Dynaamisen, kehittyvän ja laajenevan Oulun maisemissa tapahtuu. Merijalin tehtaiden purkutyöt ovat alkaneet Tuirassa. Paikalle tulee asuntoja, niin kuin Alppilaankin purettavien tuotantotilojen sijaan. Merijalin sijainti jokisuistossa on tuonut muutostöille enempi julkisuutta. Kaleva nimesi tulevan asuinrakennusrykelmän Oulun uudeksi "kermahyllyksi".
Eittämättä maisema nostaa neliöhinnan pilviin.
Merijalin tehtaat perustettiin paikalle vuonna 1915. Vanhin osa purkutöissä säästetään, vaikka ensimmäisissä suunnitelmissa sekin oli korvattu uudella. Se olisikin tuntunut hassulta, niin paljon uusia samasta arkkitehtuurista innoitusta hakevia "perinnetaloja" Ouluun ja etenkin naapurikuntiin rakennetaan.
Purettavat rakennukset ovat paljon uudempia. Ilman erityistä arkkitehtuurista arvoa. Ei säästettävälläkään osalla rakennussuojelullisia perusteita ollut, historiallisia kyllä.
Merijal mainosti 70 vuotta sitten 1938 olevansa makeis-, pastilli-, rae- ja teknokemiallinen tehdas. Tunnetuin karkkitehtaan tuote oli Tervaleijona (Leijona tervalakritsa). Vuoden 1938 hinnastossa 24 peltirasialaatikon tukkuhinta oli 4,10 markkaa. Kussakin peltirasiassa oli 50 grammaa sokeroituja tervalakritsapastilleja.
Merikoskenkadun päässä kerrostalon katolla on osaksi paikallista maisemaa muodostunut Terjaleijonan valomainos.
Tervaleijonalla on akateeminen tausta. Merijalin omistaja apteekkari Y. W. Jalander kehitti sen 1930-luvun alussa Leipzigin yliopistossa oppimansa perusteella. Markkinoille se tuli 1934.
1970-luvulla tehtaat siirtyivät Rettigille. Tervaleijonien tuotanto jatkui, kunnes Leaf osti tehtaat 1992 ja lakkautti ne 1996 siirtäen tuotannon Turkuun. Sittemmin Leafin Turunkin tehtaat on lakkautettu. Leafin nettisivujen mukaan Tervaleijonia valmistetaan nykyisin Aurassa.
Suomi-nostalgiaa vaaliva Suomikauppa.fi myy Tervaleijonia 32 gramman pahviaskeissa 1,44 euron vähittäismyyntihintaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti