Taloussanomien mukaan "tutkimus K-kauppiaista kuohuttaa". Että on visiot ja missiot Keskolla hukassa, ehkäpä vielä pahemmin kuin kirjapainoilla. K-keskusjohdossa on taidettu konsultteja palkata tutkimuksen alustavien tulosten selvittyä.
Olen monesti ihmetellyt markkinatalouden suuntaa Berliinin muurin ja Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen. 1980-luvun alussa, jolloin kaupan tasapainottamiseksi itänaapurista tuotiin kaikenlaisia kulutustuotteitakin Suomeen, ihmeteltiin naapurin sohvien valtavaa painoa. Lisäksi niissä oli tukipuita, jotka olivat rakenteen kannalta täysin tarpeettomia.
Kiersi juttu, että Moskovan keskusjohto mittasi huonekalujen tuotannon tuloksellisuutta sen mukaan, miten paljon puuta niihin käytettiin. Ei sen mukaan kuinka monta niitä meni kaupaksi tai miten ihmiset niitä arvostivat. Paljon tukirakenteita sisältävän sohvan valmistamiseen kului puuta paljon.
Moiselle naurettiin. Että annettiin mittareiden ohjata tuotantoa, eikä käytetty järkeä.
Hieman hienostuneemmin antiikin Kreikassa Zenon piruili mittareihin luottajiin paradokseissaan. Arkitodellisuuden mahdolliseksi osoittama muuttui mahdottomaksi, kun tekoa alettiin pilkkoa osiin ja mitata.
1990-luvulla eurooppalaiseen markkinatalouteen on tullut monenlaista tuloksellisuuden mittaria. Neuvostoliittolainen sohva on noussut monesti mieleen. Eikö niiden tulosmittareiden pitänyt olla markkinatalouden kannalta naurettavia ja typeriä?
Kapitalismia koskevissa asioissa Immanuel Wallerstein on oiva selittäjä. Niin tässäkin tapauksessa. Hänen mukaansa niin sanotut kommunistiset maat eivät olleet kommunistisia, vaan monopolikapitalistisia suurorganisaatioita. Esimerkiksi Saksan Demokraattinen tasavalta oli kaikilla toimialoilla toimiva suuryritys, jolla ei ollut päämarkkina-alueellaan lainkaan kilpailijoita.
Suuret, monilla eri aloilla toimivat yritykset tarvitsevat toimiakseen keskusjohdon, josta koordinoidaan toimintoja. Keskusjohdolla täytyy olla mittareita, jotta se voi arvioida yrityksensä toimintaa. Esimerkiksi huonekalujen tuotantoa voitaisi mitata puun kulutuksen mukaan, jotteivat sohvia valmistavat joutuisi eri asemaan yöpöytävalmistajien kanssa. Jotta keskusjohdosta voitaisi tasapuolisesti arvioida eri osa-alueiden toimintaa.
Mikä on keskusjohdolle hyvä ja helppo, se on paikallistasolle typerä ja järjetön.
Jari Paulamäki. Kesko ei hyödynnä konseptin kehittämisessä kauppiaiden tietoa paikallisesta kaupankäynnistä. Väitöstiedote 14.9.2007