lauantai 30. tammikuuta 2010

Liian pienet tissit


Tapani Tarvainen kirjoitti Effin blogissa huolestuneena maailman sananvapaustilanteesta. Alamme olla lähellä sitä tilannetta, josta Slavoj Žižek kirjoitti vajaa pari vuotta sitten London Review of Booksin kirjepalstalle (n:o 8 April 2008). "What if democracy, as we understand it, is no longer the condition and motor of economic development, but an obstacle to it?" Mitä jos demokratia, sellaisena kun sen tunnemme, ei enää olekaan edellytys taloudelliselle kehitykselle, vaan sen este?

Lukijakirjeessään Žižek käsittelee Kiinaa, josta parin vuoden sisällä on tullut talouspiireissä toimiva ihanne. Muiden talouksien sakatessa Kiina porskutti. Siispä talouksien taistossa elintilasta kiinalainen malli osoittautui parhaaksi.

Toimikaamme kaikki Kiinan viitoittamalla tiellä!

Tarvainen kokoaa yhteen viime aikojen uutisia. Italiassa suunnitellaan Youtuben käytön luvanvaraistamista ja australialaiset keskustelevat internetfilttereiden käyttöönotosta.

Muissakin maissa netistä puhutaan ja muistutetaan Suomen kaltaisessa länsimaisessa demokratiassakin olevan internetsivujen näkyvyyttä rajoittavia lakeja.

Keskustelu aaltoilee ja saa aikaan ylilyöntejä. Australiassa senaattorit Barnaby Joyce ja Guy Barnett tahtoivat kieltää myös kuvat pienirintaisista naisista. Ajatuskulku oli suurinpiirtein seuraava: koska teinitytöillä on pienet rinnat, kiihottavat pienirintaiset aikuiset naisetkin pedofiileja. Siksi siis pienet rinnat on kuvissa kiellettävä ja sellaisia sisältäville internetsivuille pääsy on valtion toimesta estettävä.

Jos tällainen laki säädettäisi, olisiko seuraava vaihe pienten rintojen kieltäminen? Kaikille 18-vuotta täyttäneille silikonit, jos ruumis ei lainsäätäjän mieleiseksi kehity? Olisiko vähimmäiskuppikoko B, C vai D? Vaihtuisiko koko vaalikausittain? Saataisiinko nuoret (ja vanhemmatkin) miehet kiinnostumaan äänestämisestä näin?

Australiassa on kyselty mainituilta senaattoreilta ruumiissa alempana olevien ruumiinosien sallituista mitoista ja muodoista. Arvon senaattorit eivät ole suostuneet kysymyksiin vastaamaan. Arvatenkin heille on irvailtu karvoituksesta ja sen hoitamisesta. Koskisiko kainalokarvoja sama kuin alapään? Lapsillahan ei kainalokarvoitusta ole.

Aikoinaan kun 2006 Suomen lakia lapsiprnografian estotoimista säädettiin, hallituksen esityksessä vedottiin vajaa kymmenen vuotta aikaisempaan tehtyyn rikoslain muutokseen:

Lapsipornon levityksen ja hallussapidon säätäminen rangaistavaksi merkitsi siis samalla sitä, että säädettiin rajoitus sananvapaus –nimiseen perusoikeuteen. Toisin sanoen rikostunnusmerkistön täyttävien tekojen tekemistä, kuten esimerkiksi kuvien levittämistä sähköisen viestinnän keinoin, ei enää voi vaatia suojattavaksi sananvapauteen vetoamalla.

Tuon ison uudistuksen (HE 6/1997) laajoistakaan perusteluista ei löydy mainintaa sananvapaudesta. Pikemminkin perusteluissa ollaan hyvinkin toisenlaisilla linjoilla:

Lainsäädännössä ei tunneta käsitettä ''pornografinen'', vaan siinä käytetään ilmaisuja ''sukupuolikuria tai säädyllisyyttä loukkaava'' tai ''epäsiveellinen''. Jokapäiväisessä kielessä käytetään termiä pornografinen kuvaamaan samaa asiaa, josta laissa käytetään ilmaisua sukupuolikuria tai säädyllisyyttä loukkaava.

Sukupuolikäyttäytymistä koskevat rikoslain säännökset ovat viime vuosisadalla ja tämän vuosisadan ensi puoliskolla heijastaneet niin sanottua ehdotonta sukupuolimoraalia. Vuonna 1927 annettua lakia epäsiveellisten julkaisujen levittämisen ehkäisemisestä on pidettävä tällaisen moraalikäsityksen heijastumana. Tuona aikana sukupuolista käyttäytymistä koskevat julkisesti esitetyt asenteet olivat sekä suhteellisen yhtenäisiä että seksuaalikielteisiä.

Yhteiskunnan taloudellisen ja sosiaalisen rakenteen muutokset ovat aiheuttaneet sen, että myös sukupuolielämää koskevat asenteet ja käsitykset ovat muuttuneet. Teollistumisen, kaupungistumisen ja kansainvälistymisen myötä ehdoton sukupuolimoraali on saanut antaa sijaa sukupuolinormien suhteellisuutta korostavalle moraalikäsitykselle. Kehityksen seurauksena sukupuoliasenteet ovat eriytyneet.

Nykyisin vallitsee suuria erimielisyyksiä siitä, mitä tuotteita on pidettävä pornografisina. Jokainen pornografian määritelmä on kulttuuri- ja arvosidonnainen. Käsitteen sisältö vaihtelee paitsi ajan ja paikan mukaan myös ikäluokasta ja sosiaalisesta ryhmästä toiseen. Suomen kaltaisessa kaupunkilaistuneessa ja maallistuneessa yhteiskunnassa on ilmeisen mahdotonta saavuttaa yksimielisyyttä pornografiakäsitteen sisällöstä ja rajoista. Tietyn tuotteen pornografisuus riippuu näin ollen siitä suhteellisesta tunnusmerkistä, voiko aihepiiriltään seksuaalielämään liittyvä kirjallinen tai kuvallinen esitys tai muu tuote sisältönsä, esitys- tai levitystapansa vuoksi tai muusta syystä herättää ihmisten keskuudessa pahennusta.

Aikaisemmin usko pornografian sukupuolirikollisuutta ja seksuaalisia poikkeavuuksia lisäävään vaikutukseen oli keskeisenä perusteena sen oikeudelliselle sääntelylle. Vaikutuksia koskevat tutkimukset ovat kuitenkin tuottaneet ristiriitaisia tuloksia. Yhteiskunnan suhtautuminen pornografiaan määräytyy nykyisin lähinnä erisuuntaisten kasvatuksellisten ja kulttuuripoliittisten käsitysten perusteella.

Lakiin tuli vain kolme poikkeusta: lapsipornografia ja väkivaltainen pornografia sekä eläimeen sekaantumista kuvaava pornografia. Nämä siksi, koska tällaisen aineiston tuottaminen vahingoittaa kohdettaan. Lapsella perusteluissa tarkoitettiin "biologiselta kehitykseltään ilmeisesti alle 15-vuotiaan tasolla olevaa henkilöä".

Edellisessä oli kyse valmistamisesta ja levittämisestä. Hallussapidon kriminalisointia perusteltiin pitkälti lapsen yksityisyyden suojaamisella. Lapsipornonkin osalta mietettiin "pornografia" käsitteen moniselitteisyyttä. Pelkät alastonkuvat suljettiin pois määritelmän piiristä.

Lapsipornografian hallussapidon kriminalisoinnin ensisijaisena tavoitteena on lasten suojaaminen joutumasta sellaisen seksuaalisen väärinkäytön kohteeksi, jota lapsipornografian valmistaminen merkitsee. Toinen näkökohta, jolla lapsipornografian hallussapitokriminalisointia on perusteltu, on pyrkimys suojata kuvassa esitettyä lasta joutumasta sen yksityisyyteensä kohdistuvan loukkauksen kohteeksi, jota kuvan levittäminen muiden nähtäville merkitsee. On myös pelätty, että pedofiilit käytävät lapsipornografiaa keinona houkutella tai taivuttaa lapsia osallistumaan seksuaaliseen kanssakäymiseen aikuisen kanssa.

Hallussapitokriminalisoinnin olennaisimpana perusteena voidaan pitää pyrkimystä vaikuttaa lapsipornografian kysyntään ja sitä kautta lasten riskiin joutua pornografian valmistuksen uhreiksi. Tosin kauppa on jo nyt salaista, koska myynti on rangaistavaa. Materiaalia ostavat henkilöt ovat poikkeavia ja on epävarmaa, missä määrin hallussapitokriminalisointi voi vaikuttaa heidän ratkaisuunsa hankkia lapsipornografista materiaalia. Hallussapitokriminalisointi saattaa kuitenkin vaikeuttaa lapsipornografian levittämistä, koska materiaalia tavattaessa ei enää olisi tarpeen selvittää, onko se tarkoitettu levitettäväksi. Voidaan myös olettaa, että lapsipornografian kattava kriminalisointi helpottaa poliisin toimintaa kansainvälisen pornografian kaupan vastustamisessa.

Kriminalisoinnin vaikutusten tehostamiseksi ja soveltamisen sattumanvaraisuuden vähentämiseksi kriminalisointi tarvitsee tuekseen mahdollisuuden tehokkaaseen valvontaan. Sen vuoksi ehdotetaankin, että kotietsintäkynnystä lapsipornografian hallussapidon selvittämiseksi alennettaisiin. Toisaalta on huolehdittava siitä, että kriminalisointi rajataan mahdollisimman täsmällisesti. Käsite lapsipornografia riittää kuvaamaan kaupankäynnin tai muun järjestelmällisen levittämisen kohteena olevaa materiaalia, mutta on ongelmallinen, kun arvioidaan kodeista löytyvien lapsista otettujen valokuvien tai tieteellisiin teoksiin sisältyvien lapsikuvien epäsiveellisyyttä. Ongelmaa kärjistää lapsen käsitteen tulkinnanvaraisuus. Lapsipornografian rajaamisen ongelmallisuutta korostaa se, että epäsiveellinen vaikutelma perustuu osaltaan katsojan omaan ajatteluun ja kuvan tulkintaan eikä yksin kuvaan.

Lasta vakavimmin vahingoittava seksuaalinen väärinkäyttö liittyy sukupuoliyhteyteen lapsen kanssa tai siihen läheisesti rinnastettaviin seksuaalisiin tekoihin. Hallussapitokriminalisoinnin tulisi koskea ensisijaisesti sellaista pornografista aineistoa, joka on edellyttänyt lapsen joutumista sukupuoliyhteyden tai siihen rinnastettavan seksuaalisen väärinkäytön kohteeksi. Huomattavasti vaikeampaa on arvioida, tulisiko hallussapitokriminalisoinnin ulottua myös muihin kuviin, jotka esittävät alastonta lasta. Jos tällaisia kuvia otetaan lapsen kehitystä vaarantavissa olosuhteissa esimerkiksi houkuttelemalla lapsi kuvattavaksi tilanteeseen, jossa joku toinen tekee lapsen nähden lasta loukkaavan seksuaalisen teon, pyrkimys vähentää vaaraa lapsen joutumisesta tälläkään tavalla seksuaalisesti hyväksikäytetyksi puolustaisi hallussapitokriminalisoinnin ulottamisen tällaiseenkin kuvamateriaaliin. Lähes mikä tahansa alastonta lasta esittävä kuva voi tulla käytettäväksi lasta loukkaavalla tavalla. Ei kuitenkaan voida ajatella, että hallussapitokriminalisointi ulotettaisiin koskemaan kaikkia alastonta lasta esittäviä kuvia. Ei ole mitenkään harvinaista, että vanhemmat kuvaavat alastomia lapsiaan leikeissään eikä se vahingoita lapsia. Ei ole mitään tarvetta kieltää tällaisten kuvien hallussapitoa. Useimmat ihmiset eivät koe tällaisia kuvia epäsiveellisiksi. Toisaalta juuri tällaisissa kuvissa korostuu se, että epäsiveellinen vaikutelma on osittain sidoksissa katsojan omaan kokemukseen. Kuvaustilanteen tunteva ei ehkä näe mitään epäsiveellistä kuvassa, joka jonkun ulkopuolisen näkökulmasta voi olla lasta loukkaava. Loukkaavuus ei ilmeisesti tällaisessa kuvamateriaalissa aina liity niinkään kuvaan itseensä kuin sen käyttöön. Jos alastonta lasta esittävää kuvaa levitetään, lapsen yksityisyyttä loukataan, vaikka kuva itsessään ei epäsiveellinen olisikaan. Näyttää selvältä, että hallussapitokriminalisointi ei ole oikea tapa pyrkiä ehkäisemään tällaista menettelyä. Hallussapitokriminalisoinnin kohteena oleva kuvamateriaali on määriteltävä suppeammin kuin sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan kuvan levittämistä koskevassa säännöksessä.

Ehdotuksen mukaan rangaistava hallussapito kohdistuisi todellisuuspohjaiseen kuvaan, jossa esitetään lasta sukupuoliyhteydessä tai siihen rinnastettavassa seksuaalisessa kanssakäymisessä taikka muulla sukupuolisiveellisyyttä ilmeisen loukkaavalla tavalla. Sukupuoliyhteydellä tarkoitetaan säännöksessä samaa kuin ehdotetun 20 luvun määritelmäsäännöksessä (10 §). Myös esineillä tapahtuva seksuaalinen tunkeutuminen kehoon kuuluu säännöksen soveltamisalaan. Sukupuoliyhteyteen rinnastettavaa seksuaalista kanssakäymistä koskevalla tunnusmerkillä tavoitellaan säännöksen laajentamista sellaisiin kuviin, joissa lapsen ei voida osoittaa olevan sukupuoliyhteydessä, mutta joissa lasta tai lapsia kuvataan siten, että kuvassa selvästi annetaan ymmärtää kysymyksen olevan sukupuoliyhteyteen liittyvästä tilanteesta tai lapsen sukupuolielimeen kohdistuvasta seksuaalisesta teosta.

Hallussapitokielto koskisi myös kuvia tai kuvatallenteita, joissa lasta esitetään muulla sukupuolisiveellisyyttä ilmeisen loukkaavalla tavalla. Tämäkin tunnusmerkki on tarkoitettu rajoittamaan säännöksen soveltaminen kiistatta lapsipornografiana pidettävään aineistoon. Alastonta lasta esittävät kuvat, vaikka lapsen sukupuolielimet olisivatkin kuvasta nähtävissä, eivät kuuluisi tämän säännöksen piiriin, jolleivat ne täytä tämän kohdan edellytyksiä. Tämä edellytys rajoittaisi myös pykälän soveltamista sellaisiin kuviin, joissa epäsiveellinen vaikutelma perustuu kuvayhteyden herättämiin mielikuviin. Tunnusmerkkiä tulkittaessa on tärkeätä muistaa säännöksen tavoite; lapsen suojeleminen seksuaaliselta hyväksikäytöltä.

Lapsella tarkoitettaisiin samaa kuin edellä sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan kuvan levittämistä koskevassa pykälässä.

Säännöksen ensisijaisena tarkoituksena on suojata lapsia joutumasta seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi ja myös vähentää sitä vaaraa lapsen yksityisyyden loukkaamisesta, jota kuvien hallussapitokin voi aiheuttaa. Näiden tavoitteiden kannalta riittää, että säännös koskee vain todellisuuspohjaisia kuvia. Sellaiset tietokoneen avulla keinotekoisesti tuotetut kuvat, jotka eivät kuvaa todellista sukupuoliyhteyttä tai vastaavaa tilannetta, eivät kuuluisi säännöksen soveltamisalan piiriin. Säännöstä sovellettaisiin sen sijaan sellaisiin kuviin, jotka perustuvat todelliseen seksuaaliseen hyväksikäyttöön, mutta joissa kuvan kohteen tunnistaminen on teknisin tai muilla keinoin estetty. Säännöksen piiriin kuuluisivat myös todellisia ihmisiä esittävät kuvat, joissa sukupuoliyhteyden tai siihen rinnastettavan seksuaalisen kanssakäymisen kuvaus on aikaansaatu kuvamateriaalia yhdistelemällä tai muuntelemalla. Säännöstä voitaisiin soveltaa myös sellaiseen piirustukseen tai muuhun kuvataiteen tuotteeseen, joka kuvaa todellista sukupuoliyhteyttä tai vastaavaa tilannetta niin tarkasti, että se voidaan rinnastaa kuvatallenteeseen.

Teon rangaistavuus edellyttäisi, että hallussapito tapahtuu oikeudettomasti. Jo rikosoikeuden yleisistä periaatteista seuraa, että tällaisen materiaalin hallussapito niihin liittyvän rikosasian selvittämiseksi on rankaisematonta. Poliisi- ja syyttäjäviranomaiset samoin kuin tuomioistuimessa tällaisen asian kanssa työskentelevät eivät syyllisty rikokseen pitäessään aineistoa hallussaan työnsä edellyttämällä tavalla. Yhtä vähän kansalainen, jonka haltuun on joutunut lapsipornografista materiaalia löydön tai muun sattuman kautta, syyllistyy hallussapitorikokseen, jos hän ilman aiheetonta viivytystä hävittää materiaalin tai luovuttaa sen viranomaisille.

Oikeudettomuusedellytystä tarvitaan osoittamaan, että lapsipornografisen aineiston hallussapito muistakin kuin edellä mainituista yhteiskunnallisesti hyväksyttävistä syistä voi olla rankaisematonta. Hyväksyttävä syy voi perustua esimerkiksi lakiin. Arkistolain mukaan tietyt asiakirjat on säilytettävä arkistoissa määrätyn ajan ennen kuin ne voidaan hävittää. Tämä koskee myös lapsipornografian levittämistä tai hallussapitoa koskevan asian asiakirjoja.

Ongelmallisempaa on se, kuinka laajasti kysymyksessä olevan materiaalin hallussapitoa voitaisiin pitää oikeutettuna muusta kuin lakiin perustuvasta syystä. Viranomaisilla voi esimerkiksi olla perusteltu syy säilyttää kysymyksessä olevia kuvia sisältäviä asiakirjoja oikeuskäytännön yhtenäisyyden turvaamiseksi. Yhdeksi lähtökohdaksi voitaneen asettaa, että ainakin tieteelliseen tutkimukseen sisältyvää lapsipornografiaakin sisältävää aineistoa on oikeus kerätä ja pitää hallussa, jos se on tutkimuksen kannalta perusteltua. Vastaavasti oikeutettua olisi säilyttää tieteellistä julkaisua, joka sisältää tällaista aineistoa. Tämä koskee yhtä hyvin julkaisun säilyttämistä yksityisesti kuin esimerkiksi kirjastossakin. Vastaavasti opetustarkoitukseen tarvittavan materiaalin säilyttämistä voidaan pitää oikeutettuna. Käytännössä tuskin voi olla vaikeuksia tämänkaltaisten julkaisujen erottamisessa muista julkaisuista.

Yhteiskunnallisen mielipiteenmuodostuksen kannalta voi olla tärkeätä, että tiedotusvälineet jossakin tapauksessa voisivat tilapäisesti pitää hallussaan tällaista materiaalia ja jopa julkaista sitä joltakin osin. Tällaista oikeutta voidaan tarvita esimerkiksi sen osoittamiseksi, että aineistoa edelleen levitetään, tai keskustelun herättämiseksi lain soveltamiskäytännöstä. Myös hallussapitoa tässä tarkoituksessa voitaneen pitää oikeutettuna.

Pykälä koskee myös sellaisen lapsipornografisen aineiston hallussapitoa, joka on hankittu ennen uuden lain voimaantuloa. Lähtökohdaksi on asetettava, että materiaali on hävitettävä lain voimaantuloon mennessä, jos sen hallussapito on oikeudetonta. Tämä koskee niin yksityisiä kansalaisia kuin yhteisöjäkin. Myös ennen lain voimantuloa hankitun materiaalin säilyttäminen voinee olla oikeutettua, jos säilyttämistä voidaan perustella yhteiskunnallisesti hyväksyttävillä perusteilla. Jos esimerkiksi tiedotusvälineet tarvitsevat mahdollisesti nykyisin käytössään olevaa materiaalia vastaisuudessa käytävää yhteiskunnallista keskustelua varten, hallussapito voitaneen hyväksyä. Materiaalin säilyttäminen sen muunlaista julkaisemista varten ei voi tulla kysymykseen.

Rikos edellyttää tahallisuutta. Tekijän on oltava tietoinen siitä, että hänellä on hallussaan kysymyksessä olevaa materiaalia. Jos kysymyksessä olevaa kuvamateriaalia on tullut jonkun haltuun hänen tietämättään tai asianomainen on lain voimaantullessa huomaamattomuudesta tai tietämättömyydestä laiminlyönyt hävittää aikaisemmin haltuunsa tulleen materiaalin, säännöstä ei voida soveltaa. Tietoisuusvaatimukseen sisältyy myös se, että tekijän on täytynyt tietää kohteen olevan säännöksen tarkoittamassa mielessä lapsi ja että kuvamateriaali esittää lasta sukupuoliyhteydessä tai siihen rinnastettavassa sukupuolisessa kanssakäymisessä taikka muulla sukupuolisiveellisyyttä ilmeisen loukkaavalla tavalla. Niin kuin edellä on todettu, säännöksessä tarkoitettu kuvamateriaali on pyritty rajaamaan siten, ettei se voi koskea lapsia esittäviä tavanomaisia valokuvia.

Olen lainannut tähän pitkät pätkät voimaantulleiden lakien perusteluista muistuttaakseni mitä Suomessa on ajateltu lakeja säädettäessä.

Näitä perusteluja ja nykyistä lapsipornokeskustelua seuratessa ei oikein jaksa ymmärtää, että välissä on vain kaksitoista vuotta. On tässä välissä suojaikä nostettu kaikesta huolimatta 18 vuoteen. Taiteilija Karttunen tuomittu pelkistä alastonkuvista.

Ja nyt keskusteluun on tuotu aikuisten naisten (liian) pienet rinnat.

"What if democracy, as we understand it, is no longer the condition and motor of economic development, but an obstacle to it?" Mitä jos demokratia, sellaisena kun sen tunnemme, ei enää olekaan edellytys taloudelliselle kehitykselle, vaan sen este?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti