Muutama yö sitten tuli televisiosta dokumentti kartusiaanimunkkien elämästä. Vaimoni halusi tarkempia tietoja veljistön arkirytmistä ja munkkisäännöstä. Hakukoneen pari-kolmekymmentä ensimmäistä tulosta käsittelivät kuitenkin kartusiaanikissoja, noita sinisen sävytteisiä kotikissan muunnoksia.
Suomenkielinen wikipediakaan ei munkkiveljistöä tunne. Englantilainen sentään, ja siellä kerrottiin sen syntyneen 1084 Grenoblen tienoilla. Kartusiaanit ovat erakkoja, jotka viettävät aikansa pääasiassa hiljaa huoneissaan. He poistuvat huoneistaan kolme kertaa päivässä messun vuoksi, lisäksi kerran viikossa on neljän tunnin ulkoilu- ja juttelutuokio. Kartusiaanit eivät keskustele miten tahansa, vaan pareittain puoli tuntia yhden veljen kanssa. Sitten seuraa vaihto, kunnes ulkoiluaika on täynnä.
Suomenkielinen wikipedia tietää kissoista enemmän. Niiden arvellaan tulleen Ranskaan ristiretkeläisten mukana lähi-idästä, ensimmäiset maininnat kissoista on 1500-luvulta. Välillä siniset viipeltäjät olivat hyvin yleisiä, mutta 1900-luvulla rotu oli kokonaan kadota.
Yhteistä historiaa kissoilla ja munkeilla lienee. Ainakin wikipedian luonnekuvaus sopisi osin kumpaankin:
"Kartusiaanit ovat muihin verrattuna hyvin hiljaisia. Toki niistä ääntä lähtee, mutta yleensä hyvin pieni sellainen. On tavattu kartusiaaneja, jotka ovat lähes mykkiä. Kartusiaani on muutenkin aika rauhallinen. He ovat säyseitä, lapsiystävällisiä ja myöskin aika sopeutuvia. Jopa leikkiessään he ovat kärsivällisiä ja rauhallisia, he katsovat kunnes on oikea hetki ja syöksähtävät nopeaan ja tarkkaan hyökkäykseen. Kartusiaanit pitävät tietynlaisesta päivärytmistä, eikä kovin isoista muutoksista. He oppivat yleensä nimensä kohtalaisen nopeasti ja tulevat luokse kutsusta."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti