Toissapäivänä kerrottiin, että Irlannin poliisi oli pidättänyt seitsemän epäiltynä Lars Vilksin salamurhan suunnittelusta. Eilen tiedettiin erään amerikkalaisnaisenkin tehneen suunnitelmia. Kolme vuotta sitten ääri-islamistit lupasivat sadantuhannen dollarin tapporahan. Taloudellisesti ankeina aikoina sille ilmeisesti olisi ottajia.
Eilen monet ruotsalaislehdet julkaisivat ja Ruotsin television kulttuuriuutiset näyttivät tapporahan aiheuttaneen Muhammed liikenneympyräkoirana pilapiirroksen.
Mikä suomalaisissa ja muuallakin maailmassa herättää aiheellisen kysymyksen: mikä hemmetin liikenneympyräkoira?
Pilapiirrokset ovat hyvin kulttuuriin ja aikaan sidottuja ilmiöitä. Toisin kuin sarjakuvat, niillä ei kerrota tarinaa, vaan kuvataan tilanne, jonka alku- tai loppuosan lukija ymmärtää silloisista yleisistä puheenparsista, tapahtumista tai ilmiöistä.
Liikenneympyräkoira on ruotsalainen ilmiö. Ruotsalaiset pitävät koristeista. Ajateltakoon vaikka Haaparannan kirjastoa. Siellä on hyllyjen päällä ja tyhjissä päissä mitä erilaisempia pikkuesineitä kaunistamassa ja luomassa tunnelmaa julkiseen tilaan. Samaa on yirtetty Pohjois-Suomen kirjoissakin, mutta Suomen puolella järjestään nuo koriste-esineet ovat kadonneet asiakkaiden mukana kirjaamattomina taskulainoina.
Ruotsissa niinkuin Suomessakin liikenneympyrien (tai oikeastaan kiertoliittymien) keskustat on ymmärretty tilaksi taiteelle. Kuvanveistäjä Stina Opitz teki Linköpingin Nygöårdin liikenneympyrään teoksen Cirkulation II (kuva). Neljä vuotta sitten taide joutui vandalismin kohteeksi.
Ilmeisesti myötätunnon osoituksen menetettyä teosta kohtaan toukokuussa rikotun teoksen paikalle ilmestyi uusi koira. Suomalaisittain uutta teosta voisi kuvailla ITE-taiteeksi, tai ehkä paremminkin tekijättömäksi kansantaiteeksi. Noin vuoden aikana ainakin 44 muutakin liikenneympyräkoiraa (rondellhund) ilmaantui autoilijoiden iloksi ympäri Ruotsin Kiirunasta Ystadin, tekijöinään tunnettuja tekijöitä ja taiteilijoita. Barcelonassa ja Lontoossakin koiria on nähty.
En tiedä mitä Vilks pilapiirroksellaan yritti sanoa, tai miten ruotsalaiset sen näkivät. Olettaisin sen olleen jotain kivailu- ja söpöilykriittistä. Mutta maailmalla levitessään kuvassa nähtiin vain Muhammed ja koira, ainoastaan hieman sikaa maineikkaampi eläin arabien arvoasteikoissa.
Puhtaasti Ruotsin sisäinen kulttuurinen asia otettiin maailmanpoliittisena solvauksena.
Eilinen kuvan uudelleenjulkaisu on siis ruotsalaisten parahdus oman kulttuurinsa puolesta, oman sananvapauden puolesta. Aikaisemmin taideteorian professuuriakin hoitanut Lars Vilks eilen blogissaan ihmetteli, että "aina voi näytellä poliittisesti korrektia, mutta korrektiutta ei voi ikinä soveltaa käytäntöön".
* Vilksin aikaisemmista vaiheista taiteen rajamailla Tekno-Kekon mielekkäässä maailmanhistoriassa: Tapaus Ladonia, taide vs. valta 18.12.2007. (Lehtinen on ehtinyt myös kommentoida uusia käänteitä Lars Vilksin murhahanke 10.3.2010)
Lisäys 11.3.: Savon Sanomat toimii kuten Vilks ihmettelee. Pääkirjoituksessa Turha mielenosoitus lehti ottaa kantaa. "Ruotsalaislehtien päätös julkaista kiistelty kuva oli kuitenkin turha mielenosoitus, joka ei välttämättä edistä sananvapautta." ja "Sananvapaudesta ei pidä mediassa tinkiä, mutta provosoimista kannattaa välttää." Sananvapauden käyttö ei edistä sananvapautta? Sananvapautta pitää puolustaa, mutta ei käyttää?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti