lauantai 6. kesäkuuta 2009

Rahdin mahti


Kirjaston uutuushyllystä tarttui mukaan Olli Tammilehdon tuore pamfletti Rahdin rikokset (Into 2009). Nimen perusteella ajattelin, että teos saattaisi antaa jotain valaistusta japanilaisten autojen kummallisesta maanosia kiertävälle reitille Suomen kautta Venäjälle tai hiljakkoin suurta kummeksuntaa herättäneessä liikenneministeri Anu Vehviläisen vastustuksessa Venäjälle menevän rahdin siirtämisessä pois kuutostieltä ja kumipyöriltä.

Venäjän tullihan ilmoitti haluavansa tavaran tulevan maahan junarahtina. Kun Vehviläinen ilmoitti, ettei tämä Suomelle käy, niin uutiskommenteissa heijastui valtava hämmennys. Eikö Suomi ole juuri tätä vuosikausia halunnut, että rekkaletkat ja -jonot viimein poistuisivat Etelä-Suomen satamien ja itärajan tulliasemien välisiltä teiltä?

Valitettavasti Tammilehdon kirja ei anna vastauksia näin yksityiskohtaisiin kysymyksiin. Junat, putket ja sähkölinjat ovat ekologisesti tarkastellen parhaimmat tavat kuljettaa maasta toiseen (mutta petraamista niissäkin tietenkin on). Laivat ja lentokoneet edistävät ilmastonmuutosta, mutta arvatkaas miten liikkeitä ja polttoaineita ympäristöverotetaan?

Ei veroteta. Globaalin liikenneverkoston toimivuus on niin tärkeä, että sitä välittävien kulkuneuvojen voimanlähteistä ei peritä polttoaineveroa ollenkaan. Vaikka vähintään 13 prosenttia kasvihuonepäästöistä tulee liikenteestä. Tammilehto arvelee luvun olevan reilusti alakanttiin.

Tilanne on itseasiassa päinvastoin. Tammilehto on kaivanut esiin lukuja, joiden mukaan eri maiden hallitukset tukevat kuljetuksien sujuvuutta tukiaisin. Maailmanlaajuisti käytetään veronmaksajien rahoja liikennejärjestelmän ylläpitoon prosentin suuruusluokkaa oleva summa maailman bruttokansantuotteesta.

Ei kovin järkevää ilmastopolitiikkaa.

Tammilehto harmittelee, että kuljetukset piilottelevat jälkiään. Taitavakaan toimittaja ei kykene löytämään faktaa, siten joutuu hakemaan vauhtia käsityksilleen aina Brittiläisestä Imperiumista saakka.

Kuka tai ketkä kuljettamisesta tänäpäivänä rikastuneekaan, se jää tietämättä. Ei ole enää Aristoteles Onassiksen (1906-1975) kaltaisia laivanvarustajia julkisuudessa antamassa kasvoja.

Tammilehto harmittelee, että kuljetusten tuoman vallan syntytapa hämärän peittoon, ja myös koko vallan olemassaolo. Uskottavamman ja painoarvoltaan tukevamman pamfletin Tammilehto olisi saanut aikaan kaivamalla syvemmältä, esimerkiksi tarkastelemalla yksityiskohtaisesti yhtä kuljetusreittiä. Yhtä syvävalaisten olisi saattanut saada vallan syntytavan selville. Yksityisestä yleiseen, kuten eräs tutkimustapa on.

Kirjan luettua tulee mieleen, että Venäjä on jätetty muutoin kuin öljy- ja kaasuputkien osalta globaalin kuljetusjärjestelmän ulkopuolelle. Jeltsinin ja oligarkkien Venäjän aikoihin hyväksyi ja "ymmärsi" miksi japanilaiset autot vietiin sinne Suomen kautta vaikka Japani ja Venäjä ovat naapurimaita. Putinin ja Medvedevin Venäjä on eri paikka. Kun suurimmat yritykset ovat vaihtaneet omistajaa, mitä ilmeisimmin KGB-lähtöisten henkilöiden käsiin, niin on vaikea "ymmärtää", että rikollisjengit kävisivät varastamassa maahantuodun tavaran heti Vladivostokin satamasta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti