Pörrö-Pekka ja Mörrö-Maikki

[Jörö-Jukka, Pörrö-Pekka ja Mörrö-Maikki]

Jörö-Jukan tekijä Heinrich Hoffmann ei kertonut syntytarinaa aivan kuten pari päivää sitten tässä blogissa kerrottiin. Markus Brummer-Korvenkontion (1991) mukaan Hoffmann on kovin vaitonainen muistelmissaan vuoden 1858 laitoksen synnystä. Alkuperäisen syntytarinan illanviettokohtausta olen hieman liioitellut, samoin kirjakaupassa käyntiä. Hoffmannin itsensä mukaan hän päätyi ostamaan vihkon, koska ei löytänyt sopivaa, kelvollista lastenkirjaa.

Joka tapauksessa Hoffmannin hahmo oli menestyksen kannalta oleellinen. Olihan hän lääkäri, ja lääkärin tekemä lastenkirja ei voinut olla lapsille pahaksi. Myöhemmissä suomenkielisissä laitoksissa tekijäksi mainostettiin "tohtori Henrik Hoffmania".

Samoin kuin Rodolphe Töpfferin hahmot, sai Jörö-Jukka rinnalleen pian kilpailijoita. Suomeen Hoffmannin Jörö-Jukka kantautui ruotsinkielisten lapsien pelotukseksi 1849 ja suomen 1869 (Lasten Joulu-Tauluja eli opettavaisia juttuja kuvinensa (Jörö-Jukka, Pikku Lassi joka ei soppaa syönyt y.m.), kust. K.E. Holm).

Ensimmäisen ruotsinkielisen laitoksen kustantaja oli turkulainen J.W.Lillja, sama, joka seuraavalla vuosikymmenellä Herra Koipeliinia painatti. Huomattavaa on, että tämä Julbocken (eller den finska Drummelpetter): lustiga historier och roliga bilder painatettiin Saksassa, Scholzilla Mainzissa (ja luvatta, Scholzia sakoilla rätkäistiin). Nimikin kertoo, että joulumarkkinoille teos tehtiin.

Jörö-Jukka sai myös kotimaisen, suomalaisen kilpailijan. Itse asiassa peräti kolme.

Vuonna 1886 viipurilainen kirjapaino Clouberg julkaisi Tyko Hagmanin (1841-1914) Pörrö Pekka - opettavainen kuvakirja lapsille -teoksen. Pörrö-Pekan hahmo on saanut Jörö-Jukalta huomattavia vaikutteita.

Tyko Hagman oli altis eurooppalaisille vaikutteille. Nykyisin hänet muistetaan etenkin skifitarinoistaan, joita Suomen varhaisimpina pidetään. Matkustus kuuhun juhlistaa tämän blogin 500. merkintää.

Toinen suomalainen kopio oli tamperelaisen H.T. Bärlundin julkaisema Jörö-Jukan toverit (n. 1904).

Kolmannessa, jälleen Pörrö-Pekka -nimeä käyttävässä muunnelmassa (kuvassa) huomion arvoista on se, ettei pelkästään poikia syyllistetty henkilökohtaisen hygienian laiminlyömisestä. Pörrö-Pekan rinnalla esiintyi Mörrö-Maikki, jolta yhtä lailla oli hiukset ja kynnet hoitamatta.

Vaikka kolmannenkin julkaisija oli viipurilainen Clouberg, ei teoksella ole yhteyttä Tykö Hagmanin teokseen. Enok Rytkösen suomenkielelle sovittama Pörrö-Pekka on käännös tukholmalaisesta Pelle ja Lisa Snusk -kuvakirjasta. Suomennos on julkaistu noin 1908.

[Jörö-Jukka, Pörrö-Pekka ja Mörrö-Maikki]