§
"Moottorikäyttöisen ajoneuvon kuljettaja ei saa ajon aikana käyttää matkapuhelinta siten, että pitää sitä kädessään." (Tieliikennelaki 24a § 2 mom. 24.5.2002/423)
Hyvän lainsäätämisen yhtenä perusteena pidetään sitä, että lait ovat kansalaisten hyväksyttävissä. Viimeisten kymmenen vuoden aikana sellaiset lait, joiden rikkomisesta ei ole säädetty minkäänlaista rangaistusta (esim. polkupyöräilijöiden kypäräpakko) ovat lisääntyneet. Tällaiset ja rangaistuksellisetkin huonosti valvottavissa olevat lait ovat omiaan rapauttamaan yleistä lainkuuliaisuutta.
Eilen liikennepoliisi oli huolissaan ajaessa kännykän kädessä pitämisen kieltätävän lain yleisestä liikenneturvallisuutta rapauttavasta vaikutuksesta. "Kännykän käyttö on lähtenyt täysin käsistä [hieno kielikuva tähän yhteyteen, pitäisiköhän ilmiantaa Aristoteleen kantapäälle?] eikä sen yhteydessä piitata lainsäädännöstä lainkaan. Lisäksi rajut ylinopeudet ja rattijuopumustapaukset ovat nousussa. Ja summana pohjalla on se, että liikenneturmissa kuolleiden määrä on viimevuoteen verrattuna kasvanut. (STT 17.9.2007 18:54)"
Alkujaan kännykkäkielto säädettiin liikennekuolemien vähentämiseksi. Laki hyväksyttiin eduskunnassa käytännössä yksimielisesti (kuusi vasemmistoliiton kansanedustajaa vastusti sitä, mutta vain sen takia ettei sitä säädetty koskemaan kaikkia ajoneuvoryhmiä). Operose nihil agunt.
Joitakin vuosia sitten tällaisista laeista keskusteltiin YLE Radio 1:n Pikkuparlamentti -ohjelmassa. Eräs keskustelijoista kannatti rangaistuksettomien lakien säätämistä, siten ihminen voi itse tarkkailla itseään noudattaako hän yhteiskunnan sääntöjä ja vaatimuksia. Varsin antifoucaultilainen teesi.
Oikeistolainen vastateesi tällaiseen olisi valvonnan lisääminen ja rangaistusten koventaminen. Että tulisi tenttikirjat, kuten Foucault'n Tarkkailla ja rangaista, lukemisen lisäksi ymmärrettyä. Tiukempi arvostelu tentteihin ja tenttimahdollisuuksien rajoittaminen. Fraasirikokset heti ilmiantoon.
Tieliikennelakia eduskunta voisi muuttaa.