tiistai 26. toukokuuta 2009
Markkinatalous on hyvä renki
Elämme kummallisia aikoja. Poliisi saa estää pääsyn nettisivuille ilman, että siitä syntyy valituskelpoista päätöstä. Yritykset eivät halua, että niitä valvotaan, jos he itse valvovat työntekijöidensä tekemisiä netissä. Koska Internet on niin paha paikka, viranomaiset saati poliisi ei lue saamiaan sähköposteja, vaikka moni asia saattaisi niinkin selvitä ilman yleistä paniikinluontia. Mummoja ja opiskelijoita saa ammustella turuilla ja toreilla, koska valtiovalta ei voi puuttua asekauppaelinkeinonharjoittamiseen rajoittavasti.
Eilen kävin kuuntelemassa pidempää perspektiiviä tapahtumiseen. Riihi säätiön ja Oulu-opiston järjestämässä tilaisuudessa kirjaston Pakkala-salissa oli esitelmöimässä professori Markku Kuisma ja aiheena Suomen poliittinen taloushistoria 1000-2000.
Samannimisen kirjan (Siltala 2009) hiljan julkaissut Kuisma osaa elävöittää (talous)historian nykyaikana ymmärrettävään muotoon. Keskiajan katolinen kirkko oli kuin monikansallinen suurkonserni, joka levitti lonkeronsa laajemmalle kuin nykyiset yritykset osaavat haaveillakaan. Tukholman kauppakomppania oli tervakaupassaan 1600- ja 1700-luvuilla kuin OPEC 1970-luvun öljykriisin aikoihin.
Pitkiä aikakausia tarkastellessa Kuisma saa yhteiskunnan rakenteet näkymään. Vallan kahvasta taistelevat poliitikot ja liikemiehet, kukin aikakausi saa leimansa voitollisesta osapuolesta. Kauppa, kulttuuri ja politiikka kytkeytyvät toisiinsa monin eri tavoin, esimerkiksi autonomisen Suomen muuhun Eurooppaan saama Venäjän tullietu synnytti modernin suomalaisen teollisuuden, keskiaikaisen Suomen asutus laajeni kalakantojen perässä, koska katolisen paaston aikana syötiin paljon veden eläviä - kala oli sallittua ja sille löytyi paljon ostajia paastoajista.
Sattumilla on Kuisman mukaan paljon vaikutusta paikallisiin asioihin, kokonaisuus tasapainoilee eri rientojen kesken. Välillä yksi asia lyö yli, kun lähdetään toiseen suuntaan, sopivuuden raja tulee sielläkin vastaan.
Toisen maailmansodan jälkeen Suomi kulki aina Neuvostoliiton romahtamiseen saakka poliitikko- ja valtiovetoisesti. Talouselämä tuki puolueita, jotka halusivat säilyttää demokraattisen järjestelmän ja ylipäätään sallivat yksityisomisteisten yritysten toiminnan. Homma meni vaan liian Kekkosvetoiseksi. 1990-luvulta lähtien poliitikot ovat toteuttaneet suuryritysjohtajien toiveet, jotta nämä pitäisivät firmat maassa. Monet perusoikeudet on yritysten kosiskelussa unohtuneet.
Kuisma piti markkinataloutta, kapitalismia, silti parhaana talousmuotona. Hän käytti kulunutta vertausta tulesta, joka on huono isäntä. Mutta jos se saadaan pysymään uunissa, niin siten talo lämpiää parhaiten. Eikä tarvitse ryhtyä jälleenrakentamaan taloa. Ilmassa olevat eriarvoistumisen alkiot tulisi tuhota, sillä käytäntö on osoittanut Etelä-Amerikan suurien varallisuuserojen banaanitasavaltojen olevan äärettömän tehottomia, huonoa kapitalismia, huonoa elämänlaatua.
Asiat oikeisiin mittakaavoihinsa. Mutta silti on tärkeää selvitellä päiväkohtaiset jupakat, jotta asioista otettaisiin opiksi, eikä toistettaisi aina samoja virheitä uudelleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti