sunnuntai 21. lokakuuta 2007
Perustulo
Maataloustukiasiat ovat viikon mittaan olleet paljon esillä. Viimeksi maitokiintiöt. Ministeri Sirkka-Liisa Anttila kertoi asettaneensa toimikunnan miettimään, miten maidontuotantoa tulevaisuudessa voitaisi tukea tuloksellisuuden mukaan. Tiedän, että se on monen maanviljelijän toive. Myös muissa tuotteissa.
Valitettavasti taitaa vain olla niin, että EU ja Suomi on WTO-neuvotteluissa sitoutunut maataloustuotteiden tuotannon tukien vähentämiseen. Luultavasti yhä useampi tuki muuttuu tila-, viljelijä- tai tuottajakohtaiseksi, koska WTO-sopimusten ehdot olisi täytettävä. Jo nyt osa tuista maksetaan ilman mitään liitosta todelliseen tuotantoon. Ikäänkuin maanviljelijän perustulona, viljelijän kansalaispalkkana.
Mediassa on kerrottu, että viljelijät ovat pahoinvoivin ammattiryhmä. Olen pohtinut, että olisiko syy juuri tuo tulojen "perustulomaisuus". Suurinpiirten sama summa tipahtaa tilille tiettyjen perusasioiden hoitamisen jälkeen tekipä mitä tahansa -- tai oli tekemättä.
Lapsilisää on joskus kutsuttu perustulon alkumuodoksi tai ikään sidotuksi esiasteeksi. Haluaisitteko elää koko elämänne lapsilisillä?
Tätä kirjoitusta ei millaan muotoa ole tarkoitettu viljelijöitä tai heidän tukiaan vasten. Se on ainoastaan pohdinnan aiheeksi perustulon kannattajille.
Lapsilisiä on joskus kutsuttu myös lapsentekopalkkioksi. Saatu palkkio tuntuu aina hyvältä. Ehkä siitä tuo nimikin.
Ensimmäiset Suomen valtion maksamat maataloustuet 1920-luvun lopulla olivat sonnipalkkioita. Niistä sopiminen kaatoi Väinö Tannerin sosialidemokraattisen vähemmistöhallituksen.
(kuva Jäppilän Hyvätuuli ky:n sivuilta. Useampana kesänä olen saanut maantieltä ihailla tuota karjaa)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti