sunnuntai 29. marraskuuta 2009

11. hetki -seminaari Oulussa


Lauantaina Oulussa oli Vihreän Elämänsuojelun Liiton 11. hetki -seminaari. Esitelmöijä kaarti oli nimekäs, viimeisenä puheenvuoron piti kalastajafilosofi Pentti Linkola. Lähes kaikissa päivän esitelmissä jollakin tavalla oli esillä ihmismassojen paljous. Väestöräjähdys on ajanut muun luonnon ahtaalle. Vähiten ihmismyönteistä ratkaisua esitti tutusti Linkola.

Laajemmin ajatellen teemana oli kulutuksen vähentäminen ja resurssien tasaisempi jakaminen. Tätä seminaarin avannut liiton puheenjohtaja Göran Ekström havainnoillisesti esitti.

Ensimmäinen varsinainen esitelmöijä Senni Luosujärvi käsitteli Pohjois-Suomen uraanikaivoshankkeita ja niiden vastustamisen mahdollisuuksia. Soklissa ja Taivalvaarassakin on uraanikytkentä, vaikka pääasiassa muita malmeja niistä kaivetaan.

Luosujärven mukaan kehitystä kehitetään miesten töiden kautta. Aluille luontoa hyvödynnetään jo nyt monin tavoin, mutta hyödyntäminen on pääasiassa näkymätöntä ja tilastoimatonta naisten tekemistä. Miksi niitäkin ei voisi ottaa vakavissaan?

Eero Paloheimo puhui tekniikasta lämpimästi. Ei tekniikka sinänsä ole paha, sitä käyttävät ihmiset voivat olla. Teknisyys kuuluu ihmiseen on määrittelyn kautta, apina plus insinööri on yhtä kuin ihminen. Ihmiskunta on vain jättäytynyt keksimänsä orjaksi.

Paloheimo korosti korostamasta päästyään, että väistämättömiä seurauksia olisi pitänyt/pitäisi ajatella heti teknologioita käyttöönotettaessa. Mihinkä nämä johtavat, haluammeko sellaista? Ajautuminen epämieluisiin lopputulemiin on ollut tiedossa.

Kovasti Paloheimo pidätteli, ettei hän kovin maahanmuuttokriittisiä mielipiteitä latelisi. Myöhemmin keskusteluissa hän teki kantansa harvinaisen selväksi.

Linkolakaan ei maahanmuutosta pitänyt. Se vain lisää väestönkasvua, joka siis olisi saatava ehdottomasti kuriin. Koko maapallolle olisi saatava voimaan Kiinassa onnistunut yhden lapsen politiikka.

Paloheimo on viime vuodet työskennellyt kiinalaisten ekokaupunkien rakentamisen puolesta. Kiinaa hänkin piti hyvänä ja toimivana esimerkkinä. Kun rakennushanke on saanut keskushallinnossa hyväksynnän, se toteutetaan juuri niin.

Erityisesti Paloheimoa pänni suomalainen Viikin ekokaupunkihanke. Se ei toteutunut kuin muutaman aurinkopaneelin osalta. Työmaan edetessä koko ajan ekoelementtejä karsittiin ja karsittiin, kunnes jäljellä ei ollut enää mitään ekologista.

Politiikkaan, demokraattiseen parlamentarismiin molemmat olivat kovasti pettyneitä. Linkola tosin kiitteli Pentti Tiusasta, Pertti Salolaista ja Erkki Pulliaista. He ovat ainoat kolme kansanedustajaa, jotka asettaneet luonnon Pallaksen hotellin laajentamisen edelle.

Varsinaisesti menin seminaariin kuullakseni ympäristöfilosofien Leena Vilkan ja Tere Vadenin esitykset. Leena Vilkka puhui surusta - on oikeutettua surra luonnon ja lemmikkieläimien menetystä. Suru voi olla syvä motivaatioperusta toimia luonnonpuolesta.

Tere Vaden esitelmineen tuntui olevan hieman väärässä paikassa. Hän aloitti filosofiansa pohjalla olevan talon, pihan ja metsänkieli vertauskuvalla. Vallankumous on Vadenin mukaan ehkä sellainen talon, järjen asia, jolla ei loppujen lopuksi ympäristön asiaa ajeta. Tämä yksinkertaisesti siksi, ettei meillä ole tarpeeksi tietoa järkevien päätösten tekemiseen.

Olisi ajateltava asioita, kuten Russell Means ehdottaa, alkuperäiskansojen kautta. Mikä sopii alkuperäiskansoille, sopii kaikille. Ajatuksen taustalla on pitkät paikalliset perinteet, alueen tuntemus. Meidän länsimaistenkin tulisi löytää alkuperäiskansalaisuus sisältämämme.

Siten Vaden pääsi yleisöä hämmästyttäneeseen ja hämmentäneeseen sanomaansa: ympäristövallankumouksen kärkijoukkoa ovat peräkamaripojat! Ei siis esim. saliin kerääntynyt kuulijajoukko. Peräkamaripojat eivät paljoa kuluta ja elävät myös henkisesti hyvin omavaraista elämää.

Yleisö otti Vadenin sanoman vastaan kuitenkin hyvin. Siitä riittää monille pitkäksi aikaa pohdittavaa. Ensimmäisen vastareaktion "hehän ovat vanhemmistaan riippuvaisia" Vaden ampui heti alas - "niinhän me kaikki olemme jostakin".

Kaikkinensa seminaari oli hyvin kiintoisa ja lämminhenkinen, lukuunottamatta noussutta maahanmuuttokriittisyyttä. Oma vainoharhaisuuskin nousi, kun yleisöstä otettiin valokuvia. Pääsikö supon kirjoihin tästä osallistumisesta? Ei sentään, Kalevan valokuvaaja vain työssään oli.


* Vihreä Elämänsuojelun Liitto
* Jaana Haapaluoma. Itsesuojeluvaisto voittaa tiukankin ideologin. Kaleva 29.11.2009
* Metsän kieli - Tere Vadenin Kolilla pitämä esitelmä

4 kommenttia:

  1. Vadenin peräkammaripojat-kommentti tietysti tuntuu monesta yllättävältä, mutta toisaalta asia on aivan selvä.

    Eikait se heidän "hiilijalanjälkensä" ole kovin iso.

    Yhteiskunnan parhaimmisto?

    RiRi

    VastaaPoista
  2. Nimenomaan näin. Tämä parhaimmisto-osasto tullee mietytyttämään, mutta siihenhän vastaus oli toinen.

    VastaaPoista
  3. Mikä siinä maahanmuutosta keskustelemisessa vastustaa niin kovin? Taatusti ekologinen ja ajankohtainen kysymys. Ja onko kenelläkään vastaan sanomista siihen, mikä on oikeastaan itsestäänselvyys, mutta minkä Paloheimo osuvasti sanoi: pakolaispolitiikka on KAIKILTA OSIN virheellistä, ja eritoten maahanmuuttajien itsensä kannalta. -Timo

    VastaaPoista
  4. Tässä kohtaa maahanmuutosta keskustelemisessa minua arveluttavat motiivit. En ekologisuutta ensimmäiseksi syyksi vastustukselle näe.

    Nimenomaan tässä kohtaa meidän pitäisi hoitaa oma pesä ensin, jotta vältyttäisi yhtä turmiolliselta maassamuutolta. Paikalliset kulttuurit, paikkakuntien omaleimaisuus häviää tyystin, kun melkein jokainen suomalainen asuu toisella paikkakunnalla kuin on syntynyt. Jos kotimaan asiat järjesteltäisi ensin niin, ettei kenenkään olisi pakko synnyinsijoiltaan muualle muuttaa.

    VastaaPoista