lauantai 5. heinäkuuta 2008

Venäjä kohtaa Suomen, osat I ja II


Mikkelin musiikkijuhlien tiivis viikko on takana. Maanantaina juhlat alkoivat Venäjä kohtaa Suomen I -konsertilla ja eilen perjantaina oli kohtaamisen toinen osa. Valeri Gergijevin johtaman Mariinski-teatterin orkesterin kuultiin soittavan Sibeliusta (ainoa Suomen edustaja), Tshaikovskia ja Prokofjevia.

Ohjelmiston perusteella olisi voinut olettaa kohtaamisten päättyvän tasan sen jälkeen, kun Gergijev ulkomuistista johti Tshaikovskin viidennen sinfonian. Lehtien musiikkikriitikotkin kai näin päätyivät arvostamaan, vaikka Sibeliuksen viulukonsertossakaan ei vikaa ollut. Jälkimmäisessä solistina ollut Sergei Khachatrian (nimi käsiohjelman litteroinnin mukaan) ylistettiin Savon Sanomissa Paganinin veroiseksi.

Toisen kohtaamisen viimeinen numero oli Sibeliusta, neljäs sinfonia. Sillä oletin kohtaamisten päätyvän tasan.

Toisin kuitenkin kävi.

Prokofjevin toinen pianokonsertto, jossa solistina oli Alexandre Toradze (litterointi jälleen käsiohjelman mukaan), veti ottelun Venäjälle 2-0.

Toinen osa alkoi Sibeliuksen Karelia -sarjalla. Sen sointi ei ollut perinteinen suomalainen, luterilaisen suora. Gergijev ja Mariinski saivat mielikuvissani Karelian soimaan ortodoksisesti (siis sanan uskontokuntaa kuvaavassa merkityksessä).

Ortodoksisuus tieten sopii Karjalan ja karjalaisuuden kuvaamiseen.

Yleisö reagoi Karjelia -sarjaan hitaasti: aplodit alkoivat vaisusti, mutta yltyivät hetken hämäännyksen jälkeen.

Prokofjevin kappale sai spontaanin ja voimakkaan suosion.


Olisi tieten suotavaa, että tällaisissa musiikillisissa kohtaamisissa olisi mukana orkesterit ja johtajat molemmista osanottajakaupungeista. Nyt pietarilaiset hoitivat kaiken, ja leikkimielinen lopputuloskin sen mukainen.

Erityisesti silloin, jos suomalaiskaupungilla ei ole asettaa edes pienen kamariorkesterin tapaista vastarintaa tai torjuntavoittoa hakemaan.

(Kuva Mikkelin musiikkijuhlien sivuilta)

2 kommenttia:

  1. Onko Mikkelillä puute jostain, kun edes pientä kamariorkesteria ei saada kokoon? Varmasti on, on vain ajateltu, että pietarilaiset korvaavat tuon puutteen., ja puute on halusta tehdä asialle jotain. Omaa musisointia ei korvaa mikään.

    Toisaalta pieni Hauhon kunta Hämeessä järjesti Musiikkifestivaalin ja siellä musisoi Virtuosi di Kuhmo ja sen johdossa ja solistinakin touhusi Okko Kamu. Pitää myöntää, että ei Hauholla ole varaakaan pitää yllä omaa orkesteria, vaikka tahtoakin olisi, onhan kunnassa vain muutama tuhat asukasta.

    Kiitos mielenkiintoisesta jutusta, taas kerran!

    OL

    VastaaPoista
  2. Ole hyvä vaan, mukava kuulla juttujen kiinnostavan.

    Näin kesäaikana olen osan jutuista laittanut ajastuksella julkaisuun, koska en joka päivä internetyhteyden lähettyvillä ole. Niinpä kommenttien julkaisukin saattaa välillä venyä.

    Mikkelin ja Mariinskin yhteistyö on ehdotoman kannatettavaa ja hienoja kokemuksia lähelle tuovaa.

    t. Reijo

    VastaaPoista