Vähän samaan tapaan kuin Slavoj Žižek hiljan, kävi marraskuussa 1924 Oswald Spengler esittelemässä Helsingin yliopistolla maailmaa paljon puhuttaneita ajatuksiaan. Tuoreeltaan Spenglerin luentoja arvioi Historiallisessa Aikakauskirjassa J.E. Salomaa.
Filosofi Salomaa oli ottautunut suomalaiseksi Spengler-asiantuntijaksi. Hän oli kirjoittanut Spenglerin teoksista arviot Valvoja-Aikaan (nyk. Kanava) ja koostanut noista artikkelin Nykyajan filosofeja (WSOY 1924) teokseensa.
Länsimaiden perikatoa ei oltu vielä suomennettu, joten teoksesta puhuttiin Salomaan käännöksen mukaisesti Länsimaiden häviönä.
Salomaa nimesi Spenglerin kehitysteoreetikoksi, joka maalaili suuria kehityslinjoja. Spenglerin sanomassa oli tietenkin järkyttävintä ja kiinnostavinta hänen kulttuuripessimisminsä. Länsimaat olivat kukoistuskautensa ohittaneet ja pian hauta kulttuuriamme odotti.
Uskonto, taide, metafysiikka ja tiede olivat jo luovan kukoistuksensa ohittaneet ja ne alkoivat jo "jäykistyä ja rappeutua".
Kuluneet kahdeksankymmentä vuotta ovat varmaan jotakin toista osoittaneet. Mutta monin paikoin Spenglerin kirjoitukset ovat viime vuosinakin pulpahdelleet esille.
Salomaa oli taipuvainen pitämään kulttuurille ihmiselämästä analogioita hakevaa tapaa ihan oivallisena asioiden ymmärtämisen kannalta. Mutta pessimisti hän ei ollut. Toisen maailmansodan jälkeen kehittelemässään historianfilosofiassa hän palasi kehityskausiteoreetikkoihin.
Miksi ihmeessä kaikki nämä teoreetikot olettavat kulttuurin olevan ukkoumisvaiheessa, ihmetteli Salomaa. Onhan ihmiselon kuluessa monia muitakin vaiheita.
Sodan tuhojen keskellä jälleenrakennuskaudella Salomaa ajatteli, että länsimainen ihminen elää "nulikkavuosiaan".
Pitää nokitella, kukkoilla ja uhota. Olla oikeassa vain oikeassa olemisen halusta. Pitää kiinni pilkuntarkasti omista oikeuksistaan, vaikka tietää haitan iskevän omaankin nilkaan. Kiistellä loputtomasti merkityksettömistä yksityiskohdista.
Kööpenhaminan kokoontuminen näyttäisi herättäneen monessa sisäisen nulikan. Ei löytynyt halua olla vastuullinen aikuinen.
Kulttuurioptimisti joutui pettymään. Ei vieläkään seuraavalle kehitystasolle päästy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti