Oulussa on meneillään Lasten ja nuorten teatteripäivät, tapahtumien tiimoilta oltiin Kulttuuripesulassa nuorten tanssi- ja sirkusesitystä katsomassa. Ensi-ilta oli jo tiistaina, keskiviikon Kalevassa ollutta kritiikkiä perheen esiintyjä luki tarkkaan ja turvautui lopulta isäihmisen apuun: "Moititaanko meitä?" -- "Ei moitita".
Eikä moitittukaan. Tarkkanäköinen arvio oli kirjoitettuna, alan termejä viljellen.
Useampina vuosina näinä viikkoina on Kalevan kulttuurisivuilla palattu tammikuun 1987 tapahtumiin Oulun kaupunginteatterissa. Tämä vuosi ei tee poikkeusta. Jumalan teatterin esitys 17. tammikuuta on heijastunut kohta jo sukupolven ajan (jos sukupolvi on klassinen 25 vuotta) oululaiseen kulttuurielämään ja erityisesti sen rahoitukseen. Laitos- ja lastenteatteri ovat kulttuuristrategioiden kärkihankkeita (vai mitkä ne muotitermit nykyisin on?).
Kalevan verkkosivuilla onkin avattu keskustelu Jumalan teatterin vaikutuksista, asetelmat sillä suunnalla näyttäisivät olevan tätä kirjoitaessa samat kuin 1987.
Idea kai olisi saada uutta teatteria aikuisillekin täälä pohojosessa. Rahoituksen kanssa.
Jutun juurta Jumalan teatterista on saatu Eeli Aallon julkaistua blogissaan valokuvia esityksestä. Omien töidensä lisäksi Aalto on tullut kuuluisaksi teatterin katsojana: hän ainoana seurasi Jumalan teatterin esityksen loppuun saakka. Aallon ottamat valokuvat esityksestä ovat siis ainoalaatuisia ja hän on ainoa ihminen, joka voi arvioida Jumalan teatteria sen esitysten kautta.
Niin. Miltei sukupolvi on siis kulunut ja yksi Jumalan teatterin näyttelijöistä lauantai-illoin Jerry Halloweenina tulee jokaiseen (televisiolliseen) kotiin. Kolme muutakin ovat alansa arvostettuja ammattilaisia. Että voitaisiko Oulussa jo toisin suhtautua uusiin teatterivirtauksiin?
Vai löytyykö totuus verkkokeskustelusta?
Kakkataiteen alalla ollaan vuodesta 1987 edistytty: peteer esittelee uudempia mannereurooppalaisia virtauksia.
VastaaPoistaNiin. Mihin ihmeeseen me nenästävedettävät sun muut päädymmekään....
VastaaPoistaTodellisuuksissamme.
Vielä Jumalan teatterista.
VastaaPoistaUskoisin että tarkoitus oli hyvä. Teatterin kannalta. Hereilleravistelevasta ääri-ilmauksesta ja protestista oli tod.näk. kyse, tasapaksusta tarjontaa kohtaan. Aseena oli tasapaksu.
Tosiaan niin se käy, että protestoijat adaptoidaan ja adoptoidaan vuosien kuluessa mukaan (rahalla) kilttiin ja konservatiiviseen puuhaan mukaan, koska se myy hyvin.
En silti pidä Herra Halloweenin touhuja täysin päättömänä ja arvostelukyvyttömän kilttinä ja puhtoisena viihteenä vieläkään. Muutan näkemystäni, jos hän putkahtaa kolmoselle tai neloselle, subista puhumattakaan. Sitten voin miettiä asiaa uudestaan.
Mahdoitko lukea Eppu Salmisen aikalaishenkisen muistelun Turkan teatterikoulusta? Timo Harakka yritti myös ymmärtää syntynyttä, jälkilämmitettyä tilannetta hs:ssa hiljattain.
- - -
On se vaan muuten ihailtavan hieno homma, kun teillä siellä Oulussa on tuo ilmeisen vireä teatteri- ja elokuvatoiminta, festivaaleineen yms.
On täällä ihailtan virkeää toimintaa. Eikä laitosteatterikaan mikään huono ole ja lastenkulttuurin saralla Akseli Klonk erinomainen.
VastaaPoistaEn Salmisen kirjaa ole lukenut, tuskin tartunkaan lehtijuttujen perusteella. Turkan opetusmetodit ovat melkoisen laaja aihepiiri, puolin ja toisin, sekä erikseen lehdistön kautta katsottuna.
Jari Halonen olikin Arto Nybergillä ja puhui myös Jumalan teatterista. Ehdollista vankeutta seitsemän kuukautta ja sakkoja siitä rapsahti.
VastaaPoistaErinomaiset aseet nuoret miehet julkisuuden painetta vastaan olivat Turkan opissa saaneet.
Eräs kesken esityksen lähtynyt katsoja väittää Kainuun Sanomissa Halosen valehdelleen Nybergillä.
VastaaPoista