Mervi Koski esittelee teoksessaan Suomalaisia haltijoita ja taruolentoja (Karisto 2007) taivaan jumalkatrasta. Muinaissuomalaisten tärkein jumala Ukko oli sään, sadon ja ukkosen jumala. Yksin hän ei kuitenkaan ilmoista vastannut, vaan hänellä oli koko joukko apulaisia.
Talvisia kylmiä kelejä varten oli kokonainen haltijaperhe. Pakkanen paukutteli nurkkia, niin kuin on tehnyt viime päivinäkin. Pitkän ulkoilun jälkeen onkin osannut arvostaa kotilieden lämpöä.
Pakkasta karkeampia kelejä varten tarvitaan hänen vanhempiensa apua. Perheen isä on nimeltään Puhuri ja äiti Hyyttö. Puhuri pahentaakin Pakkasen purevuutta huomattavasti.
Hyyttö tunnetaan kuuraisen Pakkasen jääkylmänä äitinä. Puhurikin piti vaimoaan happamana ja hyisen kalseana.
Perheestä tunnetaan myös Pakkasen isoisä Hyytämöinen. Nimensä mukaisesti hän sai paikat ja asiat jäykistymään kylmyydestä.
Sananlaskuissakin on kovia talvikelejä muisteltu. Esimerkiksi Paltamossa sanotaan, että:
Sillon, kun Kaijaanin linnaa rakennettiin, oli niin kova pakkanen, että kusen kaarelle jäävytti, ja niin runsas lumisae, että kustessa kyrvän päälle korttelin lunta sato.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti