lauantai 27. joulukuuta 2008
Ensilantti vai onnenlantti?
Ensimmäiseksi tästä kirjoituksesta sanottakoon, että tekevälle sattuu. Varsinkin paljon tekevälle ja eikä siinä mitään. Tekevälle sattuu, eikä se ole syy vetää herneitä nenään. Kyse on Roope Ankan ensilantista, josta oli puhetta vuoden viimeisessä Toimituksen omassa nurkassa Aku Ankka -lehdessä.
Kysyjälle vastattiin, että Roopen lantti ei ole onnenlantti vaan ensilantti. Roope ei ole haalinut omaisuuksiaan (pelkästään) onnella vaan ahkeralla työllä ja talousvaistoillaan.
Joulupäivinä korkeaa lehtipinoa leppoisasti lueskellessa tietenkin sattui käteen sellainen Akkari, jossa Roope puhuu onnenlantistaan. Marco Rotan Harvinaisen pahassa päivässä (AA 20/2000 johtotarina) Milla punoo juoniaan saadakseen ensilantin. Kertoessaan puhelimessa kavalan suunnitelman epäonnistumisesta setä käyttää kuitenkin tuota ei suotavaa nimitystä kolikostaan.
Kun yrittää pitää kielen vivahteikkaana ja monipuolisena, lapsuksia sattuu. Jos tällaisista alkaa vetämään herneitä nenäänsä, ovat illalla sieraimet niin tukossa, ettei kykene hengittämään.
Toimituksen omassa nurkassa muistutettiin myös Rupu Ankasta. Itse Carl Barksille sattui joitakin kertoja käymään niin, että hän tuli piirtäneeksi samaan ruutuun neljä veljenpoikaa. Koska Barks on Ankkamaailman erehtymätön auktoriteetti, niin barksistit ovat selittäneet tämän "ylimääräisen" veljen olleen harvoin nähty Rupu Ankka.
Rupun (engl. Fooey/Phooey, tanskaksi yleisöäänestyksessä valittu Fup) etsimisestä on tullut pienimuotoista huvia. Jos haluaa varman havainnon, niin kannattaa aloittaa Barksin Juonittelua joella -tarinasta. Tulkinnanvaraisempia rupubongauksia löytyy saman tekijän tarinoista Mitalijahti ja Alppien sankarit.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti