[Uusi suomennos, Tobitin kirja, Manassen rukous]
Manasse oli Juudan kuninkaita, hallitsi noin 698-642 eKr. Toisessa kuninkaiden kirjassa häntä moititaan monisanaisesti, hän antoi alistaa maansa vasallivaltioksi ja sallia epäjumalien palvonnan Jerusalemin temppelissä.
Kaikesta huolimatta herra ei hylännyt omaansa. Kun Manasse joutui assyrialaisten vangiksi, hän rukoili ja sai armon. Manasse sai vapauden ja valtaistuimensa takaisin. Kuninkaaksi palattuaan hän karkotti epäjumalat temppelistä.
Manassen tarina oli osoitus siitä, että Jumala saattoi antaa anteeksi sellaisellekin, joka oli toiminut kaikinpuolin häntä vastaan. Heräsi kiinnostus, miten tuo syntisäkki oli sanansa herralle asettanut.
Koska rukousta ei oltu kuninkaiden kirjaan kirjattu, se piti kehitellä uusiksi. Tarkkaa kirjoitusajankohtaa tai kieltä ei ole tiedossa, joten arvaushaarukka jää suureksi, 300-100 -luvuiksi ennen Kristusta.
Varsinainen "kirja" ei teksti ole, vaan alkujaan se on ollut osa laajempaa syyrialaista Oodit -kokoelmaa.
Rukous on säilynyt eri Raamatun laitosten osana. Vulgatassa se oli Uuden testamentin liite, Lutherin käännöksessä osa Vanhan testamentin apokryfikirjoja.
Rukous on suomennettu uudelleen osana Vanhan testamentin apokryfikirjojen käännösprojektia. Tulkoon tähän lyhyenä kokonaan kirjatuksi:
1 Herra, Kaikkivaltias,
meidän isiemme Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin
ja heidän vanhurskaiden jälkeläistensä Jumala!
2 Sinä olet luonut taivaan ja maan,
niiden kaiken kauneuden ja järjestyksen.
3 Sinä kahlitsit meren sanallasi,
sinä suljit syvyyden ja sinetöit sen
pelottavalla, kunnioittavalla sanallasi.
4 Sinun mahtisi edessä
jokainen vapisee ja säikkyy,
5 sillä sinun voimaasi ja kirkkauttasi
ei voi kukaan vastustaa.
Vihaasi, jolla uhkaat syntisiä,
ei kukaan kestä.
6 Mutta mittaamaton, käsittämättömän suuri
on myös armo, jonka olet luvannut.
7 Sinä olet Herra, sinä ole Korkein,
lempeä, pitkämielinen ja täynnä armoa.
Sinä voit muuttaa mielesi,
peruuttaa määräämäsi rangaistuksen.
[Herra, sinä olet hyvä ja lempeä.
Niille, jotka tekevät syntiä sinua vastaan,
olet luvannut, että he voivat kääntyä
ja saada sinulta anteeksiannon.
Suuri on armosi. Sinä olet päättänyt,
että syntinen voi kääntyä ja pelastua.]
8 Herra, vanhurskaiden Jumala!
Et sinä vanhurskailta vaatinut kääntymystä -
eiväthän Abraham, Iisak ja Jaakob tehneet syntiä sinua vastaan.
Minulle, syntiselle, sinä annoit mahdollisuuden kääntyä,
9 sillä syntejä, joihin olen syyllistynyt,
on enemmän kuin meressä hiekanjyviä.
Herra, usein olen rikkonut, hyvin usein,
niin paljon olen tehnyt vääriä tekoja,
etten ole arvollinen nostamaan silmiäni
ja katsomaan taivaan korkeuteen.
10 Raskaat rautakahleet painavat minut kumaraan,
syntieni tähden virun hylättynä
enkä saa lievitystä,
koska sytytin sinun vihasi.
Tein sitä, mikä on väärää sinun silmissäsi:
pystytin vieraiden jumalien kuvia
ja annoin niille iljetyksille yhä enemmän sijaa.
11 Nyt painun sydämessäni polvilleni
ja rukoilen, että osoitat laupeutesi.
12 Olen tehnyt syntiä, Herra, olen tehnyt syntiä
ja tiedän rikkoneeni lain.
13 Minä rukoilen sinua, minä pyydän:
Älä anna minun tuhoutua rikkomuksiini,
älä iäti vihaa, älä pidä muistissa pahuuttani
äläkä tuomitse minua maan syvyyksiin -
sinä, Herra, olet katuvien Jumala!
14 Osoitat hyvyytesi siinä mitä minulle teet:
suuressa armossasi pelasta minut,
vaikka en sitä ansaitse.
15 Niin kauan kuin elän, kiitän sinua.
Sinun ylistystäsi laulavat kaikki taivaan joukot,
sinun on kunnia ikuisesti. Aamen.
[Uusi suomennos, Tobitin kirja, Manassen rukous]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti