Eilen illalla Oulun sinfonian solistina esiintyi sopraano Marjukka Tepponen laulaen muun muassa Charles Gounodin (1818-1893) Jalokiviaarian oopperasta Faust. Sarjakuvia lukeville biisi on tuttu Tintin seikkailuista, oopperadiiva Bianca Castafiore esittää sen albumissa jos toisessakin.
Otavan Tinteissä puhutaan kyllä Koruaariasta. Sarjakuvan välityksellä saa jonkinlaisen kuvan aariasta, joka tosin on Hergén oopperainhon sävyttämä. Tepponen ja Oulun sinfonia johtajanaan Arturo Alvarado antoi huomattavasti positiivisemman vaikutelman sävelmästä. Enpä ihmettele, että aaria oli aikanaan hitti.
Hergén täti Ninie oli erityisen ihastunut Jalokiviaariaan. Onkin oletettu, että Hergén nurjamielinen suhtautuminen oopperaan olisi johtunut Ninien jatkuvasta aarian soitosta ja lauleskelusta.
Severi Nygård selvitteli Helsingin Sanomain kuukausiliitteessä lokakuussa 2008, että Ninie olisi mahdollisesti kuunnellut suomalaisen Aino Acktén levytyksiä. Muitakin Acktéta Castafioren esikuvaksi tukevia seikkoja on. (ks. Aino Ackté Bianca Castafioren esikuva?)
Nygårdin artikkeli on julkaistu ranskaksikin, nimellä "Le rossignol Finlandais" ("Suomen satakieli") Les Amis de Hergé Revuen numerossa 47 toukokuussa 2009 (kansi kuvituksena).
Oulun sinfonian käsiohjelmassa on mukana esitettyjen aarioiden sanat. Tintin seikkailuissa Castafiore on laulanut oikean sanoituksen mukaan.
WSOY:n suomennoksessa Sakari tiivistää:
Ah! Tuo kuvastin kertoo-o-oo kauneuteni! Sinäkö Margareetta? Sano mulle, sano mulle. Sano, sano pian!
Otavan suomennoksessa Kaukorannat ovat leikillisiä:
Ah! Ma nauran kun kuvani näin kauniina peilissäin nään! ...sinäkö Margareetta? Suo vastaus, suo vastaus! Suo vastaus, suo vastaus, suo vastaus sukkelaan.
Alkukielellä laulanta menee näin:
Ah! je ris de me voir, si belle en ce miroir! Est-ce toi, Marguerite? Réponds-moi, réponds vite! -
Tervehdys Reijo,
VastaaPoistaKiitokset erinomaisesta blogista. Kiinostuksesi kohteet ja mietteesi näyttävät olevan pitkälti yhteneviä omieni kanssa.
Nyt kuitenkin tuon Helsingin Sanomien Kuukausiliitteen tarinaan oli pujahtanut virhe, koska lähdeteokseni, Michael Farr:in kirja, oli väärässä.
"Ninie -täti" on fiktiivinen hahmo, jonka kehittivät Thierry Smolderen ja Pierre Sterckx "dramatisoituun" Hergén elämänkertaan 1988. Elämänkerturin ja Tinttilogin Phillippe Goddin:in sekä mm. Hervé Springael:in ynnä muiden mukaan "Ninie -tätiä" ei ollut olemassa.
Valitettavasti "Ninie -täti" jatkaa eloaan niin Farr:in kirjassa kuin muuallakin. Goddin:in tuhat sivuisessa Hergén elämänkerrassa häntä ei mainita.
Tämän paljasti minulle Björn Wahlberg, ruotsalainen Tinttilogi ja uusien ruotsinkielisten Tintti -albumien kääntäjä. Muistaakseni Wahlberg käänsi myös Farr:in kirjan ruotsiksi. Tämä samainen Kuukausiliitteen tarina on saanut toistaiseksi laajimman ilmenemismuotonsa Wahlbergin organisoimassa ruotsalaisessa Tintiniana kirjasessa vuodelta 2009.
Wahlberg huomautti myös että Hergé olisi kärsinyt Remi:en tuttavaperheen tyttären lauluäänestä... Voi olla että Hergé oli erityisen herkkä melulle mikä puolestaan saattaa viitata siihen että hänellä olisi ollut erinomainen jollei absoluuttinen sävelkorva. Muuten, Igor Stravinski ja Richard Wagner olivat säveltäjiä joilla ei ollut absoluuttista sävelkorvaa.
Ninie on yleensä Léonien lempinimi. Hergén isoäidin kutsumanimi oli Léonie mutta hän kuoli noin kuusi vuotta ennen Hergén syntymää. Joten Hergéllä ei voinut olla omakohtaista käsitystä isoäitinsä laulutaidoista. Léonie oli myös Edgar P. Jacobs:in ensimmäisen vaimon nimi. Tämä Ninie sekä lauloi että näytteli, mutta Jacobs ja Hergé (sekä kenties Ninie) tapasivat ensikerran vasta 15.4.1941, pari vuotta Castafioren luonnin jälkeen...
Harmittavaa kyllä mutta olen tullut levittäneeksi disinformaatiota. Toivottavasti tämä "Ninie -täti" ei enää jatkossa putkahda esiin. (Myös tuossa belgialaisessa jutussa on puutteita, en saanut mahdollisuutta oikolukuun...)
Severi
Kiitos pitkästä ja uutta tietoa sisältävästä kommentista. Tiedän tunteen, kun huomaakin luotettavana pitämästään lähteestä ottamansa tiedon olevan palturia.
VastaaPoistaPieni epäilys Farrin Tintti & Co -kirjaa kohtaan heräsi, kun Haddockin nimien syntyä setvin, mutta pidin sitä Moulinsartin painostuksena. Sieltähän ilmoitettiin alkuvuodesta ettei kuvien käyttöoikeuksia myönnetä jos tekstiä ei anneta ennakkotarkastettavaksi. Ja jos kirjoituksia ennakkotarkastetaan, varmaankin sisältövaatimuksiakin tehdään?
Mutta tämä Ninie-juttu taitaa toista maata.
Toivottavasti saadaan perättömän tiedon leviäminen loppumaan.