Talonvaltaus

Amerikkalaiset tv-sarjat ja elokuvat ovat opettaneet, että talon valtaaminen olisi joissakin olosuhteissa laillinen teko. Omistajan hylkäämään asumukseen majoittuneet jopa joissakin tilanteissa saavat valtaamansa omaksi omaisuudekseen.

Jos se onkin Yhdysvalloissa mahdollista, se ei ole sitä missään olosuhteissa Suomessa tai Pohjoismaissa.

Kuuluisin Pohjoismainen vallattu alue on Christiania Kööpenhaminassa. Christianian alue oli vuoteen 1967 saakka armeijan käytössä, silloisen Tanskan lain mukaan armeijan käyttämät maa-alueet eivät olleet muun yhteiskunnan lainsäädännön alaista. Armeijan hylkäämän alueen 1971 asuttaneet hipit siis olisivat voineet tulla häädetyiksi laillisesti ainoastaan sotilaallisin toimin ja sotilaslakien mukaan.

Sellainen ei tietenkään voinut tulla Pohjoismaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa kyseeseen, ja yhteisökokeilu on jatkunut.

Sittemmin Tanskassa kaikki armeijan alueet on liitetty kuntiin ja siviiliyhteiskunnan lainkäytön piiriin.

Yhdysvaltain valtaajille oikeuksia antavat lait tulevat Englannista. Toissa viikonlopulla Aidensfieldissäkin vallattiin talo. Mike Bradley ja Phil Bellamy tuntuivat olevan nuorien valtaajien puolella, olihan lakikin heidän puolellaan.

Myös vanha jäärä Oscar Blaketon puolusti oikeutta vallata: 1940-luvun lopulla se oli ollut monelle sotaveteraanille ainoa mahdollisuus saada jonkinlainen katto pään päälle.

Englannin talonvaltaamislakeja on muutettu viimeksi vuonna 2002. Edelleenkin on periaatteessa mahdollista, että vallattu rakennus siirtyisi valtaajien omistukseen. Käytännössä toteutuneet tapaukset ovat edellyttäneet 30 vuoden asumista tiloissa.

Uuden lain mukaan valtaajan on ilmoitettava teostaan viranomaisille, jotta "aika" lähtisi juoksemaan ja viranomaisen on ilmoitettava valtaajan olemassaolosta kiinteistön maakirjaan merkitylle omistajalle. Ilmoitus omistajalle on tehnyt oman asunnon hankkimisen näin käytännössä mahdottomaksi, ellei omistaja halua lahjoittaa omaisuuttaa pois.

Englannissa, Walesissa ja joissakin osissa Yhdysvaltoja (käytännöt vaihtelevat valtavasti osavaltioittain ja kaupungeittain, Bostonissa tai jossakin muualla Uudessa Englannissa saattaisi onnistua) valtaamalla voi saada oikeutta ja omaisuutta.

Skotlannissa ei.

Eikä Pohjoismaissa, eikä Suomessa.

Englannissa on tunnetusti maanomistajilla tiukat oikeudet määrittää mitä heidän maallaan saa tehdä. No trespassing -kylttejä on noudatettava. Ei tietoakaan jokamiehenoikeuksista.

Ehkä tässä on oikeuskäsitysten ero. Kun täällä on hyvinkin paljon ollut sallittua tehdä toisen mailla, niin toisen huoneet ovat pyhät. Ja kun mailla ei saa edes läpikulkea ilman lupaa, niin huoneisiin saa tunkeutua.

Kiintoisa on käsitysten rajan kulku Skotlannin ja Englannin välillä.

Sillekin ehkä on selitys: kun Englanti oli suurimmaksi osaksi puutonta nummea, Skotlanti oli pohjoista havumetsävyöhykettä. Läpikulkija saattoi havumetsässä pikaisesti tekaista laavun tai vaikka hitaammin hirsitalon yösijakseen.

Puuttomilla nummilla ei suojaa tai kivitaloa hetkessä kasattu. Siispä heitteille jätettyjen huoneiden käyttö ei suuri rikos voinut olla.