Pidemmän aikaa olen etsinyt kappaletta Elias Lönnrotin kokoamasta Suomen kansan muinaisista loitsurunoista, jossa olisi lehti 151-152. Mystisesti suurimmasta osasta käsiini saamista kappaleista tuo lehti on revitty irti.
Sisällysluettelosta olen voinut päätellä, että tuolla lukijoiden mukaan tarttuneella lehdellä on ollut Talon asetussanat.
Talon rakentamisella on niin keskeinen asema ihmisen elämässä, ettei sitä ole voinut jättää pelkästään onnen ja omien voimien varaan. On tarvittu suurempien voimien turvaa.
Suomen kansan muinaisia loitsurunoja ilmestyi vuonna 1880. Sen jälkeen teoksesta ei ole otettu yhtään uusintapainosta.
Ilmainen vinkki Suomen Kirjallisuuden Seuralle. Julkaiskaa toinen painos.
Viimein löysin Kuopion maakuntakirjasto-kaupunginkirjastosta kappaleen, jossa puuttuva lehti on tallella.
Ilman vaurioita ei Kuopion kappalekaan ole säästynyt. Joku on yrittänyt repäistä tästäkin maagisen 151-152 lehden. Repäisy on epäonnistunut ja lähtenyt väärään suuntaan rikkoen myös Talon asetussanat. Lehti on saanut jäädä kirjaan ja on luettavissa, vaikka maalarinteipillä korjaaminen ei ole hyviä tuloksia tuottanut.
Maalarinteipin valitseminen korjaamisen välineeksi viittaa siihen, ettei korjausta ole kirjaston henkilökunta tehnyt. Katumuksissaan se, joka sivun yritti omiin tarpeisiinsa ottaa?
Teippi on keksitty 1920-luvulla, maalarinteippi myöhemmin. Loitsintaa on siis harjoitettu ei niin kauan sitten. Maalarinteipin liima ei ollut vielä paperia syövyttänyt.
Systemaattisen katoamisen ja etsimisen vuoksi rakentamisloitsuun latautui odotuksia.
Lyhyempi oli kuin odotin. Ja talolla tarkoitettiin -- tietenkin -- maatilaa, eikä näitä nykyisiä omakotitalovirityksiä.
Omakotitalohan on nuori keksintö, britti William Morrisin (1834-1896) keskiaikainnostuksessa hahmottelema tuote, joka löi itsensä välittömästi läpi. Tämä originaali omakotitalo oli kahdesta seinästä kiinni naapuritaloissa, jotain sellaista mitä luhti- tai rivitalon nimillä nykyisin kaupitellaan.
Tiedätte te, BBC:n sarjoista tuttu asumus, jossa on heti eteisestä suoraan portaat yläkertaan.
Lönnrot on pannut yhden säkeen sulkeisiin. 1800-luvulla ei enää talolta hyviä metsästysmaita osattu odottaa. Tihentynyt oli asutus jo sen verran.
Loitsun alusta näkee, ettei vanhoista hyviksi havaituista tavoista jumalien vaihtumisen vuoksi luovuttu. Pitää erikseen mainita, ettei niiltä vanhoilta kunnollista turvallisuuden tunnetta olisi saanutkaan.
Taloa asettaissa
Anon maata Maarialta,
perintöä Pietarilta,
anna maata Maariainen,
perintöä Pietarinen,
anna maata alttihiksi,
ilmoa imantelehiksi!
Empä äijeä anoisi,
enkä välittäisi vähällä;
Maata lattian alla,
selkarangan seisontata,
minun leikkiä lyöäkseni,
tanner tanssiellakseni,
piha pitkin juostakseni,
piennar piehtaroidakseni.
(Saata siihen saalihiksi,)
katso vilja kaikenlainen,
nurmelle mesinukalle,
metiselle mättähälle,
metsästä metsän hyviä,
maalta maan parahimmia,
iltapäiväni iloksi,
aamupäivän armahaksi,
kulta alle kurkihirren,
alle kaunihin katoksen,
mesi malkojen malohon,
sima seinien sijahan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti