Helsingin Sanomissa kerrottiin Arno Kotron ja Hannu T. Sepposen toimittamasta miesasia-antologiasta. En ole kirjaa lukenut, mutta kovin kritiikki uutisen perusteella tuntuisi kohdistuvan niihin yhteiskunnan piireihin, joita naistutkimuksessa pidetään patriarkaalisen yhteiskunnan matriarkaalisina alijärjestelminä.
Täysin miehinen yhteiskunta ei voi toimia. Siksipä on naisille varattu omat alansa, ne perinteiset naisten matalapalkka-alat. Nämä matriarkaaliset järjestelmän osaset mahdollistavat patriarkaalisuuden uusintumisen.
Ehkä meidän tasa-arvoa tavoittelevien miehien onkin aiheellista osoittaa malka naisten silmissä.
Yksi matriarkaalinen alijärjestelmä, jonka toimintaan mielestäni pitäisi ensimmäisenä puuttua, on työvoimatoimisto. Työelämään pyrkivän nuoren miehen psyykelle ja työllistymiselle ei tee hyvää joutua naisten jyräämäksi. Sellainen ei ole edes kiintiötasa-arvoa. Se luo ainoastaan naisvihaa.
***
Tasa-arvoon ja uusintaviin järjestelmiin liittyen pitää kommentoida myös pieksänmaalaisten (nyk. pieksämäkeläisten) hoitajien aiheuttamaa kuolemantuottamusta. Oikeus on asian tutkinut ja parhaiten päin päättänyt.
Mutta naisten ja miesten tasa-arvon kannalta päätös kammottava. Ajateltakoon rekkamiestä, jonka auto alkaa Konginkankaalla hetken herpaantumisen johdosta heittelehtiä. Tulee kuolemia. Mies saa rangaistuksen.
Pieksänmaalla kuntoutuskeskuksessa hoitajanaiset herpaantuvat hetkeksi, potilas unohtui. Tulee kuolemia. Naiset eivät saa rangaistusta.
Tällä vertauksella tahdon ainoastaan osoittaa sitä, että naisten tekemää työtä ei arvosteta samalla lailla kuin miesten. Naisen tekemä työ ei lähtökohtaisestikaan ole samanarvoista kuin miehen. Tuollaiset päätökset uusintavat esimerkiksi Erkki Mielosen Luonneopissaan (1959) kuvaamaa:
Miehelle muodostaa työ hänen elämänsä pääsisällön ja tarkoituksen. Mies tekee -- mikäli hänellä on vain siihen mahdollisuuksia -- työtään itse ammatin, so. kutsumuksensa vuoksi ja sen innoittamana. Joskin perhe merkitsee miehellekin paljon, niin hänen yksinomaisena kutsumuksenaan ei silti ole vaimon tai lapsen saaminen, vaan hänen elämäntyönsä. Tärkeintä miehen elämässä on menestyminen hänen valitsemallaan uralla.
Vastaavia kutsumusammatteja on naisilla paljon vähemmän. ... ammatti on vain "jotakin väliaikaista" tärkeimmän, so. perheenäidin, kasvattajan, hoivaajan ja huolehtijan aseman rinnalla. Vastaavasti pojille ammatti on päämäärä, kun taas tytöille se on vain välikappale tai välivaihe ennen lopullista tavoitetta, avioliittoa. (Erkki Mielonen. Luonneoppi. Helsinki: Tietomies 1959, 102-103)