lauantai 27. syyskuuta 2008

Ankkojen kyvystä kävellä pitkiä matkoja Pohjoismaissa


Don Rosan Sammon salaisuudessa Roope Ankka sukulaispoikineen taapertaa Suomen Kirjallisuuden Seuran johtajan varoituksista huolimatta talviaikaan Helsingistä Mustasaareen. Matka ei kummemmin hetkauta Ankkoja, joskaan kuvituksen mukaan nietos ei ole kovinkaan mittava.

Helsinkiläistä johtajaa ajatus Helsingistä poistumisesta muualle Suomeen talvella kuitenkin puistattaa, vaikka kalevalaisia aarteita olisi tiedossa.

Lumi ja pakkanen eivät pidätä Klondiken keisaria. Myyttinen aarre löytyy, mutta kuten aina Rosan tarinoissa, muruakaan ei siitä rahasäiliöön päädy.


Romano Scarpan tarinassa (käsikirjoitus Rodolfo Cimino) Kvaksterin helmi (AATK 345) ankat vaappuvat aarteen perässä Norjassa. Roope saa vihiä muinaisesta aarteesta, jonka esi-isä on vaihtanut viikinkikypärään, jolla ei valitettavasti ole juuri muuta kuin tunnearvoa.

Roope epäilee huijausta vaihtokaupoissa. Kvaksterin helmi olisi varmaan moninkerroin arvokkaampi kuin kypärä.

Niinpä vain tallustamaan Bergenistä saamelaisalueiden rajalle. Roope on menettää Skandian vuorilla vainunsa. Koska lumi ja pakkanen eivät tällä kertaa vaivaa kulkijoita, niin Akulla ja pojilla on voimaa pistää Roopelle hanttiin.

Matkan päästä löytyy vaihtokaupan toisen osapuolen jälkeläinen ja Roope saa kuin saakin kaupat peruttua. Helmi ei vain ole sitä mitä itaruksemmme odotti. Esi-isä oli tehnyt asialliset kaupat -- kultaa ei rahasäiliöön tältäkään matkalta ollut kotiinviemisiksi.

Molemmissa tarinoissa Ankat kulkevat noin neljänsadan kilometrin matkan. Scarpan tarinassa Eurooppaan tullaan laivalla. Kolmenkymmenen kilometrin päivävauhtia matka-aika on suurinpiirten sama kuin Atlantin ylitys.

Helsinkiin Ankat matkaavat "parissa päivässä", välinettä ei kerrota. Matka Mustasaareen jalan on varmaan lyhyempi kuin "kevään odottaminen", jota SKS:n johtaja ehdottaa.

Jostakin syystä on vain niin, että Pohjoismaissa ankantekijöiden mielestä on yksinkertaisinta ja nopeinta liikkua apostolin kyydillä. Tiedä sitten miksi. Ovathan kaikki Pohjoismaat auraamisen (loskan paiskaamisen, kuten ammattimiehet sanovat) luvattuja maita. Täällä ei voi jäädä mökillensä jumiin lumimyrskyn ajaksi kuten Kalliovuorilla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti