuus. Erinäisistä syistä tekeminen viivästyi ja viivästyi.

Täyttääkseen tuen (1,1 miljoonaa markkaa) ehdot lopulta kesällä 1997 kuvattiin kotivideomainen filmi. Pasanen varmisti elokuvasäätiöltä, että yhden kopion levitys täyttäisi tuen ehdot. Ja pitkin hampain säätiön piti se hyväksyä. Silti kopion levittäminen venyi lokakuulle 1999.

Ei ole mikään ihme, että filmiä ei ole nähty sittemmin. 1980-luvun sovinistinen miesselittäminen muuttui 1990-luvulle tultaessa lähtökohdiltaan huvittavasta vaivaannuttavaksi. Lopulta elokuvassa ei ole vanhoja sketsejä käytännössä lainkaan, ja sankareina lopussa ovat ovelat naiset. Seksististä asetelmaa Pasanen ei kyennyt muuttamaan toiseksi pitämällä huumorin mukana.



* Naisen logiikka. Elonet

sunnuntai 21. huhtikuuta 2019

Yhdysvaltain armeija tutkii: Mämmi


Paranormaalien ilmiöiden yhteydessä usein kerrotaan, että asiaan kannattaa suhtautua vakavasti. Yhdysvaltain armeijakin on selvitellyt/tutkinut tätä ilmiötä. Jos ei voida vedota armeijan tutkimusaineistoihin, niin aina löytyy joku armeijasta eläkkeelle jäänyt upseeri, joka voi kertoa asiasta tarkemmin.

Pentagonin alaisuudessa on vaikka mitä. Organisaatio on valtava ja sillä ei ole niukkuutta rahoituksesta. Kaikkea sodissa mahdollisesti hyväksikäytettävää on tutkittu ja tutkitaan.

Yhdysvaltain armeija on tutkinut myös mämmiä. Yle Radio1:n arkisto-ohjelmassa vuodelta 1996 dosentti Hely Tuorila kertoi tutkimuksista, joilla selvitettiin sotilaiden suhtautumista etnisiin, erikoisiin ruokalajeihin. Yksi ruokalajeista oli mämmi.

Huolto on armeijan selkäranka. Jos muonamestarilla ei ole antaa sotilaille normaaleja ruoka-annoksia, niin täytyy turvautua siihen mitä on tarjolla. Tutkimuksessa johon Tuorila osallistui etsittiin keinoja saada sotilaat syömään sitä mitä on tarjolla.

Mämminsyöjät oli jaettu kolmeen eri ryhmään. Ensimmäiselle tuotiin ruoka eteen ilman selittelyjä, toiselle kerrottiin nimi ("Finnish Pudding") ja kolmannelle selvitettiin tarkasti mämmin ainesosat ja sen asema suomalaisessa ruokakulttuurissa.

Suomalaista juhlaruokaa, pääsiäisherkkua, syöneille mämmi maistui parhaiten. Kun ruoan ainekset ja tarina olivat selvillä, niin harvalla oli syytä karsastaa pöytään tuotua. Ja useampi myös tykkäsi syömästään.

Ilmeisesti tämä tutkimus on vaikuttanut laajemminkin elintarviketeollisuuden ja erityisesti artesaanituotteiden markkinointiin. Tarinoilla on myyty aikaisemminkin, mutta jotenkin tuntuu, että se on lisääntynyt tällä vuosituhannella.


perjantai 19. huhtikuuta 2019

Sutki



Tapani Bagge
Maantien kutsu – Gabriel Sutkin muistelmat
Docendo 2019


Sutki on istunut suomenkieleen niin hyvin epärehellistä kieroilijaa kuvaavana sanana, ettei sen alkuperää erisnimenä, kauhavalaisen 1800-luvulla vaikuttaneen Gabriel Sutkin sukunimenä tule ajatelleeksikaan. Eipä sitä mainita kielitoimiston sanakirjassakaan. Kari Väänäsen tv-elokuva Sutki (1993) tuli katsottua niin, että ajatteli käsikirjoittajan nimenneen päähenkilön ominaisuuksien mukaan.

Adjektiivin historiallinen tausta paljastui Kaisa Kyläkosken kirjasta Tavarantasaajat Österholm ja Sutki (2010). Tämä kirja lienee sattunut myös hämeenlinnalaisen kirjailijan Tapani Baggen käsiin. 1843 aviottomana lapsena syntynyt Gabriel Sutki oli aikanaan poikkeuksellinen köyhällistön edustaja: hän osasi kirjoittaa. Hämeenlinnassa vankilassa ollessaan Sutki kirjoitti muistelmat. Nuo 40 liuskaa eivät kuitenkaan ole säilyneet. Vankilassa vierailleelle toimittajalle hän väitti vankilanjohtajan polttaneen muistelmat johtajasta tehdyn epäedullisen kuvauksen vuoksi.

Millaiset nuo Sutkin muistelmat olivat olleet? Voi hyvin ymmärtää, että rikosaiheista paljon kirjoittaneelle Baggelle kysymys on jäänyt mieltä vaivaamaan. Mitä 1800-luvun varkaan ja vankilakarkurin mielessä on liikkunut? Baggen vastaus kysymykseen on Maantien kutsu.

Teoksen ensimmäiset luvut on kirjoitettu korostetusti Sutkia ja hänen kirjoitustapaansa miettien. Sitten kirjailija on ottanut suurempia vapauksia, ja tyyli muuttuu kirjallisemmaksi. Ratkaisu on lukijan kannalta hyvä, muutamat ensimmäiset luvut riittävät ”autenttisuuden” kuvitelman syntyyn.

Suuri osa teoksesta kertoo siitä mikä teki Sutkin kuuluisaksi, tavarantasauksesta ja vankilapaoista. Sutki kertoo myös elämänsä naisista. Vankiloissa hän oppi ja opetti erilaisia varkaan ammatin saloja. Sutki luki mielellään, mutta Kalevalaa ei hänelle ”pakanallisena” teoksena annettu. Murhamieheksi Sutki ei alkanut, siihen hän veti tarkan rajan. Estipä hän junaryöstön, koska kuuli sen tekijöiden aikovan surmata ihmisiä.

Viimeiset vuotensa Sutki vietti Siperiassa. Hämeenlinnan vankila oli uudistettu amerikkalaisen mallin mukaiseksi, ja siellä hän ei viihtynyt. Sutki anoi ja pääsi siirtolaiseksi valtakunnan toiselle laidalle. Olisihan Siperiasta lyhyempi matka Amerikkaan, jonne lähtöä hän oli jo aikaisemmin suunnitellut. Siperiaan hän kuitenkin jäi.

Kirjallisesti ajatellen Sutkin elämän loppu tuo mieleen ajatuksen todellisuudesta, joka on tarua ihmeellisempää. Bagge pitäytyy kuitenkin siinä, vaikka jättää ajatuksen hieman auki. Gabriel Sutki oli aikansa julkkis. Bagge kirjoittaa hänestä uskottavan henkilökuvan. Kuvaus on ehkä romantisoiva, mutta eipä omaelämäkerroissa ole tapana itsestä huonoja puolia mainostaa.


torstai 11. huhtikuuta 2019

Vercingetorixin tytär


Eilen paljastettiin lokakuussa ilmestyvän uuden Asterix-albumin nimi. Suomenkielistä nimeä kustantaja ei ole vielä varmistanut, mutta luvassa lienee Sotapäällikön tytär tai Vercingetorixin tytär. Tekijät eivät haastattelussa paljoa sisällöstä pukahtaneet. Tyttären nimeäkään ei paljastettu, koska "se on sanaleikki". Jos Vercingetorix ei ole tuttu, niin hänestä voi lukea aikaisemmasta kirjoituksesta.

Ennen uutta albumia Asterix tulee elokuvateattereihin. Asterix ja taikajuoman salaisuus tulee ensi-iltaan Suomessa 17. päivä tätä kuuta. Elokuvasta ilmestyy myös samanniminen albumi, joka on siis kuvakirja, ei sarjakuvaa.


maanantai 1. huhtikuuta 2019

42. Politiikasta tai poliitikosta kertova sarjakuva



Christopher Blainin ja nimimerkki Lanzacin Ulkoministeriö antaa yhdenlaisen kuvan siitä millaista ulkopolitiikan tekeminen on Euroopan ytimissä. Sarjakuvalle painoarvoa antaa lisää se, että käsikirjoittaja on itse pieni viranhaltija noissa samoissa ympyröissä, joka sanoittaa ulkoministerin tekemisiä.

Olen kirjoittanut arvion teoksesta aikaisemmin tähän blogiin.

Pääsinpä blogitekstilläni teoksen toisen osan takakansisuosittelijaksi.


sunnuntai 31. maaliskuuta 2019

41. Jonkun muun alan ammattilaisena tunnetun ihmisen kirjoittama ja/tai piirtämä sarjakuva


Jos ei ajatella sarjakuvaa ahtaana määritelmänä, niin Pirkko Saision Lokikirja sopii hyvin tähän haasteen kohtaan. Nimensä mukaisesti Lokikirja on lokikirja, johon on kirjattu Saision perheen veneretkiä mahonkivene Dianalla.

Vene tuli hankituksi hetken mielijohteesta. Perhe risteilee niin Ahvenanmaalla kuin Saimaallakin. Lokikirjaan on piirretty ja kirjattu tapahtumia ja sattumuksia, ei niinkään perinteisiä lokikirja-asioita. Joskus toki niitäkin.

Kirjan huumori tempaa mukaansa.






lauantai 30. maaliskuuta 2019

Bristolin museon kokoelmista


Brexitin teemoissa Bristolin museon henkilökunta oli tutkinut varastojaan ja tuonut yleisön nähtäville Banksyn kymmenen vuotta sitten tekemän teoksen.

Mutta en menisi vertaamaan parlamentaarikkoja apinoihin. Tunnetun tarinan mukaanhan sattumanvaraisesti kirjoituskonetta hakkaava apina tuottaa jossakin vaiheessa mestariteoksen. Kansanedustajilla pitää olla älyä, että pystyvät kaikki mahdolliset ratkaisut torppaamaan.


perjantai 29. maaliskuuta 2019

Brexit on sulautuma


Ison-Britannian eroaminen Euroopan Unionista ei suju suunnitelmien mukaan. Maan parlamentti ei tunnu hyväksyvän minkäänlaista mallia, ainakaan sellaista jonka pääministeri May olisi valmis tuomaan sen käsiteltäväksi. Eikä koeäänestyksissä Mayn vastustamat mallitkaan ole saaneet kannatusta.

Brexit on sulautuma. Ruotsissa sanottaisi 'teleskopord'. Unkarissa szóösszerántás. Englantia puhuvat portmanteausta ranskalaisilta lainatulla sanalla. Sulautuma on suomessa kuvaava sana, kaksi sanaa on sulautunut yhteen. Britannia exit. Usein toistettuja esimerkkejä ovat motelli ja smog, motor ja hotel (moottori hotelli) ja smoke ja fog.

Kieli luo maailmaa. Britannian eroa varten syntyi iskevä kampanjointisana, joka on siis luonteeltaan sulautuma; fuusio, yhtyminen. Kampanjasana on siis kielen tasolla päinvastaista siihen verrattuna, mitä sillä haluataan ajaa.

Etäisyyden ottamisen, eron, vaatiminen sanalla joka on yhdistelmä kahdesta, tuntuu oudolta. Sana kuvastaa sitä, että jos kaukoputkea, teleskooppia, haluttaisiin pidentää niin sitä kuitenkin painetaan kasaan.

Kaksi sanaa palvelisi parlamenttia paremmin.


keskiviikko 27. maaliskuuta 2019

40. Sarjakuvan kansi on mielestäsi kaunis


Kauneus on katsojan silmissä. Mielestäni Ville Rannan Kyllä eikä ein kansi on kaunis, ja muutenkin sarjakuvakirja on miellyttävä pitää kädessä. Samaa mieltä aikoinaan oli Suomen Kirjataiteen Komitea, joka palkitsi teoksen yhtenä vuoden 2013 sarjakuvana.

Jos haluaa saada vinkkejä ammattilaisten arvostamista kauniista kansista, niin kannattaa tutustua Kauneimmat kirjat -sivustoon. Sarjakuva ei ole omana kategorianaan mukana joka vuosi, itse asiassa kategoria luotiin vasta vuonna 2012. Silloin kunniakirjalla huomioitiin Mauri Kunnaksen Piitles ja Kaisa ja Christoffer Lekan Expedition n.o 3. Sarjakuvia on palkittu myös taidekirjojen kategoriassa.

Kyllä eikä ei sai sisällöllään huomaamaan millaisia vätyksiä me olemme konservatiivisia voimia vastaan. Sarjakuva suorastaan kiukutti aluksi. Sattuva ajankuvaus kaikesta historiallisuudestaan huolimatta se on.



tiistai 26. maaliskuuta 2019

39. Toisen taideteoksen inspiroima sarjakuva



Asema julkaisi pikkupulu -sarjassaan vuonna 2003 Mika Lietzénin Lohikäärmeen varpaan. Teos perustuu Hergén studioilla tapahtuneeseen virheeseen. Sinisen lootuksen kanteen piirretylle lohikäärmeelle tulikin toiseen takajalkaan vahingossa viisi varvasta, kun muissa on neljä.

Lietzénin sarjakuva rakentuu lohikäärmeen varpaiden ympärille. Nuori päähenkilö lukee Sinistä lootusta ja havaitsee varpaiden epälukuisuuden. Lietzén siis rakentaa oman tarinansa Hergén teokseen liittyväksi.

Lohikäärmeen varvas on kaunis esimerkki siitä miten sarjakuva voi rakentua toisen sarjakuvan ympärille. Koko tarina on syntynyt sitä kautta.


maanantai 25. maaliskuuta 2019

38. Sala- tai taiteilijanimellä tehty sarjakuva


Kaunokirjallisuudessa on tavattu tehdä töitä ja julkaista omalla nimellä. Sala- tai taiteilijanimen käyttämisellä on yleensä ollut joku peruste, mahdollisesti jopa teoksen sisältöön liittyvä.

Sarjakuvataiteilijat ovat vasta myöhempinä aikoina alkaneet käyttää omaa nimeään teoksen kannessa. Sarjakuvat olivat alempaa populaarikulttuuria, ja esimerkiksi Herge teki sarjakuvansa nimimerkillä, koska halusi säästää oman nimensä sitä aikaa varten kun hän olisi oikea taiteilija. Aina 1970-luvulle saakka Euroopassa sarjakuvat tehtiin nimimerkeillä ja Amerikassa suuri osa tekijöistä jäi kokonaan pimentoon.

#satasarjista2019 -haaste kärsii laajemminkin suorasta kirjallisuusajattelusta. Tämä on yksi ongelmallisista kohdista.

Laitan tähän kohtaan Peyon Johanneksen ja Pirkaleen. Niistä kirjoitin kesällä 2018 laajasti.


sunnuntai 24. maaliskuuta 2019

37. Suomalainen klassikkosarjakuva


Yksi suomalainen klassikkosarjakuva, jota viime aikoina olen lukenut, on Junnu. Suomen Kuvalehdessä 1920- ja 1930-lukujen taitteessa ilmestynyt sarjakuva oli Pekka Puupään porvarillinen vaihtoehto. Sitä käsikirjoitti Veli Giovanni, joka vastasi Suomen Kuvalehden viihdesivuista, ja piirsi Pietarista Suomeen vallankumouksen jälkimainingeissa tullut Alexander Tawitz.

Junnusta kirjoitin laajemman jutun Kvaakkiin.



lauantai 23. maaliskuuta 2019

36. Sarjainfossa arvosteltu sarjakuva


Tämä uusintana #Satasarjista2019 -haasteeseen liittyen.

Kaisa Leka & Christoffer Leka
Place of Death
Absolute Truth Press, 2015


Pitkään yhdessä työskennelleiden Kaisa ja Christoffer Lekan sarjakuvat ammentavat heidän omasta elämästään ja elämäntavastaan. Pariskunta on tehnyt laajoja teoksia pyöräilystä ja hindulaisuudesta. Kokonaisuudet painoasua myöten ovat olleet hiottuja ja tarkkaan harkittuja. Hindumytologiaan sukeltaneen Time After Timen (Absolute Truth Press 2014) Suomen kirjataiteen komitea valitsi Vuoden kauneimmaksi sarjakuvakirjaksi.

Lekojen uutuudessa Place of Death ollaan tekijöille tutuissa teemoissa, vaikka perusrakenteeltaan kirja on lapsille suunnattu. Hyvän lastenkirjan tapaan teemat laajenevat myös aikuisille virikettä antaviksi. Jälkisanat liittävät käsitellyn hindulaiseen teologiaan.

Kaisan ja Lekan tavallinen, rauhallinen arki muuttuu kun vilkkaat veljenpojat tulevat temmeltämään. Kaisa haluaisi työrauhaa ja Leka ohjaa pojat kuuntelemaan kertomusta Venäjän pyöräretkeltä. Kerran eräällä niitylle majoittuessaan paikallinen mies sanoi heillä, että tämä on Kuoleman paikka. Väsyneinä he kuitenkin jäivät siihen yöksi ja myöhemmin illalla samainen mies toi heille lahjoja, teetä ja hilloa. Lekan kertomuksen sisällä kertoma kauhutarina sai Kaisan ja veljenpojat löytämään jotakin yhteistä. Ehkä.

Tämä maailma, jossa elämme on paikka, jossa kuollaan. Me kaikki tulemme joskus kuolemaan. Miten kertoa tästä käsityksestä lapsille? Lekojen kirja on yksi ratkaisu.

Place of Death on huolellisesti paketoitu kokonaisuus, johon varsinaisen teoksen lisäksi kuuluu pienlehti ja tekijöiden esittely. Vaaleanpunaiseen pienlehteen ovat sarjakuvataitelijakollegat piirtäneet kuvia pariskunnasta ja heidän polkupyöristään. Polkupyörän piirtäminen on tunnetusti vaikea, osa tekijöistä tehnyt kuvaansa vitsin tätä ajatellen. Pienlehti on nimetty René Magrittea mukaellen This is not a bicycleksi. Paketti on rusetoitu yhteen mustalla silkkinauhalla.

Tämän kirjan ottaa mielellään luettavaksi tai selailtavaksi. Porvoossa Bookwellillä painatettu teos on tasapainoinen luomus marmoroituja esilehtiä myöten. Grafia on aiheesta nimennyt Place of Deathin yhdeksi Vuoden huippu-ehdokkaaksi julkaisugrafiikan sarjassa.




Julkaistu Sarjainfossa 1/2016


perjantai 22. maaliskuuta 2019

35. Haluaisit olla sarjakuvan päähenkilö


Tämä oli vaikea valinta. Sarjakuvissa on monia hahmoja, joiden housut tahtoisi ainakin ajoittain jalkoihinsa vetää. Päädyin lopulta Corto Malteseen, jonka seikkailuissa on paljon eksoottisia paikkoja ja ajatusmaailmoita.

Laivattoman kapteenin asemassa vastuu olisi minimaalinen. Voisi keskittyä suurempiin ja yleisinhimillisiin asioihin, kadonneiden mantereiden etsimiseen ja mielikuvituksellisiin yhteyksiin. Voisi tutustua Jack Londonin ja Rudolf Steinerin kaltaisiin ihmisiin. Rasputinin kanssa en ehkä tulisi samallalailla toimeen kuin Corto.

Muistikuvat Corto Maltesesta ovat pitkät. Aikoinaan sarjakuva oli NonStopin inhotuin sarja, lukijakirjeissa sen vaihtamista johonkin "parempaan" usein toivottiin. Mutta onneksi päätoimittaja Soile Kaukoranta piti päänsä. Osa nuorista kirjoittajista aikuistuessaan on varmaan mielensä muuttanut.

torstai 21. maaliskuuta 2019

Kuka istuttaa Sipilän puut?


Juha Sipilä ja monet muut keskustalaiset ovat puhuneet paljon puiden istuttamisesta. Sipilä oli jo aikaisemmin laskenut, että hän voi kuitata lentokoneharrastuksensa istuttamalla 60 000 puuntaimea. Nyt vaalitentissä hän olisi laittanut nuoret (ilmastolakkolaiset) istuttamaan kymmenen miljoonaa taimea.

Suomen laissa on iät ja ajat ollut metsien uudistamisvelvoite. Suomessa on pitkät perinteet sillä, että metsänomistajia on estetty vähittämästä omia metsiään. Yli 30 aarin hakkuuaukiot on pitänyt istuttaa metsäksi uudelleen.

Sipilän ajatuksenjuoksua puiden istuttamisesta on vaikea seurata. Onko keskustalaisten tarkoitus siirtää metsänomistajien velvollisuus nuorten kansalaisten hoidettavaksi? Tuleeko metsänomistajien velvollisuus laajemminkin yhteiskunnan hoidettavaksi?

Metsien uudistamisen kytkeminen ilmastotavoitteiden hoitamiseksi on asioiden sotkemista. Suomen metsiä on varjeltu omistajiltaan ainakin 1800-luvulta lähtien ja tuon velvoitteen muuttaminen "ilmastohyötyjen saamiseksi" tuntuu nurinkuriselta.



keskiviikko 20. maaliskuuta 2019

Tintin seikkailujen mainoksia


WSOY julkaisi 1960-luvun alussa neljä Tintti-albumia. Ostava yleisö ei kuitenkaan niitä löytänyt ja julkaiseminen jäi silleen. Markkinoinnin puutteesta sarjan loppuminen ei kuitenkaan näytä johtuneen. Nämä mainokset ovat Etelä-Suomen Sanomista, helmi- ja lokakuulta 1962. 

Mainoksiin poimittujen sitaattien perusteella kriitikot näyttäisivät suhtautuneen Tinttiin positiivisesti. Savon Sanomien tai Kauppalehden arvioita en kuitenkaan ole kokonaisuudessaan nähnyt. Etelä-Suomen Sanomissa Tintit mainittiin WSOY:n kauden julkaisuja laajemmin esiteltäessä. 


tiistai 19. maaliskuuta 2019

34. Sarjakuva kerrotaan lapsen näkökulmasta



Lapsen näkökulmasta kerrottuja sarjakuvia ei tullut äkkiseltään mieleen yhtään. Sitten muistin Pikku Pikon, mutta sen huumori perustuu aikalailla tietyllä tavalla värittyneeseen aikuisen näkökulmaan. Pienenä ja viattomana asiat näyttäytyvät toisin.

Pikku Pikosta ajatukset juontuivat Kid Luckyyn, lapsiversioon Lucky Lukesta. Viimein päädyin näiden lasten näkökulmasta tehtyjen sarjakuvien esikuvaan, Pikku Pieliseen.

Pikku Pielinen ei ole Niilo Pielinen lapsena. Pikku Pielinen on Niilon veljenpoika (kuinkas muutenkaan) Nipa Pielinen, joka muutaman kerran nähtiin myös setänsä nimeä kantavassa sarjakuvassa.

Nipa käy koulua ja keksii kavereineen kaikenlaista opettajien harmiksi. Asetelma on Pikku Pikoon otettu melkolailla samoin, mutta Pikku Pielisestä puuttuu edellistä värittävä pikkutuhmuus kokonaan.

Nipan kekseliäisyys ja toimeliaisuus tuottaa kaikenlaista lukijaa hauskuuttavaa. Opettajat ovat tulilinjalla, milloin tahattomasti, milloin tarkoituksella. Jälkimmäisessä tapauksessa alkusyy on kuitenkin opettajassa itsessään.



maanantai 18. maaliskuuta 2019

Mikki ja hukkunut meri



Alkujaan ranskalaisen Glénatin julkaisemat Disney-sarjakuvat ovat tuoneet uudenlaista virtaa tuttuihin ja hieman liiankin turvallisiksi tulleisiin sarjakuvahahmoihin. Ranskankielisen maailman kärkitekijät ovat tarttuneet hahmoihin perinteitä kunnioittaen, mutta samalla näyttäen miten asioita nykyisemmässä sarjakuvataiteessa käsitellään.

Denis-Pierre Filippin käsikirjoittama ja Silvio Cambonin piirtämä Mikki ja hukkunut meri (Mickey et l'océan perdu, Sanoma 2018) sijoittuu dystooppiseen lähitulevaisuuteen. Mikki ja Hessu etsivät Minnin kanssa Siperian jäätiköiden alta koralliinia, joka on tuon ajan tärkein energianlähde. Musta Pekka kumppaneineen kärkkyy samoille apajille.

Minni, Mikki ja Hessu osallistuvat kilpailuun, jonka kautta he päätyvät tohtori Ykskorvan palvelukseen. Laitteellaan Hiiret ja Hopo pystyvät sukeltamaan syvemmälle kuin kukaan muu. Ykskorvan apuri Kölli (Karvakatti) on kuitenkin mukana petollisin tuumin. Lopulta merien painovoima katoaa.

Mikin viiden vuoden kooman ajaksi tarina katkeaa. Jatketaan uudesta tilanteesta, jossa maailma on saatava takaisin mallilleen. Musta Pekka on vaihtanut puolta, jota Mikin on vaikea sulattaa. Onnellinen loppu tarinalle järjestyy.

"Vesi palaa luontaisille urilleen, ja Pekka näemmä myös", toteaa Mikki loppukohtauksessa. Minnille tarinaan on onnistuneesti kirjoitettu aktiivinen, mutta samalla huolehtiva rooli. Hessun hömelyys on selkeissä rajoissa ja pääasiassa hän on ajantasalla oleva keksijä. Filippi ja Camboni loihtivat kiintoisan ja yksityiskohtia pursuavan maailman, joka silti on Mikki Hiiri -tarina ytimiään myöten.

sunnuntai 17. maaliskuuta 2019

Panemassa ja Yötöissä


Seiska-lehden sunnuntain klikin kalastelija kertoi Alina Tomnikovin olleen Panemassa. Baarien pitäjät ovat kautta vuosisatojen olleet näppäriä keksimään kaljakuppiloilleen vetäviä nimiä. Helsingin Kalliossa on Panema, jossa siis näyttelijä Tomnikov oli tavattu.

Oulussa 1990-luvulla oli Yötöi. Se oli pieni baari, jolla oli joustavat ja pitkät aukioloajat. Nimi oli taivutettu valmiiksi inessiivimuotoa varten, jotta yötöissä tulisi varmasti kaikkien mieleen. Nimi oli baarin suurin vetonaula. Huonona vitsinä saattoi sanoa olleensa Yötöissä.

En tiedä on Panemalla muita ansioita kuin nimi. Seiskan vitsailu ei näytä saaneen arvostusta ainakaan Amppareiden käyttäjiltä. Linkki on saanut 119 miinusta ja vain viisi plussaa.


lauantai 16. maaliskuuta 2019

Pekka ja susi


Männä viikolla Kare Eskola Välilevyissä soitti lapsille suunnattua musiikkia. Olennainen osa ohjelmaa oli tietysti Prokofjevin Pekka ja susi (Lasse Pöystin kertomana). Kuopion kaupungin peruskoululaitos 1970-luvulla kasvatti minuakin tuon kappaleen avulla. Niiralan koulusta siirryimme viereiseen Kuopion kaupunginteatteriin katsomaan esitystä ainakin kaksi kertaa.

Ala-asteella taidemusiikkia oli tarjolla vuosittain. Kaupunginorkesteri kävi useimmiten koululla, noissa sessioissa opittiin esimerkiksi se, milloin konsertissa kuuluu taputtaa ja milloin ei. Juhlasalin akustiikka ei ollut kummoinen, joten suurista musiikkinautinnoista ei voinut puhua.

Pekka ja susi oli tarjolla siis ainakin kaksi kertaa. Toisella (tai kolmannella) kerralla muistan samaistuneeni Pipanminttu Pipsaan ja Maisaan. Eikö lapsille ole sävelletty mitään muuta?

Eskolalla oli Pekasta ja sudesta hyvä huomio. Eikö lapsille ole taidemusiikista muuta opetettavaa kuin orkesterin eri soitinryhmät? Jotain opastusta musiikin sisältöihin?

Joka tapauksessa pääsin alakoululaisena samanlaiseen tilanteeseen kuin Tenavissa oli kuvattu. Maisa ja Pipsa olivat konserteissa aika usein. Sarjakuvasta myös vinkki millaista musiikkia lapsille kannattaa suunnata. Elgarista BBC:n Promsien päätöskonsertissa hullaantuvat niin lapset kuin aikuisetkin.


perjantai 15. maaliskuuta 2019

Teslan muistelmat


Youtubessa on joukko videoita, joissa hittibiisien "laulajana" on pari teslakäämejä. Yksi onnistuneimmista on versio Queenin Bohemian Rhapsodysta. Sähkö on luonnonilmiö, jonka olemuksen selvittelyyn Nikola Tesla (1856-1943) keskeisesti osallistui. Tesla pyrki käytännön sovellusten tuottamiseen ja niiden kaupalliseen hyödyntämiseen.

Vuonna 1919 Tesla kirjoitti omasta elämästään kuuden artikkelin sarjan, joka jo samana vuonna toimitettiin kirjaksi My Inventions. Viime vuonna se julkaistiin Tuomas Kilven suomennoksena Elämäni keksinnöt (Oppian 2018).

Muistelmien otsikko on osin harhaanjohtava. Tesla olettaa lukijan jo tietävän kaikki hänen saavutuksensa, joten ensimmäiseksi teokseksi hänen elämäänsä tutustumiseksi muistelmat eivät sovi. Kohtalaisen lyhyt kirja (esipuheineen 112 sivua) valottaa kuitenkin erikoisen miehen erikoista elämää hänen omasta näkökulmastaan.

Tesla näkee monet asiat oman lapsuutensa kautta. Hän oli synnynnäinen keksijä, jolla oli erikoinen tapa hahmottaa maailmaa mielensä avulla. Omien sanojensa mukaan hän ei tarvinnut keksinnöistään testikappaleita, hän saattoi testata koneita mielessään ja sitten rakentaa ne suoraan toimiviksi.

Kirjoitusaikana Tesla lienee paneutunut kehittämään langattomia sähköverkkoja. Niiden edut hän tuo esiin monta kertaa. Suorastaan profeetalliselta tuntuu seuraava teksti:

[Langattoman energiansiirron] avulla voi esimerkiksi puhelimen omistaja soittaa kenelle tahansa puhelimen omistajalle maapallolla. Edullinen vastaanotin, jonka ei tarvitse olla taskukelloa suurempi, tekee mahdolliseksi kuunnella missä tahansa, maalla tai merellä, puhetta ja musiikkia joka on lähtöisin ties kuinka kaukaa.

Suuri osa tekstistä on kuitenkin Teslan oman ruumiin itsetutkiskelua. Hän katsoi Descartisin tavoin, että ihminen on mekaaninen kone. Mutta miten vähän sen toimintaperiaatteista ymmärrämmekään! Telepatia ja ennaltanäkeminen kiinnostivat Teslaa, mutta hän päätyi tyrmäämään ne tarkan itsetutkiskelun myötä.

Muistelmiin kannattaa tarttua vasta jonkin asiallisen elämäkerran lukemisen jälkeen. Silloin siitä saa paremman otteen.






keskiviikko 13. maaliskuuta 2019

tiistai 12. maaliskuuta 2019

Kuka oli Felix Kersten?


Muistan lukiolaisena ensimmäisen kerran kuulleeni Felix Kerstenistä, Himmlerin heirojana toimineesta suomalaismiehestä, joka oli kirjoittanut muistelmat. En lukenut muistelmia, mutta mielenkiinnolla kuuntelin kavereiden tiivistelmät kirjasta. Tarinat kuulostivat liian uskomattomilta ollakseen totta.

Myöhemmin Ultra-lehdestä luin tarkasti mikä paratieteilijöiden mielestä miehessä oli niin kiinnostavaa. Samaisen Ultran jutun luki myös Arto Koskinen, ja se toimi innottajana dokumenttielokuvaan Kuka oli Felix Kersten. Parikymmentä vuotta dokumentin valmistumisen jälkeen Koskinen on toimittanut 12-osaisen podcast-sarjan Kerstenistä ja dokumentin tekemisestä.

Tiedon muruset salaperäisestä saksalais-suomalais-ruotsalaisesta hierojasta ovat lisääntyneet, mutta varman kokonaiskuvan muodostaminen on vielä kaukana. Vaikuttaisi siltä, että kyseessä on alkujaan saksalainen, joka Virossa varasti sikäläisen menehtyneen sotilaan henkilöllisyyden välttääkseen oikeuden kotimaassaan. Pohjan poikana hän tuli Suomeen ja sai kansalaisuuden pikaisesti, vain muutamassa kuukaudessa.

Suomessa hän oppi hierojan ammatin, ei tosin Helsingin yliopistossa, kuten hän muistelmissaan väittää, vaan tyttöystävänsä äidin migreenihoitoja seuratessa.

Koskinen on tullut erinäisten dokumenttien ja aihetodisteiden kautta siihen johtopäätökseen, että Kersten oli jonkinlainen kolmoisagentti. Päätelmä toisi jotakin järkeä Kerstenin väitteisiin ja elämän käänteisiin.

Tiedä sitten. Ehkä asia joskus paljastuu, ehkä ei. Suosittelen podcast-sarjaa kuunneltavaksi.



* Tapaus Felis Kersten. Yle Areena



maanantai 11. maaliskuuta 2019

Akun onnellisimmat seikkailut

Huuto.netissä tämä yksilö huudettiin 350 eurolla.
Tammikuussa kirjakauppoihin piti tulla ranskalaisten Lewis Trondheimin ja Keramidasin tekemä Aku Ankka -kirja Onnellisimmat seikkailut. Teos oli painettu eurooppalaisena yhteispainatuksena jo viime vuoden puolella, ja nettikaupoista kirjaa oli tarjolla jo joulukuussa.

Vuoden vaihteessa Sanoman varastoja tyhjennettiin. Reippaat määrät myymättömiä kirjoja vietiin makuloitavaksi. Varastotila maksaa, ja kirjamarkkinoiden syklien kiihtyessä tavara vanhenee nopeasti. Kirjoja ei kannata monia vuosia pitää saatavilla.

Varastojen putsauksessa sattui inhimillinen erhe. Makuloitavien joukkoon joutui myös lähes koko painos vielä virallisesti ilmestymättömästä Onnellisimmista seikkailuista. Kirjan ilmestymistä odotelleet huomasivat, että teos salaperäisesti katosi kirjalistoilta ja nettikirjakaupoista.

Uteliaimmat tiedustelivat asiaa Sanomalta, josta kerrottiin kirjojen olevan paperimurskaa. Joulukuussa oli ehditty myydä ja postittaa 108 kappaletta kirjoja. Muita ei sitten enää ole olemassakaan. Uusintapainosta ei ainakaan pian ole odotettavissa, koska uuteen yhteispainatukseen ei nopeasti näytä olevan tarvetta.

Syntyi siis keräilyharvinaisuus, tai ainakin keräilykirja. Ensimmäisestä huutonettiin kaupaksi tulleesta kappaleesta huudettiin 350 euroa. Ehkä hintataso ei ihan noin korkeaksi seuraavista kappaleista nouse.


* Kvaakissa on keskusteltu tapauksesta


torstai 28. helmikuuta 2019

33. Sarjakuvan nimessä on vain yksi sana


Mari Ahokoivun viime vuonna ilmestynyt Oksi oli yksi vuoden kehutuimmista sarjakuvista. Teos on nyt myös ehdokas Sarjakuva-Finlandian saajaksi.

Nimessä on vain yksi sana. Kotimaista karhumytologiaa penkovan teoksen nimi on yksi näkökulma aiheeseen. Vanhan kansan ei ole sopinut sanoa karhua karhuksi. Siksi tuolla metsien kuninkaalla on hämmästyttävän paljon erilaisia kiertonimiä, otso, mesikämmen, mömmö ja niin edelleen. Oksi on yksi monista peiteilmauksista.

Oksi on sukua liivinkielen sanalle okš. Sana taipuu oksi - ohden, tai kuten me savolaisen sanotaan, oksi - ohen. Itä-Suomen paikannimistössä on jonkun verran Ohensalmia ja Ohenniemiä, joten kontiota on kunnioitettu tälläkin tavoin.

Oksi on arkaainen nimi. Sen juuret ovat hyvin kaukana menneisyydessä.





keskiviikko 27. helmikuuta 2019

32. Sarjakuva liittyy johonkin peliin


Pelisarjakuvista tulee ensimmäisenä mieleen Miha Rinteen Matkailua pelialalla. Siinä kuitenkin keskiössä ovat omalaatuiset ihmiset tietokonepelien takana. Valinnaksi tuli pelien pelin, jalkapallon, sarjakuvaversio Buster.

Aikoinaan sarjakuvalehtenä ilmestynyt Buster ei ollut nuoruudessa suosikkejani. Lehdet tulivat kuitenkin luetuiksi, ja moni luokkakaveri niitä hehkutti. Innokkaita urheiluihmisiä kun muutenkin olivat.

Kun perustimme Oulun Sarjakuvakeskusta Kulttuuritalo Valveelle talon virastomestarit kyselivät usein Bustereista. Mikä sarjakuvakeskus se sellainen on, jossa ei ole edes Bustereita? Hommasin divarista muutaman, silloin aika hintavan Busterin. Nyttemmin lehtien hinnat ovat laskeneet, kun markkinoille tuli 2016 ja 2017 kaksi näköispainosta. Yllä kuva ensimmäisen kannesta.


tiistai 26. helmikuuta 2019

Pelottava Kraken


Maaliskuun alussa Otto Latva väittelee Turussa aiheenaan The Giant Squid: Imagining and Encountering the Unknown from the 1760s to the 1890s. Latva on siis käsitellyt sitä miten ja milloin jättiläiskalmareista on tullut hirvittäviä kansantarujen petoja.

1700-luvun merenkävijät eivät pitäneet jättiläiskalmaria petoja tai pelottavana. Päinvastoin, kuolleen kalmarin jäännökset kertoivat missä kaskelotit liikkuivat ja kalmari itsessään oli hyvin riittoisa syöteiksi kelpaava eläin.

Latvan mukaan jättiläiskalmari alkoi saada hirvittäviä piirteitä vasta 1800-luvun lopulla. Samaan aikaan myös eläimen nykyinen nimi vakiintui. Valistushenkiset luonnontieteilijät halusivat purkaa kansanperinteen uskomuksia selittämällä niitä oikeasti olemassaolevien eliöiden avulla. Samalla tieteilijät tulivat siirtäneeksi monet uskomukset noiden olemassaolevien eläinten niskoille.

Kun olen viimeaikoina käsitellyt ihmissusia, niin väitösuutisesta tuli ensimmäisenä mieleen analogia, että susille olisi käynyt samoin kuin jättiläiskalmarille. Eli kansan yliluonnollisiksi tietämät uskomukset on liitetty oikeisiin susiin 1800-luvulla ja näin olisi susiviha saanut alkunsa.



Väitöstiedote: The Giant Squid: Imagining and Encountering the Unknown from the 1760s to the 1890s

maanantai 25. helmikuuta 2019

Ihmissusi kirjallisena aiheena



Uusi toimitus ilmestynyt! J. V. Lehtonen kirjoitti 1933 pitkän esseen ihmissusista kirjallisessa perinteessä. Lehtonen lähtee liikkeelle aikansa suomalaisesta kirjallisuudesta ja laajentaa käsittelyään kansanperinteen ja julkaistujen teosten kautta naapurimaihin ja päätyy lopulta antiikin käsityksiin ja näkemyksiin.

Teoksen on julkaissut Kustantamo Helmivyö.


* Lehtonen. Ihmissusi kirjallisena aiheena. Bod.fi
* Lehtonen. Ihmissusi kirjallisena aiheena. Booky.fi

perjantai 8. helmikuuta 2019

Punapartainen pikikärsä


Uusi toimitus ilmestynyt! Kannakselta lähtöisin ollut A. Emil Virtasalo (1901-1928) kirjoitti 1920-luvulla kolme kirjaa Afrikasta ja kaikenlaisia juttuja suomalaisiin aikakauslehtiin. Punapartaiseen pikikärsään (Kustantamo Helmivyö 2019) on koottu Virtasalon suomalaisia novelleja ja tarinoita. Niminovelli ja muutamat muut kirjan toiseen osaan kootut tarinat käsittelevät Koiviston talonpoikaispurjehdusta ja Itämerta ennen maailmansotaa.

Teos on saatavissa ainakin BoDin ja Bookyn nettikaupoista. BoDissa myös lukunäyte. Kirjan kansi on J.T. Lindroosin.


* Punapartainen pikikärsä, Bod
* Punapartainen pikikärsä, Booky


LinkWithin

Blog Widget by LinkWithin

Viimeisimmät kirjoitukset