Uusimman Aku Ankan taskukirjan (349 Kassavirta) klassikkotarinassa Musta morsian Roope-setä on hyvin, hyvin lähellä joutua naimisiin. Kyse ei ole Klondyken kulta Kultu Kimalluksesta tai ikipiirittäjä Riitta Hanhesta, vaan aivan vastatavatusta tuttavuudesta, Patricia Hiltusesta.
Kun Aku ja veljenpojat tiedustelevat Roopelta, kuinka näin pääsi käymään, setä Havaijin ananasistutusten tarkastuskäynnillä tapahtuneesta:
Erehdyin osallistumaan grillijuhliin ilmaisen illallisen toivossa. Siellä tutustuin Patricia Hiltuseen. Taivaalta mollotti kuu... orkesteri soitti sulosointuja... kukkatarhan tuoksu suorastaan huumasi... ja niin suostuin 500 miljoonan myötäjäisiin ja jouduin kihloihin.
Melkoinen tunnelma ja tuoksu, kun pankkiiri Ankka suostuu noin vain suuren summan luovuttamiseen. Lumous ei aivan hetkessä haalistunut, koska kalliin kihlasormuksenkin hän matkan jälkeen hankki ja majoitti morsiammen hulppeasti uudelle maaseutuhuvilalleen.
Patricia Hiltunen on Akulle ja pojille tuttu seurapiirikaunotar, ökyhotelliketjun, makeistehtaan ja kennelin perijätär. Mikäs Roopen olisi toisen rikkaan kanssa naimisiin mennessä, ihmettelee Aku, mutta Roopella on latoa faktat pöytään:
Patrician omaisuus on sidottu erinäisiin säätiöihin, eikä hänen tuleva aviomiehensä saa latin latia.
Itse Patriciaa ei tässä Romano Scarpan piirtämässä ja Abramo Barosson käsikirjoittamassa tarinassa vuodelta 1962 lainkaan nähdä. Juuri kun mahdollisuus Hiltusen näkemiseen avautuu, niin sankareidemme onkin mentävä toisaalle.
Harmillista! -- tai ehkä ei kuitenkaan. Onhan noita parishiltoneja muissa lehdissä riittämin.
Välttää Roope tietenkin avioliiton sataman, vanhan Alaskassa tehdyn vedon innoittamana. Ja voittaa tietenkin sen tuntuvasta summasta tehdyn vedonkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti