Kuva: Elokuvan Simone de Beauvoir apureineen työstää Jean-Paul Sartren tulevaa teosta.
Eurooppalaista kirja-alaa on perinteisesti pidetty hyvin miehisenä jakeluporrasta (sanomalehtimuijat, kirjakaupat, kirjastot) lukuun ottamatta. Erityisesti pääomia vaativaa kustantamista ja teknistä osaamista edellyttävää painatusta on pidetty Gutenbergin ajoista 1900-luvun lopulle saakka yksioikoisesti miehisenä temmellyskenttänä.
Uusi, sukupuolen näkökulmasta tehty historiankirjoitus kuitenkin osoittaa toisin.
Utrechtin yliopiston tutkija José de Kruif on löytänyt Hollannin 1600-luvun kirjahistoriasta muutamia merkittäviä naisia, jotka johtivat omistamiaan kirjapainoja. Kustantajan ja kirjanpainajan ammatithan olivat pitkään toisistaan eriytymättömiä, toista ei voinut harjoittaa ilman toista. Ennen 1800-lukua kustantaja/painaja oli myös kirjakauppias.
De Kruifin esille nostamat naiset ovat leskiä. Amsterdamilainen Susanne Veselaer osoittautui miehensä kuoleman (1669) jälkeen varsinaiseksi talousneroksi. Van der Wouwin leski oli 1622-1661 Hollanin tasavallan virallisen painon mestari. ’Leski’ nimellä rouva kulkee edelleenkin, koska patriarkaalisessa maailmassa katsottiin sen riittävän hänen erottamisekseen toisista ihmisistä. Edelleenkin monet lesken painamista kirjoista kulkevat antikvaaristen huutokauppojen luetteloissa hänen miehensä Hillebrandt Jacobsz van der Wouwin nimissä.
Molemmat mainitut lesket hankkivat pääasiassa Raamattuja kustantamalla ja painattamalla huomattavan omaisuuden. Susanne Veselaerin omaisuuden on arvioitu olleen lähes puoli miljoonaa guilderia (nykyrahassa n. 3,5 miljoonaa euroa) ja van der Wouwin lesken 225000 guilderia.
1700-luvun lopulla Eva ten Cate ja Levina Westerbaan molemmat näyttivät, että nainenkin osaa julkaista poliittisesti tavoitteellista sanomalehteä. Maria Catharina de Wilden lehden Ranskan vallankumouksen innoittama motto oli muutaman päivän ajan "Vapaus, yhtenäisyys, tasa-arvo ja sisaruus" ennen kuin sensuuriviranomaiset ehtivät puuttua asiaan.
José de Kruif uskoo, että kirjahistorian tutkimus tulee löytämään muitakin alalla vaikuttaneita naisia. Olihan kirjanpainaminen usein perheyrittämistä ja miehellä usein oli jokin muukin ammatti hoidettavanaan. Olisi luonnollista ajatella, että muutkin naiset kuin leskeytensä kautta esille nousseet ovat kirjapaino-kustantamoja osanneet johtaa.
José de Kruif (2006). Gender and the History of the Book. The Case of the Invisible Widow, teoksessa Professions and Social Identity. New European Historical Research on Work, Gender and Society (ed. Berteke Waaldijk). Pisa: Edizioni Plus – Pisa University Press.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti