maanantai 15. maaliskuuta 2010
Vulkanus, löytämätön planeetta
Tytär oli hommannut ison Astronomica -tietoteoksen (h.f.ullmann, 2008) aurinkokunnasta, avaruudesta ja tähtitieteestä. Ajantasaista kirjaa aiheesta hän halusi, Astronomicassa ei enää Plutoa planeetaksi väitetä kuten toisissa hyllystämme löytyvissä.
Kirjaa silmäillessä huomioni kiinnittyi Merkuriuksen kohdalla olleeseen lyhyeen mainintaan Vulkanuksesta. Sellaisen planeetan oletettiin sijainneen Auringon ja Merkuriuksen välissä vielä reilut sata vuotta sitten.
Oletuksen Vulkanuksen olemassaolosta teki kuuluisa astronomi, Pariisin observatorion johtaja Urbain Le Verreir (1811-1877). Observatorion johtajuudesta huolimatta Le Verrier oli kuuluisa työpöytänsä ääressä tekemistään löydöistä. Hän laski painovoimavaikutuksia ja teki päätelmiä niiden perusteella.
Tekemiensä laskelmien perusteella Le Verrier "löysi" Neptunuksen. Hän laski Uranuksen kiertorataan vaikuttavia tekijöitä, ja otettuaan huomioon jo tunnetut vaikuttajat jäi jäljelle vielä tuntematon vetovoima. Sen Le Verrier oletti olevan vielä kaukaisempi planeetta. Sellainen löytyi 1846 kaukoputkellakin kun osattiin etsiä oikeasta paikasta.
Samanlaisin laskelmin Le Verrier lähestyi Merkuriuksen kiertorataa, joka on aurinkokunnan planeetoista eniten soikea. Radan epäkeskisyys on peräti 20,5 prosenttia. Jokin outo voima vaikutti Le Verrierin laskelmien mukaan rataan ja hän taas oletti tuntemattoman planeetan läsnäoloa. Sen Le Verrier nimesi Vulkanukseksi tutkielmassaan 1859. Planeetan pitäisi näkyä ainakin täydellisen auringonpimennyksen aikaan, vaikka muutoin Auringon paiste sen peittäisi.
Eräs harrastajaastronomi näki planeetan jo loppuvuodesta 1859. Hänen harmikseen samaan aikaan aurinkoa oli tarkkaillut oikeakin astronomi, paljon isommalla kaukoputkella. Hän ei pitänyt ilmiötä uutena planeettana.
Pitävää näyttöä uuden sisimmän planeetan olosta ei laajasta etsinnästä huolimatta kuitenkaan saatu. Moni oletti Amerikoista olevan paremmat näkymät taivaalle, ja siellä retkikuntia vilisikin. Etsintää on kuvattu Richard Baumin ja William Sheenanin suomennetussa Vulkanus – suuri planeetanmetsästys -teoksessa (ArtHouse, 1998).
Vasta fysiikan kehitys toi selityksen oudolle kiertoradalle. Albert Einsteinin yleinen suhteellisuusteoria (1907-1915) kykeni selittämään miksi Merkuriuksen radan periheli muuttuu joka kierroksella. Avaruus olikin kaareutuva!
Vulkanuksen löytämisestä tuli Newtonin klassista mekaniikkaa kannattavien viimeinen oljenkorsi. Vulkanus voisi todistaa Einsteinin esittämät suhteellisuudet hölynpölyksi.
Vielä niinkin myöhään kuin 1970 esitettiin kuvia todisteeksi Vulkanuksen olosta. Viimeistään Mariner 10 -luotaimen 1974-1975 ottamatta kuvat lähietäisyydeltä aurinkoa ja Merkuriusta romuttivat newtonilaisten viimeisen toivon.
Kiintoisia teorioita Vulkanuksen suhteen näytetään kehitelleen. Että se räjäytettiin ja hävitettiin pois, kun ihmiset havaitsivat sen. Joutuivat uutta maailmanjärjestystä suunnittelevat muuttamaan toisaalle maalaisten päänmenoa kaavailemaan.
Oletetulla planeetalla on ollut vaikutuksensa populaarikulttuuriin. Star Trekin Spockin kotiplaneetta ristittiin Le Verrierin planeettaoletuksen mukaan. Parissa ensimmäisessä 1960-luvun sarjan jaksossa Spock oli kotoisin Vulkanikselta (Vulcanis), mutta pian se käsikirjoituksessa muutettiin Vulkanukseksi (Vulcan). M-luokan kuuma, kivinen ja kuuton planeetta, joka kiertää 40 Eridani A:ta. Tosin tarkimmat trekkerit ovat havainneet Vulkanuksella joissakin jaksoissa olevan jopa useampia kuita.
Viime vuotisessa Star Trek -elokuvassa Vulkanus todellakin räjäytettiin. Mutta se tapahtui rinnakkaistodellisuudessa.
(kuvassa USS Enterprice Vulkanuksen kiertoradalla The Original Series -sarjan jaksossa Amok Time)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti