keskiviikko 10. syyskuuta 2008

Miksi kreationismi on syntynyt?


Näin vanhan mantereen puolella tuntuu ihmeelliseltä, miten kreationismi ja älykäs suunnittelu ovat voineet lyödä itsensä läpi uudella mantereella. Olen yrittänyt olla välittämättä koko ilmiöstä, mutta Suomessakin se tuntuu jonkinlaista jalansijaa saaneen, suomeksikin on jo koko joukko kreotionismia selittäviä teoksia, nettisivuista puhumattakaan.

Jo pitkään on tiedetty, että tavalliselle kansalaiselle newtonilainen maailmankuva tuntuu ymmärrettävämmältä ja todemmalta kuin einsteinilainen, joka syrjäytti sen vajaat sata vuotta sitten. Uudempien maailmanselitysten hallinta lienee vielä vaikeampaa, vaikka Michio Kaku viime vuonna Ylen esittämässä neliosaisessa Aika -tv-sarjassaan yritti hitaalla temmolla ja mahdollisimman paljon kansantajuistaen fyysikkojen nykynäkemystä selvittää. Samaa Esko Valtaoja keskustelukumppaneineen 5 kulmaa kosmologiaan -ohjelmassa maanantai-iltana tekivät.

Maailmankaikkeus sai alkuräjähdyksessä alkunsa, mutta lopussa sitä ei odota romahdus. Maailmankaikkeus tulee jatkumaan loputtomiin, loputtomiin ja loputtomiin. Ja tuo taival on tietojen mukaan vasta aivan alussa.

Maailmanlopun peruuntuminen varmistui kymmenisen vuotta sitten.

Mutta niin paljon on tietämätöntä ja tuntematonta. Siksi entistä suurempia hiukkaskiihdyttimiä kvarkkien tutkimiseen. Se oudoin kvarkki on tietenkin "outo" (strange), ja muita lisätutkimuksia vaativia ovat ylös, alas, lumo, kauneus ja totuus.

Voisi tietenkin ajatella, että kreationismi olisi kaipuuta takaisin aikaan ennen Newtonia, paolta vahvasti hilseen yli menevälta tiedolta. Mutta miksi sitten newtonilaiselta tieteeltä kuullostava vakuuttelu korkeamman olennon ohjauksesta?

Jos maailmankaikkeus ei nykytiedon mukaan koskaan lopukaan, niin miten voitaisi pelotella maailmanlopulla ja vaatia tekemään parannus?

Se voisi olla osaselitys. Tiede ei enää tarjoa romahdusta ja sen jälkeistä Kristuksen toista tulemista.

Toinen ja tärkeämpi, ihmisläheisempi selitys löytyy kreationistien lempikiistakumppanista, Darwinista.

Muutama vuosi sitten saatiin ihmisen geenikartta selvitettyä. Keräämisen aikana toivottiin ja esitettiin kartoituksen olevan ratkaisu ihmisen henkilökohtaisiin ja yhteisöllisiin ongelmiin. Geenien avulla saataisi luotettavasti ennustettua tulevaisuutta ja voitaisi tehdä päätöksiä.

Kun kartta oli valmis, se osoittautui ainoastaan kartaksi menneisyyteen. Tulevaisuutta sen avulla ei voida mitenkään entisiä keinoja paremmin aavistella. Niin sanottu roska-DNA hoitaa hommansa (vielä) ennustamattomasti.

Perimäkartoitukset ovat valaisseet menneisyyttämme. Kaikki me eurooppalaiset, valkoiset kaukaasialaiset, periydymme seitsemästä afrikkalaisesta naisesta. Bryan Sykes on nimennytkin nuo naiset, yli puolet ovat Helenan jälkeläisiä, me suomalaiset olemme Ursulan jälkeläisiä. Pohjois-Amerikan intiaanit ovat Xenian peruja.

Ihminen on lähtöisin Afrikasta, me aivan kaikki.

Olisiko näin ollen myös niin, että meidän kaikkien esi-äidit ja -isät ovat olleet ... mustia? Ihan neekereitä olisi joskus oltu?

Miten se Antti Syrjäniemi taannoin laulun sanoja kirjoittikaan:

Ai ai ai ai apina
Oi voi voi mikä napina
siitä nyt nous
kun se mestari Scopes
tiesi ja antoi ymmärtää
että kävi vaan sellanen rapina
ku ihminen ennen ol apina
puita myöten kuorta syöden
ennenmuinoin rapusimme vaan
mutta se tiukalle otti
Daytonissa kehitysoppi
apinako niin paljo muuttuupi
johan siitä hullukin suuttuupi
Ei ei me ei olla apina

Oli Daytoni tuollainen tienoo
mis ei ollunna tietoa hienoo
siellä yhtään ei ihme nytkään
ne kehityksestänsä kerskaile
ne nousivat kaikkien raivoon
heittäkää se vietävä kaivoon
siel' nikkaroikoon lempo soikoon
ukkoja akkoja apinoistaan
mutta kun isä sen ol pappi
siksi lauhtu vähä niitten sappi
tuosta kyl hulluki suuttuupi
apinako niin paljo muuttuupi
Ei ei me ei olla apina

Tuli oikeudenkäynti siit julma
mis selville saatav' ol pulma
miten ja milloin nytkö vai silloin
elikkä passaako ollenkaan
seinien sisälle se oppi
että ihminen on kehittyvä kloppi
vaiko tallaa maata allaan
ny ja aina ennallaan
mutta se tiukalle otti
Daytonissa kehitysoppi
apinako niin paljo muuttuupi
siitä hulluki suuttuupi
Ei ei me ei olla apina

Kun väittely oikeen tul tiukka
ni Bryanil liiku vaan viuhka
siin ilmaki kiehu kun Darrow se riehu
ja vaati siihen vastinta
kuinka valaskala Joonaan nieli
kun sen kurkku on niin vietävän pieni
kuink' Joona hyöri ja maako pyöri
aurinko kun ol alallaan
vastaa nyt ees tämän kerran
ei ei mun on turvani Herran
ja apinako niin paljo muuttuupi
siitä nyt hulluki suuttuupi
Ei ei me ei olla apina

Siinä Darrow oikoili syltään
ja sieppasi pois takin yltään
hihat se kääri kun se hääri
tutkien ja toruen
kuka pani sen raamatun lehtiin
että Aatami ensiksi tehtiin
silloin jo juotiin kun maailma luotiin
ja tanssittiin ja hurrattiin
ne tuhansia vuosia katto Kiinas' jo kieroon
ennenku Aatamil ol Eevasta tietoo
ja apinakin niin paljon muuttuupi
siitä nyt hulluki suuttuupi
Ei ei me ei olla apina


Vielä kammottavammaksi asia muuttuu, jos apinan tilalle lauluun laitetaan neekeri... Sellainen oppi ei Daytonin tienoon koulujen seinien sisälle mahdu.

Kreationismi on syntynyt uudeksi "tieteelliseksi" pohjaksi valkoisten "paremmuudelle" yli muiden ihmisten.


(Kuvassa Lucyn kallon jäljennös. Fossiilisten kallojen jäljennöksiä myydään tuolla)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti