Apokryfikirjat: Tobitin kirja

[Uusi suomennos, Tobitin kirja, Manassen rukous]

Apokryfikirjojen suomennoskunta esittelee Tobitin kirjaa komediana, mutta koska kyse on pitkään kirkon käytössä olleesta puolivirallisesta tekstistä, niin lukija arvannee, ettei vitsailu vallan suuriin mittoihin äidy. Aikaisemmin kirja tunnettiin Tobiaan nimellä, muutos on tehty kansainvälisen käytännön mukaan.

Pääosassa kirjassa on Tobitin poika Tobia, ja hänen vain nimeltä mainittu isoisänsä oli Tobiel. Topeja kolmessa sukupolvessa.

Rakenteeltaan ja asetelmiltaan Tobitin kirja on hyvinkin komediallinen. Sanotaan, että Aleksis Kiven Nummisuutarit olisivat jotakin sukua tälle tarinalle. Naimamatkoilla molemmissa ollaan, ja suutari Topias lähettää poikansa Eskon matkakumppanin kanssa reissuille.

Vielä Kiven aikoihin Tobiaan kirja kuului myös kansanraamattuihin, joten periaatteessa ainakin vanha tarina oli tuttu. Ehkä myöskin sen kautta, että Tobitin kirjaa suositeltiin aikoinaan erityisesti naimaikäisille nuorille luettavaksi (saarnallinen elämänohjeita kirjassa on myös).

Viime vuosikymmeninä uudelleen muotiin noussut Topias -etunimi tulee juuri tästä teoksesta, vaikka se välillä "hienostui" Toivoksi (on Toivokin hieno nimi, ei sillä, ja terveisiä). Väestörekisterikeskuksen nimipalvelun mukaan Topias -nimi on annettu 26.10.2009 mennessä 6585 pojalle, näistä yli viisituhatta vuoden 1980 jälkeen.

Alkuasetelmien jälkeen Tobit sokeutuu. Lääkärit vain pahentavat tilannetta ja Tobit kääntyy Jumalan puoleen. Samaan aikaan samaan Naftalin sukuun kuuluva Saara, jolta oli ennen hääyötä kuollut jo seitsemän miestä, pyysi myös Herralta apua.

Kun avunpyynnöt saapuivat samaan aikaan, niin yläkerta päätti ratkaista ongelmat samalla järjestelyllä. Käytännön järjestelyistä sai vastata arkkienkeli Rafael (Nummisuutarin Eskon mukana oli Mikko Vilkastus - arkkienkeli Mikael).

Köyhtynyt Tobit muisti erään tallettamansa suuren summan, jota lähetti Tobian kokoneen matkamiehen (naamioitunut Rafael) kanssa hakemaan. Virralla suuri kala yritti napata taivaltamiseen tottumattoman Tobian jalan, Rafael neuvoi nappaaman kalan ja ottamaan talteen sen sapen, maksan ja sydämen. Niitä vielä tarvittaisiin.

Matkalla Rafael valmisteli Tobiaa Saaran suhteen. Tobia ei hänestä halunnut huolia, tiesi hänkin seitsemästä kuolleesta sulhaskandidaatista. Mutta mieli muuttui, kun Rafael kertoi niksit ja keinot hengissä selviämiseksi.

Saara oli rikkaiden vanhempiensa ainoa lapsi, ja Tobialla olisi sukulaissuhteiden kautta ensisijainen naimaoikeus. Tämän kuultuaan Tobia "rakastui oikopäätä tyttöön".

Sopivasti Saara asui matkalla rahanhakupaikkaan. Sinne poikettiin ja Saaran isän Raguelin kanssa tehtiin naimakaupat. Hääyö valmisteltiin ja Tobia toimi ohjeiden mukaan, poltti kalan maksan ja sydämen, ja tappava paha henki viuhahti pakoon Egyptiin saakka. Rafael vilahti perässä ja kahlitsi hengen nilkoistaan sinne.

Jo oli Tobia rikkaissa ja sopivissa naimisissa. Raguel ilosta puolet omaisuudestaan antoi heti, Rafael poikkesi noutamassa matkan varsinaisena tarkoituksena olleet talentit ja koko konkkaronkka palasi Tobitin luo. Joitakin päiviä myöhässä, mutta kuitenkin.

Takaisin kotona Tobia hieroi kalan sapen isänsä silmiin. Jo selkeni näkö ja sopiva miniäkin vielä! Tobit oli onnesta ymmyrkäinen.

Loppuelämätkin sujuivat kaikenpuolin onnellisesti. Pitkän iän Tobit (112 v.) ja Tobia (117) saavuttivat.


* * *

Katselin netistä mitä Tobitin kirjasta muutoin kirjoitettu. Siten tulin lukeneeksi Marjaana Perttulan nettikolumnin Piispat saivat nenilleen Ylen Satakunnan radion sivuilta parin vuoden takaa. Perttula kuului apokryfikirjoja suomentaneen työryhmän valvojiin.

Ei ole puolikirkollinenkaan suomennos varsinaisen käännösteorian mukaan kulkevaa työtä. Perttula kiittelee, että Tobitin kirjan myötä kirkkoraamattuun saatiin koira, ihan oikea lemmikkikoira. Tobialla oli Rafaelin lisäksi matkaseuranaan nelijalkainen ystävänsä. Kaksikin kertaa se mainitaan.

Mutta suomentamisen valvojaja hän oli kavahtanut, koska oli yritetty kirkollisiin teksteihin yritetty ujuttaa lentävä kissa! "Tarkistetussa versiossa ne vain kiipeilivät patsaiden päällä", kertoo Perttula valvojien työn tuloksista.

Vähät alkutekstin kielimuodoista...


[Uusi suomennos, Tobitin kirja, Manassen rukous]