Sanoma Magazines muistutti suoramainonnalla Aku Ankan näköispainoksen 1968 olevan kaupan. Mainosmateriaalissa muistutetaan vuoden parhaista tarinoista, erityisesti Carl Barksin Kirkontornin huilunsoittaja -jatkosarjasta.
Barksin myöhäistuotantoon kuuluva The Phantom of Notre Duck (1965) julkaistiin kolmiosaisena sarjana vuoden 1968 numeroissa 43-45. Sittemmin tarina on Aku Ankassa ollut kaksikin kertaa, 1986 ja 1996. Viimeisin julkaistiin nimellä Notre Ankan huilunsoittaja.
Ken on hankkinut Carl Barksin kootut hyllyynsä, voi kaivaa esille sarja 27:n osan (2008) ja lukea tarinan heti. Kootuissa Roope ja kammottava kummitus tosin soittavat huilulla "Nyt tuulet nuo viestin jo toivat..."
Laulun säveleen on vaikea virittäytyä, koska mielessä alkaa soida lapsuudessa muistiin jäänyt: "Pieni nokipoika vaan..."
Koottujen suomennos on tarkka. Barks laittoi Roopen ja Notre Ankan kummituksen soittamaan "My Bonnie lies over the ocean..."
Tarinassa Roope on hankkinut uuden, musikaalisen lukon rahasäiliöönsä. Hän haluaa saada avaimena toimivalle huilulle suojauksen huonoa onnea vastaan Notren Ankan katedraalin toivomuslähteestä.
Kaivon pohjalla lymyilee kummitus, joka nappaa huilun. Ankat seikkailevat kirkon huimissa korkeuksissa, kunnes salat paljastuvat. Apuna jäljityksessä on kenraali Nuuh.
Ankkalinnan Notre Ankan kirkon esikuvana ajattelisi olleen Pariisin Notre Damen. Sitä Notre Ankka kovasti muistuttaa, mutta tarkemmin rakennushistoriaa tuntevat ovat havainneet kirkkojen olevan erilaiset. Kirkkojen tornien ryhmittely on erilainen.
Satunnainen lukija ajattelisi Barksin piirtäneen sinnepäin, mutta barksistit eivät ole ongelmaa jättäneet ratkaisematta.
Ernst Horstin selvitysten mukaan Barksilla on mallinaan ollut Reimsin Notre Dame. Eikä edes sen toteutettu muoto, vaan Eugène Viollet-le-Ducin suunnitelmat Reimsin kirkon entistämiseksi.
Suurien katedraalien ja kirkkojen rakentaminen venyi ja suunnitelmat muuttuivat rakentamisen edetessä. Viollet-le-Ducin suunnitelmassa Reimsin Notre Dame oli tarkoitus saattaa "alkuperäiseen" muotoonsa, johon se jäi rakentamatta 1200-luvun lopulla. Pariisin Notre Dame on saman aikakauden tuote. Reimsin Notre Dame on nykyisin Unescon maailmanperintökohde.
Vajaat sata vuotta sitten 1919 aloitettiin Reimsissä edelleen jatkuva restaurointi. Työn mahdollisti Rockefellerien öljysuvun huomattava lahjoitus, sillä Reimsin Notre Dame lienee ollut paljon esillä uudella mantereellakin entistämissuunnitelmineen. Pääarkkitehtinä työssä oli Henri Deneux, ja yleisölle kirkko avattiin juhlallisesti 1938.
Rockefellerin miljoonien lahjoitus oli "kirkon katon korjaamiseksi". Sillä Reimsin Notre Dame lienee päätynyt Barksin piirustuspöydälle malliksi ja Notre Ankan esikuvaksi.
Onpa Notre Ankan huilunsoittaja julkaistu kerran Koottujen ja Aku Ankan vuoden 1968 näköispainoksen välissäkin. Se oli viimeinen tarina Kuuden miljoonan dollarin papukaijassa (Ankalliskirjasto 10, 2009).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti