Viime vuonna Basam Books on ottanut uusintapainoksen Jean Gionon alunpitäen Valituille Paloille kirjoittamasta novellista Mies joka istutti puita. Novellin ovat Ina Kallis ja Satu Kontinen saattaneet pikkukirjasena julkaistavaan muotoon (64 s.) työssään kauniisti onnistuen. Tuukka Kangasluoman suomennos on julkaistu alkujaan 1994.
Elzéard Bouffierin tarina on edelleen ajankohtainen, rauhoittava ja tulevaisuuteen uskoa antava. Puiden istuttamista koskevat kirjalliset ilmaisut mietelauseita myöten tapaavat sellaisia olla.
Martti Lutherin suuhun aseteltu "Vaikka tietäisin että huomenna tulee maailmanloppu, niin silti tänään vielä istuttaisin omenapuun" ei taida hänen tuotantoaan olla, vaan jotakin toisen maailmansodan jälkeiseen aikaan keksittyä.
Bouffier istuttaa tammia, koivuja ja pyökkejä Ranskan Alppien rinteille. Vaahteriakin hän kymmenentuhatta istutti, mutta ne kuolivat kaikki. Mutta erityisesti pyökit menestyivät hyvin. Roomalaisaikoina ihmisten toiminnan vuoksi paljakoituneet rinteet alkoivat Bouffierin ansiosta kukoistaa ja metsä toi mukanaan purojen solinan ja tuhatkertaiset mahdollisuudet ihmisille elää ylätasangoilla, suojeltujen metsien keskellä.
Alkuun työ oli turhauttavaa: sadastatuhannesta terhosta vain joka kymmenes pääsi edes alkuun. Jyrsijöitä riitti. Mutta viidentoista, kahdenkymmenen vuoden jälkeen työ alkoi ruokkia itseään. Metsät levisivät.
Bouffier alkoi istuttamaan puita ennen maailmansotaa. Hän jatkoi kuolemaansa 1947 saakka, eikä hän ollut kiinnostunut kenen maille istutti. Puut ja metsä olivat hänelle tärkeitä. Sodista tai muista vähäisemmistä maailman kriiseistä hän ei välitänyt.
Valitut Palat olivat suorastaan innostuneita saadessaan tällaisen tarinahelmen käsiinsä. Tosin lehti osoitti nurjamielisyytensä kun paljastui, ettei Elzéard Bouffier ollut todellinen henkilö ja jätti novellin julkaisematta.
Todellisuustausta tarinalla kuitenkin on, puita istuttavia ihmisiä on ollut ja heidän työnsä on tuottanut paljon hyvää.
Kirjailija Giono oli tarinan kirjoittanut ja kerta Valitut Palat sitä ei huolinut, niin hän julisti tarinan olevan vapaan kaikille julkaisijoille (copyleft). Ensimmäisenä sen julkaisi Vogue 1954.
Sittemmin tarina on innostanut useita puiden istuttajia eri puolilla maailmaa. Se lienee ilahduttanut Gionoa enemmän kuin mahdolliset tekijänoikeuskorvaukset.
Oulun Hietasaaressa kasvaa aikoinaan eri maiden edustajien istuttama Rauhanmetsä. Sen ansiosta merituuli ei tuiverra keskustan kerrostalojen välissä niin ankarasti kuin voisi. Senkin metsän arvoa voisi joskus paremmin muistaa.
* Jean Giono: Mies joka istutti puita
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti