Ensimmäinen patentti, jonka Thomas Alva Edison sai lukuisille keksinnöilleen, oli sähköinen äänestyskojeelle. Vuonna 1868 Yhdysvaltain patentti 90,646 sai kunnian olla se. Sittemmin Edison sai 1092 muutakin patenttia, kaikki ovat The Edison Papers -sivustolla selattavissa.
Patentti tuli tutuksi teknologian historian opetusnäytettä tehdessä. Ajattelin sen hyvin osoittavan, miten keksiminen ja keksinnöt ovat yhteiskunnasta riippuvia.
Edisonin sähköinen äänestyslaite oli kansanedustuslaitoksia varten. Kansanedustajat äänestävät omalla nimellään ja kansan on voitava tietää mitä heidän edustajansa on äänestänyt. Samaan oivallukseen Suomen eduskunnankin jaa-ei-tyhjiä-poissa valotaulu perustuu.
Silloin kun halutaan, että vaali on salainen, järjestetään suljettu lippuäänestys. Näin Suomen eduskunnassakin tehdään. Puhemiehistöä ei valotauluäänestyksillä valita.
Perustuslaki vaatii, että presidenttiä, eduskuntaa tai kunnan/kaupunginvaltuustoja valittaessa vaalisalaisuus säilyy. Edisonin patentoima sähköinen äänestyslaite ei siis sovi tällaisiin tarkoituksiin.
Täysin luotettavia eivät eduskunnankaan valotauluäänestykset ole. Silloin tällöin joku kansanedustaja kirjauttaa virallisiin pöytäkirjoihin, ettei hän ole äänestänyt niin kuin kone näyttää, ei ainakaan tarkoittanut äänestää niin. Sillä ei kuitenkaan lopputulokseen ole vaikutusta. Äänestetty on niin, kuin sähköinen koje näyttää.
Sähköistä, salaista äänestämistä on joissakin maissa kokeiltu, joissakin jopa internetin kautta. Suomessa syksyllä tulevissa kuntavaaleissa kolmessa kunnassa kokeillaan miten sähköinen äänestäminen Suomessa sujuisi.
Viime viikon lopulla oikeusministeri Tuija Brax (vihr) kiistää mahdollisuuden, että sähköisessä äänestyksessä voisi kadota ääniä tai joku voisi muunnella vaalitulosta. Kuitenkin oikeusministeriön tilaamassa arviontiraportissa jyrkin kritiikki osoitettiin äänten laskemisen oikeellisuutta kohtaan:
Vaalitulokset laskeva ohjelma ei tuota todistusta tulosten oikeellisuudesta. On siis pystyttävä varmistumaan siitä, että tulokset lasketaan oikealla ohjelmalla. Turvallisuutta voidaan parantaa laskemalla tulos kahden eri ryhmän voimin.
Käytänössä siis sähköisesti annetut äänet olisi tulostettava paperille omaan uurnaansa ja laskettava käsin. Tätä ei oikeusministeriön Suomeen ostamassa äänestysohjelmistossa ole tarjolla. Ohjelmistokoodi on liikesalaisuus, nörtitkään eivät pääse toimivuutta tarkastamaan. En yhtään ihmettele, että Effi vastustaa.
Arviointiryhmä suosittaa: "Kunnallisvaalien pilotointia ei tulisi tehdä ilman korjaavia toimenpiteitä." Mutta tehdääpä silti, oikeusministerin huviksi?
Vastahan Kelan sähköisestä asioimisjärjestelmästä kävi ilmi, että joka sadastuhannes käyttäjä ei näe omiaan, vaan naapurin tiedot. Poliisikin tutki, mutta totesi vain asiantilan. Kela on asioissaan tarkka, promillen kymmenysosiin väärinkäytökset jäävät. Liike-elämässä harvemmin pyritäänkään alle viiden prosentin, koska kontrolli vaatisi enemmän kuin tuotto olisi.
Ei kansa varmaan tykkäisi äänestystuloksista, joissa voisi olla viiden prosentin klappi suuntaan tai toiseen.
Jos meillä on toimiva, sormeilematon järjestelmä, niin pidetään siitä kiinni. Nykyinen laskentajärjestelmä kertoo ennen keskiyötä vaaliuurnien sulkeudeuttua kello kahdeksan illalla, kuinka vaaleissa on käynyt. Luotettavasti. Tarkistuslaskennat harvemmin muutoksia tuovat.
Sähköisiä uurnia käyttäen tietäisimme tuloksen varmaankin jo 20:01, mutta mihin sitten tarvitsisimme Ylen isoa pajaan poliitikkoineen, Sami Borgia ja muita tutkijoita, toimittaja Tarmo Ropposta ja hänen seuraajiaan?
Eikö äänestyinnon säilyttäminenkin vaadi, että tulosta yhdessä voitaisi ainakin pari tuntia jännittää?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti