Då hördes ett hemskt ljud…

Viime vuonna 60-vuotismuiston kunniaksi julkaistiin omana julkaisunaan Tove Janssonin ensimmäinen Muumi-sarjakuva. Sarjakuvan käsikirjoitus perustui löyhästi Muumipeikko ja pyrstötähti kirjaan ja sen julkaisi ruotsinkielisen vasemmiston Ny Tid –lehti. Sarjakuvan Jansson teki ystävänsä, päätoimittaja Atos Wirtasen toivomuksesta.

Suomalaisen Maailmanloppu tulee! nimen saanut Mumintrollet och jordens undergång ilmestyi Ny Tidin lastenpalstalla. Kaikkiaan ilmestyi 26 kaksirivistä strippiä, jotka tuoreessa julkaisussa on jaettu eri sivuille. Tarinalla on erilainen loppu kuin kirjassa, Muumiperhe ystävineen päätyy klassisen absurdin sarjakuvan kaavojen mukaisesti muun muassa valaskalan hampaisiin (!).

Tässä 3.10.1947-2.4.1948 julkaistussa tarinassa sarjakuvailmaisu hakee vielä muotoaan, mutta ilmaisu on erittäin nautittavaa näinkin. Sarjakuva on mukana alkuperäisen ruotsinkielisen tekstauksen (ja kaunokirjoituksen) kera. Juhani Tolvasen suomennos kulkee ladottuna sivun alalaidassa.

Teokseen liitetyssä haastattelussa Jansson muistelee tällä sarjakuvalla olleen suuren vaikutuksen siihen, että hän viitisen vuotta myöhemmin teki pitkän, seitsenvuotisen sopimuksen Muumi-sarjakuvasta The Evening Postin kanssa.

Hän kertoo myös, että Nuuskamuikkunen sai vaikutteita Wirtasesta. Ei tosin samassa mielessä kuin Muumimamma Janssonin äidistä tai Tuutikki Tuulikki Pietilästä. Pitkillä kävelyretkillä Wirtasen kanssa syntyi idea piisamirotasta. Wirtanen puhui usein, että kävelypaikoilla elelisi piisameita, mutta koskaan pari ei niitä nähnyt.

Janssonin haastattelun lisäksi teoksessa on Henrika Ringbomin muistelma haastattelun synnystä, Tove Janssonin oma kirjoitus Atoksesta, Juhani Tolvasen ja Trygve Söderlingin jutut sarjakuvan vaiheista.

Jansson kertoo Muumin saaneen poliittista vastustusta ja siksi sarjakuva loppui. Söderling epäilee tätä motiivia ja arvelee loppumisen syyksi – tai ainakin osasyyksi – Toven keväällä alkaneen Italian maalausmatkan. Ehkä hän halusi sarjan loppuun ennen etelään lähtöä?

Mikä lie merkitys Janssonin tutustumisella Vivica Bandleriin, tässä sarjakuvassa esiintyvät ensikertaa Tiuhti ja Viuhti joiden esikuvana olivat touhukkaat ja vastarakastuneet Jansson ja Bandler.

Joka tapauksessa vaihtoehtoinen loppu antaa Ny Tidiin tehdylle sarjalle oman erityisen arvonsa, oli se syntynyt kiireen tai vastalauseiden vuoksi.

Alku- ja jälkisanoissa ihmetellään tarinan ”aikuismaista” otetta. Itse en tällaista tuomiota antaisi. Sillä kuka muu kuin lapsi (tai lapsenmielinen) voisi todeta: ”kaikki olivat omituisen janoisia, vaikka he olivat juoneet koko yön”.