Vanhoja rakennuspiirustuskokoelmia läpikäydessäni olen joskus ihmetellyt, että sillatkin on aikoinaan olleet jonkun suunnittemia. Siis suunnittelijansa omalla nimellä allekirjoittamia samaan tapaan kuin rakennukset arkkitehtiensa signeeraamia. Asiaa tuntevat valaisivat, että 1970-luvun alussa myös lähiöitä tehtiin toimistojen nimissä ja muoti levisi nimenomaan insinöörityön puolelta.
Ammattikuntien raja on kuitenkin sittemmin täsmentynyt: arkkitehdit tekevät töitä nimellään, insinöörit yritystensä nimissä.
Eivät insinöörit silti aivan nimettomiksi jää, vaikka yhteistyönä suurimpia hankkeita toteutetaan. Parhaat palkitaan vuosittain Vuoden insinöörityö -palkinnolla.
Tekniikan maailma 11/1974 esitteli tuon vuoden palkinnonsaajan ja ehdokkaat. Vuoden parhaimpiin insinööritöihin arvioitiin arvovaltaisessa raadissa Kuopion-Varkauden syväväylä, Pääjärven I vaihe, Mansikkakosken silta, Oulun lentoasemarakennus ja Valmetin Vuosaaren telakka.
Näistä palkinnon korjasi Insinööritoimisto Pontek, Kruus & Myllymäki Ky:n suunnittelema Mansikkakosken silta Imatralla.
Mansikkakosken silta suunniteltiin ja toteutettiin teräsrakenteisena kotelopalkkisiltana. Siinä teräsbetonikansi tukeutuu palkkeihin ja osittain niitä yhdistäviin arinaristikkoihin. Kansilaattaa suunniteltiin ja mitoitettiin pienoismallikokeiden avulla: apuna oli Moiren interferenssitekniikkaan perustuva kokeellinen jännitysanalyysi.
Moiren jänniteanalyysia käytettiin tuolloin ensimmäistä kertaa Suomessa.
Sillanrakennuksessa koettiin tuolloin otettavan suuria askeleita. Erityisen ylpeitä oltiin siitä, että sillat saatettiin toteuttaa kokonaan kotimaisin voimin. Haaveiltiin myös vientimarkkinoista.
Kiitosta osoitettiin ins. tsto Pontek, Kruus & Myllymäki Ky:n lisäksi Teknilliseen korkeakouluun professoreille Herman Hannelius, Bruno Kivisalo ja Heimo Paavola.
Mansikkakosken silta oli aikoinaan pinta-alaltaan Suomen suurin silta ja pituudeltaan toiseksi suurin siltakonstruktio.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti