keskiviikko 15. huhtikuuta 2009

Kyrönjoen jääpadot ja Ilmajoen paisunnat


Toissa viikolla Pikisaarensillan kupeessa useiden päivien ajan seisoi pystyssä jäälevy. Parikin kertaa pysähdyin sitä katselemaan ja mietin, että jos oltaisi jossakin jokivarressa, puolet kylän miehistä olisi tyrkkimässä jäälauttaa takaisin vaaka-asentoon.

Mutta jää olikin meressä, joten siihen tyyneydellä suhtauduttiin.

Kurikassa lyhyen aikaa asuessa tuli selväksi eteläpohjalainen kunnioitus Kyrönjokea kohtaan. Useampikin kertoi haaveekseen kulkea joki latvoilta merelle saakka -- näin tehneitä arvostettiin. Kurikkalaisille joen oikea latva ja syntysija oli Kauhajoen harjujen laidoilla.

Jalas- ja Seinäjoenhaaroja ei laskettu.

Kevättulvien ehkäisemiseksi joki on käytännössä koko matkaltaan valjastettu uomaansa. Kun paikallisuutisissa kerrottiin, että tulvarajaan Ilmajoen kirkonkylän kohdalla oli enää kaksi senttiä, olin varma Ilmajoen paisunnasta.

Niin ei käynyt. Tehokkailla pumppauksilla pohjalaiset pitivät kirkonkylän kuivana. Vuonna 1991 säädetty laki näytti voimansa...

Kun muutimme pois, saimme läksiäislahjaksi Benjamin Pöntisen valokuvateoksen Kyrönjoki (1995). Kirjassa useampikin kirjoittaja muistelee jäidenlähtöjä. Ja kadonneita koskia, joista on vain nimi kartalla jäljellä.

Kloppien harrastuksena oli ja lienee edelleen jäälautoilla ratsastaminen. Pöntinen on kuviakin aiheesta ottanut. Mitä lähempänä hengenlähtö oli, sitä kovempi maine porukoissa.

Patoaminenkin on poikien luonto. Pajuluomasta kirjaan muistellut Ossi Polari kyselee, kuinka pian rikos vanhenee? Juttu oli nimittäin, että Saarisen autokorjaamon kellarin täytti hän poikain kanssa:

Rautasillan kohdassa Pajuluoma kapenee. Me saimme jollain konstilla käännettyä jäälautan niin, että se asettui nätisti poikittain sillan perustuksia vastaan, kääntyi pystyyn ja patosi luoman. Pienempää lieppoa ja jäänsohjoa tuli lisää kaiken aikaa tukkien pienemmätkin reiät. Vesi alkoi nousta vaudilla. Olimme revetä riemusta. "Me teemme tähän oikean järven!" Innostuksemme sammui, kun kuulimme mekastusta ja näimme paksun ukon, joka henkihapatuksissa läheni meitä seiväs kourassa...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti