Alvar Aalto suunnitteli Säynätsalon kunnantalon 1940-luvun lopulla ja rakennus valmistui vuonna 1952. Aallon ajatuksena oli, että talosta tulisi demokratian linnake. Valtuustosali on korkea ja korkeimmalla rakennuksessa.
Valtuustosalissa ei enää kokoonnu kunnanvaltuusto päättämään paikallisista asioista. Kunta liittyi osaksi Jyväskylää vuoden 1993 alusta. Schauman uhkasi lakkauttaa tehtaan tehtaan ympärille rakentuneesta saaristokunnasta. Kuntaliitoksella turvattiin työpaikkojen säilyminen.
Kunnan lopettamisesta päätettiin demokratian linnakkeessa, mutta sysäys päätökselle tuli muista kokoussaleista.
Tuolloin 1990-luvun alussa laajaa Jyväskylän kaupungin, maalaiskunnan ja muiden ympäryskuntien kuntaliitosta markkinoitiin Jyvässeudun järvikaupunkina. Lokakuun 2008 kunnallisvaalimainokset kertoivat nyt toteutuvien kuntaliitosten synnyttävän Uuden Jyväskylän.
Hienoa että ko. rakennus ei ole hautautunut kuntaliitosten ym. unohduksen syövereihin. Nyt tässä tulee aivan ns. tippa linssiin. Ota huomioon, että tässä saattaa olla kyse yhdestä arkkitehtonisesti maamme merkittävimmistä rakennuksista.
VastaaPoistaErinomaisen hyvä huomio ottaa esiin tuo yhteiskunnallinen näkökohta; kunnan olemassaolon katoaminen vs. kunnan hallintopalatsi, linnake, kuten sanot: En oikein muuten käsitä ko. asiaa kuin, että hyvä arkkitehtuuri säilyy lähes kuolemattomana läpi vuosisatojen, riippumattomana siitä, että poliittiset asiat tulevat ja menevät. Onko hyvässä arkkitehtuurissa kyse todellakin elämää suuremmasta asiasta, en tiedä. Usko tai älä, tiedän henkilöitä, jotka ovat arkkitehtuurin kuolemattomuudesta samaa muuttumatonta mieltä, tänäkin päivänä. Ja vaikka kaikki on muuttunut arvoiltaan, sisällöltään ja merkityksiltään helposti vaihdettavaksi.