Eilen aamupäivällä olin Omake ry:n järjestämässä Animeseminaarissa Valveella ja sain kaipaamani rautaisannoksen japanilaisen kulttuurin maihinnoususta länsimaissa ja Suomessakin. Iltapäivä meni muun eksotiikan parissa, joten valitettavasti Tekno-Kekon esitys meni ohi. Japanilaisen animaation tuntemukseni on edelleen paljolti Muumilaakson tarinoiden varassa, mutta japanilaisuuden suosion tausta avautui.
Seminaarin avasi yleisen historian professori Olavi K. Fält katsauksella länsimaisen kulttuurin vaikutuksista Japaniin 1850-luvulta 1920-luvulle. Eristäytynyt Japani pakotettiin 1854 avautumaan länsimaille, Yhdysvallat tarvitsi Kiinan kaupalleen välisataman. Samalla tehtiin kauppasopimuksia muidenkin maiden kanssa, joiden ehdot olivat maalle epäedulliset.
Raha on aina tavalla toisella taustalla. Päästäkseen irti epäreiluista sopimuksista maan piti muuttua. Sisäpoliittisen myllerryksen jälkeen alkoi länsimaalaistaminen, eurooppalaisten arvojen ja kulttuurin omaksuminen, niin hyvässä kuin pahassakin.
Kaikki tehtiin omin voimin. Länsimaisten kauppiaiden sallittiin toimia vain rajatuilla alueilla muutamissa satamissa, mutta pian Yokohama alkoi muistuttaa mitä tahansa maailman kaupunkia mereltä katsottaessa. Julkinen alastomuus karsittiin, kylpylöihin tuli eri osastot sukupuolien mukaan ja julmista kuolemanrangaistuksista luovuttiin. 1868 vallanvaihdon jälkeen Kiotoon unohtunut keisari nostettiin valtakunnan keulakuvaksi ja maakuntien saaristo muuttui yhtenäiseksi Japaniksi.
Vallanvaihdossa asetettiin tavoitteeksi 'rikas maa, vahvat asevoimat'. 1900-luvun alussa tavoite oli jo saavutettu, joistakin vastareaktioista huolimatta. Ensimmäisessa maailmansodassa Japani kuului voittajavaltoihin ja sai kiitosta saksalaisalueiden miehityksestä. Samalla imperialismi oli saanut juuret.
Fält esitti kuvia länsimaisen kaupunkikulttuurin vaikutuksista, viimeiseksi jäi kuva 1920-luvun japanilaisneidoista, jotka olivat täysin maailman muodissa mukana.
Japania kulttuuriantropologisesta kulmasta lähestynyt Janne Kemppi keskittyi toisen maailmansodan jälkeisen ajan populaarikulttuuriin. Aivan samat tv-sarjat ja ilmiöt puhuttivat ja vaikuttivat japanilaisiin kuin meihin länsimaalaisiinkin.
Oleellista antropologiselta kannalta on kuitenkin miten ohjelmat ja ilmiöt nähtiin ja ymmärrettiin. Japanilaisten tapa on nähdä asiat enemmän harmaina. Populaarikulttuurin pahat eivät ole inhokkeja, vaan heilläkin on faninsa. Japanilaisilla supersankareilla ei ole arkkivihollisia, vaan hirviö vastustajia, jotka yleensä ovat syntyneet ihmisten ajattelemattomuudesta.
Japanilainen sankari ei koskaan selviydy tehtävistä yksin. Hän tarvitsee ja saa apua ja neuvoja. Apuna ovat kaverit ja neuvoja antaa viisas vanhus. Kuten Kemppi sanoi, japanilaisessa kulttuurissa perusarvot ovat olemassa, läsnä. Tarinoihin liittyy aina kasvaminen ja oman paikkansa löytäminen. Tilit menneisyyden kanssa tehdään aina selviksi, vaikka kuinka suuria voittoja tahansa saataisiin.
Yhteenvetona näistä kahdesta luennosta tekisi mieli sanoa, että reilut sata vuotta sitten japanilaiset omaksuivat länsimaisen kulttuurin ja nykyinen länsimainen nuoriso on sen tunnistanut sen. Siksi Japanin ihailu. Mutta pessimisti sanoo, että liekö meillä yhteisöllisyyttä ollut koskaan, tätä häpeän kulttuuria vain jonka seurauksena neljä oululaista on nyt vähemmän.
Joka tapauksessa, nuori polvi on löytänyt yhteisöllisyyden japanilaisesta kulttuurista. Kun Fält esitti kuvan 1920-luvun japanilaisnaisista, voin tähän lopuksi laittaa kuvan suomalaisista 2000-luvun nuorista naisista:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti