Tänään 1533 syntyi Akvitaniassa, sittemmin hänen mukaansa nimetyssä kaupungissa, Michel de Montaigne. Michel oli uuden ajan, renessanssin lapsi ja isä kehittäminsä kasvatusmetodein auttoi poikaansa kehittymään edelleen arvostetuksi ja jäljitellyksi kirjoittajaksi. Eipä tästä ole aikaakaan, kun Jyrki Kiiskinen aloitti Hesarissa kirjoitussarjan de Montaignen otsikoin.
Tämänkin otsikko on de Montaignelta, joka esseessään pitkälti luo nykyisen käsityksen antiikin reetoreista ja puhetaidon merkityksestä ylipäätään. Aristo määrittelee viisaasti puhetaidon kansalle uskottelemisen kyvyksi, Sokrates ja Platon pettämis- ja neuvottelutaidoksi.
Sanoja laitetaan peräkkäin, ja kuulijat uskovat, että nyt kannattaa tehdä putkiremontti, koska työttömiä rakennusmiehiä on niin paljon. Isännöitsijä on taloyhtiön kokouksessa helisemässä, koska tietää putkien uusimistöitä osaavien määrän rajalliseksi ja täystyöllistetyksi. Vuosiksi eteenpäin.
Paljolti on kyse kuulijastakin. Näemme säännömukaisuuksia ja lainalaisuuksia sielläkin, missä niitä ei ole. Uskomme järjestelmien itsesäätelyyn ja suurien systeemien korjautuvuuteen, kokonaisuutta tasapainottaviin tekoihin.
Sellaisia ei yksinkertaisesti ole.
Sellaisiin on mukava uskoa. Sen hyvä reetori tietää.
Jonkinlaiseksi kokeeksi kyvystämme järjestää satunnaisuuksia tai sattumia loogisiksi kokonaisuuksiksi loin sanalistateoksen Istuutuu vilpittömästi. Kirjassa on romaaneista poimittuja sanoja, kunkin aukeaman oikeassa ylänurkassa olevat.Teos on saatavissa lulu.comin kautta.
Voi testata järjestyvätkö turhanaikaiset sanat päässä ymmärrettäväksi kokonaisuudeksi.
Eivät sanat ole turhanaikaisia niin kauan kun niitä käytetään vilpittömästi. Sanojen avulla voi kokea erinomaisen hienoja elämyksiä ja toimittaa kaikenmoista. Sanoja ja tekoja voi saattaa ristiriitaan.
Mutta ei mieluusti johtaa harhaan, toisen tappioksi.
* Reijo Valta: Istuutuu vilpittömästi. Oulu: Osuuskunta Jyväs-Ainola 2009. ISBN 978-952-5353-39-6
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti