"Olenko hankkinut itselleni ystävän ja ihan ilman Norjan valtion apua?"
Elling elokuvassa Elling.
YLE TV1:ltä tuli juuri norjalaisen elokuvan yksi huipuista, Petter Næssin Elling (2000 - Oscar-ehdokkuus 2001). Monta kertaa elokuvan olen nähnyt, mutta edelleen se piti otteessaan ja piti katsoa loppuun asti miten Elling ja Kjell Bjarne itsenäistyvät.
Seuraajaa Ellingin menetykselle on Norjassa toivottu pitkään, mutta ei sellaista ole oikein tullut. Nils Gaupin Kautokeinon kapina (2008) on ihan mainio, mutta se on enemmän saamelaisten kansalliselokuva kuin norjalaista filmiteollisuutta edistävä työ.
Elling on saanut jatko-osankin, tai oikeastaan prologin Äidin Elling (2003, ohjaus Eva Isaksen). Siinä selviää miten äidin poika päätyi alkujaan kaappiin poliisien noudettavaksi ja valtion hoitoon. Sarjassa on kolmaskin elokuva, Elsk meg i morgen (Næss 2005), mutta se ei kansainväliseen levitykseen ole Ruotsia lukuunottamatta päätynyt.
Johdantoelokuvassa on hauskat hetkensä, mutta se ei kuitenkaan yllä yksityiskohtien runsaudessa Næssin tekemän rinnalle.
Ellingissä esitelty undergroundrunoilija "E" on ymmärrettävästi saanut seuraajia. Oslossa "E" on 2000-luvun aikana saanut useita jäljittelijöitä, jotka ovat omia runojaan "julkaisseet" erilaisissa elintarvikepakkauksissa. "E":hän julkaisi hapankaalipaketeissa. Meidänkin iltapäivälehdet ovat kertoneet tästä "työväenluokkaa kunnioittavasta" runojenlevitystavasta. Tosin täkäläisissä lehdissä en muista itse runoja esitetyn tai käännetyn.
Pikaisella googlauksella en myöskään noita Oslossa oikeasti levitettyjä runoja löytänyt, antakaa vinkki jos tiedätte.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti