tiistai 23. lokakuuta 2007
Niin sanotut perinteet
Monet perinteisiksi koetut asiat eivät ole oikeita perinteitä. Brittien kuningashuoneen perinteistä on suuri osa Edvardin ajalta (1900-1910). Edvard tykkäsi juhlia toisin kuin äitinsä Viktoria ja kaivoi koko joukon aiheita esiin saarivaltakunnan kuningashuoneiden historiasta ja keskiajan hämäristä.
Niin sanotuilla perinteillä usein yritetään legitimoida jotain, jonka tiedetään olevan laitonta tai moraalisesti tuomittavaa. Viime päivinä esiinnoussut esimerkki aiheesta on emäntä -ammattinimike. Ei siis maatilatalousyrittäjä, vaan esimerkiksi kokin tai vahtimestarin työssä oleva 'keittäjä-' tai 'aulaemäntä'.
Vuonna 1987 Suomessa kiellettiin työsyrjintä. Työpaikkahakemuksissa ei enää saanut määritellä, hakeeko työnantaja tehtävään miestä vai naista. Tuon lain säätämisen jälkeen on syntynyt koko joukko erilaisia emäntä ja isäntä -loppuisia ammattinimikkeitä. Enemmän emäntä.
Suomen kielen lautakunta suosittaa aivan oikein tuollaisten uusien sukupuolisidonnaisten nimitysten keksimisen kieltämistä ja parina viime vuosikymmenenä käyttöönotettujen unohtamista.
En netin kautta saanut tilastokeskuksesta selville, mitä kaikkea uutta on vuodesta 1987 lähtien keksitty, mutta tapaturmavakuutuksen ammattiluokituksen uudistuksessa käyttöön hyväksyttiin uusina nimikkeinä vuoden 2004 alusta seuraavat:
399 Messuemäntä
557 Autoemäntä
911 Emäntä (ei maatalous)
942 Kerrosemäntä (siivoustyö)
991 Lentoemäntä
Uusina isäntä -ammattinimikkeinä otettiin käyttöön:
404 Poroisäntä
Uusista emäntä -nimikkeistä eniten hämmästyttää lentoemäntä. Tässä kohtaa on ilmeisesti menty takapakkia: aikoinaanhan lentoemännät ja stuertit, jotka tekevät samaa työtä, luokiteltiin samaan matkustamotyöntekijöiden ryhmään. Sukupuoliero on tässä kohtaa siis nostettu taas esiin.
Kielipeli pelaa, jos peliä ei keskeytä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti